Päästä irti

Monipuolinen viikonloppu takana. Ei teksi mieli päästää siitä irti.



Kävimme perjantaina miehen kanssa kahden iltapalalla uudehkossa meksikolaisessa Patrona-ravintolassa.
Neljän alkupalan kokoelma on taivaallinen! Päät meni ihan pyörälle, kun vuorotellen maistoi astian jokaista neljää täytettä. Suolasta, pehmeää, makean kirpeää, kermaisen mössöistä.
Ah mikä makujen karuselli!

Lauantaina kävimme Suomenlinnassa päästämässä otteen kesästä. Se oli murheellinen ero. Kesä näytti loittonevan purjeiden mukana. Eikä se kiertänyt vesilammikoita.
Sunnuntaina olikin vielä ripaus kesää jäljellä ja tässä meidän kodin lähellä järjestettiin Red Bull -mäkiautokisa. Poika oli innoissaan, etenkin merirosvoautosta. Oli ihana nähdä poika hyväntuulisena ja innoissaan kauhean viikon jälkeen.
Viimeviikkoinen leikkikoulun aloitus osoittautui nimittäin sittenkin vaikeaksi. Sydämeni oli ihan rusinana, kun ensimmäisen päivän jälkeen, jätin joka aamu rääkyvän esikoisen vieraiden hoitoon.
Leikkikoulun eteisessä, naulakoiden yllä olevissa lasten nimikylteissä on kuvia iloisista koulukavereista. Mutta kun tullaan meidän pojan kuravaatteiden kohdalle, on kyltissä kuva pää punaisena, suu vinossa, kyyneleet poskella, huutavasta pojasta.
Jotain kuitenkin tapahtui viikonlopun aikana.
Eilen ja tänään poika aloitti aamun hoputtamalla: ”Mä haluan jo mennä!”.
Poika päästi siis ihan pikkuisen irti helmastani. Hui. Ja tänään hänestä otettiin nimikylttiä varten uusi valokuva, uudella ilmeellä.
Sunnuntain autokisa jäi pienimmältä näkemättä. Hän sai muistoksi ilmapallon. Alle vuoden ikäisten ei tarvitse vielä osata luopua mistään. Silloin voi nukahtaa vaikka tiukasti ilmapallon narua puristaen.


Ja jos joku sattui huolestumaan otsikosta: Pääni on vielä kaiken tämänkin jälkeen kiinni hartioissa!
Hauskaa viikkoa!
Yritän kirjoittaa tällä viikolla joka päivä… Katsotaan onnistuuko.
 

11 Comments

  1. Jenna
    28.8.2012

    Tuleepa kiva viikko, jos kirjoitat joka päivä!
    Näin tässä joku aika sitten unta, että tulin teille lastenvahdiksi. Hauskaa varmasti tulla jo lukoiden uniinkin!! 😉

    Vastaa
    1. Maria
      28.8.2012

      Kiitos lapstenvahtikeikasta. Arvostan apua unissakin!

      Vastaa
  2. Annukka
    28.8.2012

    Ihana Maria! Helpottavaa kuulla ettei arki ole pelkkää ruusuilla tanssimista julkkisperheessäkään:)
    Itse kauhulla odotan esikoisen ensimmäistä tarhapäivää, jolloin herkkisäitinä tirautan muutaman kyyneleen, jos en enemmänkin, mutta onneksi siihen on vielä muutama kuukausi aikaa.
    Kerro ihmeessä mikä on sisäisen-, sekä ulkoisensäteilysi salaisuus?:) Värikästä syksyä teille!

    Vastaa
    1. Maria
      29.8.2012

      Kannattaa valmistautua siihen, ettei ne kyyneleet välttämättä jää vain siihen ensimmäiseen tarhapäivään… Kaikkea hyvää!

      Vastaa
  3. Kati
    28.8.2012

    Voin kuvitella fiilarisi, kun poitsu on jäänyt päiväkotiin huutamaan. NIIIIN sydäntä särkevää.
    Kyllä se siitä.
    Minun tyttöni aloitti aikanaan 3v päiväkodin ja hyvin meni. Pari kertaa tytteli itki lähtiessäni. Pakko oli aina soittaa jälkikäteen ja kysellä miten tilanne oli ajtkunut ja aina se itku oli nopeati loppunut.
    Neuvoni sulle on,että lähde reippaasti pois suukon jälkeen, vaikka hemmetin vaikealta se tuntuukin.
    Voimia arkeen.

    Vastaa
    1. Maria
      29.8.2012

      Totta, niin se pitää tehdä. Ja näyttää lapselle omalla rauhallisuudellaan, ettei tilanteessa, tai tarhassa, ole mitään pelättävää. Kiitos tuesta!

      Vastaa
  4. PikkuMy
    1.9.2012

    Seurasin Iholla sarjaa jonkun verran ja tottakai sä olis kiinnostavin koska niin moni asia oli tuttua 🙂 Saman ikäiset lapset, poika eka, tyttö sit, sektio, arjen pyörittäminen ja töiden tekeminen siinä samalla jne. Jotenkin sitä vaan saa tukea kun näkee ja kuulee miten muilla samassa tilanteessa. Nyt sitten tämmöisen huonon päivän kunniaksi rupesin taas katselemaan Iholla sarjaa katsomosta ja sit muistin että sulla nykysin blogi. Oli pakko tulla lukemaan 🙂 Kiitos näistä teksteistä!

    Vastaa
  5. Taina
    5.9.2012

    Meidän poika oli ekaa kertaa kerhossa, 2,5h ja kyllä oli äidillä vaikeeta koko tuon ajan. Kun tämä aika vaan menee niin nopeaan, että hirvittää. Vielä hetki sitten oli pieni vauva<3 tiedän siis tunteen.

    Vastaa
  6. Liisa
    13.9.2012

    ”Alle vuoden ikäisten ei tarvitse vielä osata luopua mistään. Silloin voi nukahtaa vaikka tiukasti ilmapallon narua puristaen.”
    Ai että mä repesin! IHANA!!! 😀 ..kuva…

    Vastaa
  7. Jaana
    9.10.2012

    Siis ai että miten ihana kuva pikkuisesta nukkumassa ilmapallo kädessään!!! Tuli ihan itku. Niinkuin tuli monesta muustakin kirjoituksestasi. Löydettyäni blogisi, ahmin kaikki kirjoitukset kerralla, vaikka varmasti viisainta olisi ollut mennä nukkumaan jo pari tuntia sitten…
    Seurasin Iholla sarjaa suurella mielenkiinnolla ja erityisesti sinä ja suloinen Fidel jäitte mieleeni ja odotin aina joka jaksossa kuulevani teidän kuulumisianne. Monet liikutuksen kyyneleet tuli vuodatettua teidän elämäänne seuratessa. Itselläni on juuri vuoden täyttänyt suloinen poika, jolle haluaisin olla samanlainen äiti kuin sinä. Jostain vain pitäisi saada itselle joku ylimääräinen piristysruiske ja löytää kadonnut mielikuvitus takaisin.
    Terveisin toista tulokasta odottava

    Vastaa
    1. Maria
      10.10.2012

      Kiitos, ihana viesti. Tervetuloa lukemaan ja onnea odotukseen!

      Vastaa

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.

Scroll to top