Yykaakoo, lorem ipsum. Osaanko enää kirjoittaa mökkiviikon jälkeen? Todistusaineistoa lomasta on niukasti, sillä jätimme puhelimet, kamerat ja tietokoneet kaupunkiin. Itikanpistoiksi vaihtuneet vesirokkonäppylät ja metsänraikkaat ajatukset riittäköön näytöksi siitä, että jossain on oltu. Viimeksi kävimme mökillä viisi vuotta sitten (niin kiire on ollut olevinaan). Muistan sen automatkan: kolmesataaviisikymmentä kilometriä pidimme toisiamme kädestä. Auton cd-soittimessa pyöri Carlton...
Sose on siinä
lounas ja sama soseena Silloin kun vielä haaveilin äitiydestä päätin, että tekisin itse kaikki soseet ja pöperöt lapselleni. Vauva-arjen valjetessa joustin äitiyden ihanteestani hieman ja annoin esikoisvauvalle purkkiruokaa aina silloin, kun syötiin muualla kuin kotona. Uuden vauvan kanssa olen purkki purkilta etääntynyt vieläkin kauemmaksi siitä unelmaäidistä, joka halusin olla. Nyt elämä on taas urillaan. On...
Hoidossa
”Mamma, sullekin on tullut rokko!”, ilmoitti poikamme eilen aamupalapöydässä. Olen jo sairastanut rokkoni. Sen sijaan en vieläkään ole kehittänyt vastustuskykyä raskaus-, synnytys-, imetyshormonien aiheuttamiin näppyihin. Puoli kaksi muistin, että minulla oli aika ihonpuhdistukseen. Parempi myöhään kuin ei milloinkaan, mutta lasten kanssa sekään ei aina riitä. Mistä lastenhoitaja puolessa tunnissa? Mummo lupasi ottaa pojan mukaansa kirpputorille....
Tuoreet plätyt
Aurinko, aurinko lettuja paistaa! Parhaat aamut alkavat letuilla. Ne hoitavat perhettä ja parisuhdetta kokonaisvaltaisesti. Ruuan laitto on lasten kasvatusta. Lettutaikinaa tehdessä itse suoritan vain välttämättömät toimenpiteet: poimin munankuoret taikinasta ja sekoitan viimeiset jauhopaakut tasaisiksi. Annan pojan tehdä kaiken muun. Lasten intoa kannattaa käyttää hyväkseen, kun sitä vielä riittää. Kun lapset ovat mukana puuhissa...
Kyröilijän tuomaa
Sain ystävältäni Riikka Pulkkisen lainaan. Totta-romaani on ensimmäinen kirjallisuutta koskeva lisäys ”Ensimmäinen _______ vauvan syntymän jälkeen” -listallani. Se oli mukaansatempaava (toisin sanottuna sain luettua loppuun). Välillä ihailin ja välillä ihmettelin jatkuvaa runollisten vertauskuvien käyttöä. Tuli sellainen tunne, että jokaisen sivun tarkoitus oli kannustaa kirjoittajaa: ”Hyvä, hyvä, hieno huomio, jatka vaan kertomista.” Tarina oli silti minusta hieno ja...
Häpeäpilkut
Pojan vesirokko on vihdoin parantunut! Jäljellä on enää haaleita arpipilkkuja siellä täällä. Jostain syystä pilkut tekevät lapsekin epäilyttäväksi. Puistossa saimme merkkaavia katseita: suloisten kanttarellilasten seassa leikkii vaarallinen myrkkysieni. Vesirokkon ruvet rapsahtavat irti muutaman viikon sisällä ilmaantumisestaan. Henkiset häpeäpilkut tekevät paljon sairaammiksi. Täytyy peitellä naamaansa, varoa sanojaan, varoa paljastamasta liikaa. Kuten Dalai Lama twiittaasi pari päivää sitten:...
Päivänsankari
Vauva nukkui kuudesta kuuteen ja oloni on kuin prinsessa Ruususella vuosisadan unien jälkeen. Tämä päivä kulkee kirjaston kautta puistoon. Nyt ylle kesämekko ja -hattu, kippo mukaan puistossa lapsille tarjoiltavaa kesäkeittoa varten. Näyttääkin siltä että itse juhlien sankari, kesä, viitsii vihdoin saapua paikalle. Kiitos viesteistä, myötätunnosta ja kannustuksesta! mekko, Makia lakanat, Finlayson vauva, omaa tuotantoa...
Unelmia
Otsikko on totta, mutta olisi voinut jatkua, ”… muttemme tärkeimmän kustannuksella.”. Joskus unelma menee liian todelliseksi. Se viistää liian läheltä maata eikä enää pääse siivilleen, sinne missä unelmien kuuluu olla. Asiat tulevat raskaiksi, eteen tulee liian paljon eräpäiviä, tapaamisia, papereita, ärsyttäviä rakennusmiehiä. Unelma voi maksaa liikaa, vaikka rahaakin riittäsi. Olisi ollut helppo päätös...
Apua auttajille
Minulla oli jo tämän päivän kirjoitus valmiina. Tämä juttu nyt syrjäyttää sen. Olin ajatellut, että aloitan tämän bloggaamisen kevyesti ja hauskasti. Että ensin saisin huvittavilla jutuillani ensin paljon lukijoita. Sitten voisin välillä kirjoittaa niistä tärkeistä jutuista. Nyt on pakko puhua. On käsittämätöntä että Lastenklinikka on päästetty näin huonoon kuntoon. Ongelmalista on pitkä, putkia rikki,...
Hävittäjä
Maanantai odottaa, kun vaan pääsisi ovesta ulos. Sandaalit, puhelin, saippuakuplapurkki. Miten sandaalit voi edes hävittää? Muistikuva pojan eilisestä pukuleikistä, johon tarvittiin mamman sandaalit ja iskän hattu. Ehkä lapsen työpöydän laatikossa. Ei. Voisiko joku soittaa mun avaimiin? Ei sandaaleita vieläkään. Onneksi ei ole kesä, tai siis on, Suomen kesä. Laitan mustat nahkasaappaat ja yritän pysyä...