Ennen kuin nyt

 Mökkimaisema
Yykaakoo, lorem ipsum. Osaanko enää kirjoittaa mökkiviikon jälkeen?
Todistusaineistoa lomasta on niukasti, sillä jätimme puhelimet, kamerat ja tietokoneet kaupunkiin. Itikanpistoiksi vaihtuneet vesirokkonäppylät ja metsänraikkaat ajatukset riittäköön näytöksi siitä, että jossain on oltu.
Viimeksi kävimme mökillä viisi vuotta sitten (niin kiire on ollut olevinaan). Muistan sen automatkan: kolmesataaviisikymmentä kilometriä pidimme toisiamme kädestä. Auton cd-soittimessa pyöri Carlton and the Shoes -orkesterin rakkauslauluja. Mukana ei tainnut olla juuri muuta kuin ruokaa ja rakkautta.
Tällä kertaa oli toisenlaista. Takapenkille pakattiin kolme erikokoista turvaistuinta ja jokaiseen istuimeen asennettiin omanlaisensa, ihmeellinen ja kultaakin arvokkaampi kapistus. Juuri ennen auton starttaamista muistin potan, joka tungettiin tavaravuoren koloseen.
Automatka erosi edellisestä siinäkin, että pullakahvien ja pussailun sijasta pysähdyimme huoltoasemille siivoamaan matkapahoinvoinnin tuotoksia, ostamaan pillimehuja, ja lopulta laittamaan yleisön pyynnöstä Eemeli-kuunnelman soimaan. Loppumatka etupenkillä hyräiltiin. Reino ajoi ja minä pidin vauvaa kädestä.
Me tässä
metässä
Perillä löysimme juuri sen, mitä lomalta voi toivoa: rantasaunan ja laiturin, ongesta karanneita ahvenia, viinilasillisia takkatulen ääressä, vesipyssysotia, hiljaisia souturetkiä, muurinpohjalettuja ja nuotiomakkaroita.
Kokijoina olivat viisi yksittäistä ihmistä, sisarusparvi, rakastunut pariskunta ja hullunkurinen perhe.
Esimerkki: Kävelen laituria saunaan. Tunnen olevani yksi ja silti osa metsää, järveä ja taivasta. Näen majassa leikkivät lapset. Vanhemmat sisarukset vahtivat pienintä. Mietin mitä kaikkea he tulevat kokemaan yhdessä.
Saunan ovella ojennan puolisolleni ämpärillisen järvivettä ja tulitikut. Lämmitämme saunan ja vakoilemme lapsia saunan ikkunasta. Pohdimme keitä ovat nuo ihmeelliset tyypit, jotka eivät viimeksi kuuluneet lomavarustukseen? Auringon hipoessa järven pintaa yksi perhe saunoo, ui, saunoo ja ui.
Luonon keskellä voi yhtäkkiä huomata rakastavansa suurella intohimolla jokaikistä kiveä, käpyä, männynneulasta. Ihan kaikkea. Erikseen ja yhdessä.
juhannusyö
”Deep in the heart of the forest, there’s love. True love.”

13 Comments

  1. Talvikki
    28.6.2012

    Kiitos ihanasta rapsasta. Osaat todella kirjoittaa värikkäästi ja tunteita herättävästi.

    Vastaa
  2. Talvikki
    28.6.2012

    Kiitos ihanasta rapsasta. Osaat todella kirjoittaa värikkäästi ja tunteita herättävästi.

    Vastaa
  3. Tintti
    28.6.2012

    Hui meni ihan kylmät väreet kun luin tän kirjoituksen.Ihana!
    Itse tällä hetkellä esikoistamme odottaessa, pelottaa juuri ne tulevat erilaiset mökkireissut, joissa se kaikki tämänhetkinen muuttuu joksikin muuksi kun ruoan ja rakkauden lisäksi on se kolmas. Mutta ilmeisesti pelko on turhaa 🙂

    Vastaa
  4. Mira
    28.6.2012

    Kiitos Maria ihanasta blogista <3 Onko teillä siis kolme lasta vai käsitinkö väärin? Olin aiemmin saanut kuvan vain kahdesta (Fidel & Luna) siksi ihmettelen 😀

    Vastaa
  5. ElinaK
    28.6.2012

    Ihanasti kirjoitettu!!!

    Vastaa
  6. Satu
    28.6.2012

    Ihanaa! 😀 Mäkin jäin pohtimaan tuota kolmea turvaistuinta. Luulin, että teillä on vain Fidel ja pikkuvauva. 🙂

    Vastaa
  7. Ulliz
    28.6.2012

    Niin osuva ja ihana kirjoitus.
    Sä osaat Maria kirjoittaa niin kauniisti 🙂
    Elämä muuttuu todellakin, kun tulee lapsia. Mutta siltikin niin ihanalla ja eri tavalla lapsen silmin koettavaksi & elettäväksi. Meidän kaikkien äitien ja isien vaan pitäisi muistaa, että vaikka pienten lasten kanssa on välillä rankkaa niin osaisi nauttia siitä ainutkertaisesta ajasta, jolloin lapset ovat pieniä….ja tallentaa kaikki ihanat asiat sydämen sopukoihin… Voimia elämääsi ja jatkahan blogin kirjoittelua, seuraajia sille varmasti on 🙂

    Vastaa
  8. 2n äiti
    29.6.2012

    Kyllä ne mökkireissut ja kaikki muutkin reissut muuttuu paljon ihanammaksi lasten kanssa koettuna 🙂 Miten paljon enemmän pystyykään näkemään ja kokemaan lasten silmin katsottuna. Ja voi itsekin palata lapsuuden mökkeilytunnelmiin, niihin rakkaisiin muistoihin, jollaisia toivottavasti omille lapsille jää nyt <3
    Nim. miten paljon odotankaan tulevaa Ruotsin risteilyä ja muumipeikon kohtaamista kun tiedän miten paljon esikoinen sitä odottaa 😀

    Vastaa
  9. Tiina
    29.6.2012

    Reinolla on yksi lapsi edellisestä liitosta. Hänkin kuuluu perheeseen vai eikö teidän mielestänne edellisen liiton lapset kuulu?

    Vastaa
  10. Minnis
    1.7.2012

    Mielenkiintoinen ja ihana blogi Maria, kiitos! Tiina, varmastikin kaikki ovat sitä mieltä, että lapset edellisestä liitosta kuuluvat perheeseen! Jotkut, minä mukaan lukien, emme vain tienneet että Reinolla on jo yksi lapsi. Se ei tullut Iholla-sarjassa esille, eikä sen olisi kuulunutkaan tulla. Hyvää kesää Maria sinulle ja perheellesi!

    Vastaa
  11. Miserie
    2.7.2012

    Kuuluu kuuluu mutta tarviiko 8 vuotias turvaistuinta..

    Vastaa
  12. Talvikki
    3.7.2012

    Voi tarvia koroketta tai muuta.

    Vastaa
  13. Kirsi
    5.7.2012

    alle 120cm muistaakseni tarvii istuimen/korokkeen 🙂
    Kiitos Maria, jälleen mukavasta kirjoituksesta. Muistiini on jäänyt yön yli levännyt pulla. Siksi jaksan aina tulla lukemaan yleistäviä oivalluksiasi arjesta, joita lapset värittävät. Vahingossa tai tahallaan 😀

    Vastaa

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.

Scroll to top