Pettymyksiä etsimässä

Olen tehnyt havaintoja positiivisesta elämänasenteestani. Tai oikeastaan kyseenalaistan nyt sen. Olenkohan sittenkin pessimisti?
Tänään on ollut tosi hyvä päivä. Oloni on toiveikas ja innostunut. Arki rullaa ja linnut laulaa. Olen tehnyt sitä ja tätä ja sitä paitsi vihdoin laittanut veroilmoituksetkin (tiedän, myöhässä) postiin. Hyvä minä!
Paras onnistumisen tunne tuli kuitenkin pikkulapsen mielenmaiseman ymmärtämisestä. Kaksi tuntia etsin pankin tunnuslukutaulukoitani.
Sitten keksin. Ajattele kuin yksivuotias. Minne laittaisin verkkopankkin tunnuslukutaulukot? Minne olisi oikein mielenkiintoista tunkea läpysköitä? Kapea, ihmeellinen rako jossain. Missä?
Klemmari auki, kevyttä tiirikointia ja sieltä taulukot ilmestyivät. Tietokoneen levyasemasta tietenkin! Poika teki muuten saman kadotustempun puolitoistavuotiaana. Olisi pitänyt heti arvata.
Tästä vauvakuiskaajatempusta seurasi niin vahva olo, että tänään kestäisin hyvin pientä pettymystäkin. Yritetään katkoa unelmalta siivet siis samantien.
Olen tässä muutamia viikkoja jännittänyt sellaista mahdollista telkkarijuttua, jossa minulla olisi tosi hauska työ. Se olisi ihan superhauska projekti. Voi että…
Soitin äsken tuotantoyhtiöön ja kyselin, onko asiasta vielä päätöstä. ”Ei vielä tietoa, mutta hyvät mahdollisuudet, että juttu toteutuu. Kuvaamasi video oli loistava! Ilmoitellaan parin viikon sisällä lisätietoja.”.
Äh. Olisin niin mielelläni pettynyt tänään.
Pitää siis jatkaa jännittämistä ja pettyä myöhemmin.
kuva-15
 

3 Comments

  1. ulla dilon
    15.4.2013

    Voi,oi
    Sinua Pikku Maria
    Tiedatko mita : mina aivan huvituin sinun blogistasi silla
    minullakin on ollut sama probleema jonka olen onnistunut
    osittain ratkaisemaan s e u r a a v a l l a tavalla/
    -hanki itsellesi pieni punainen rasia
    -aseta tuo rasia tyopoydallesi
    -AINA kortinkayton jalkeen LAITA korttisi TAKAISIN
    tuohon samaan punaiseen rasiaan.
    Ohjeeni on yksinkesteinen mutta toimiva
    c’est la vie
    Ulriikka Ranskasta

    Vastaa
  2. ulla dilon
    15.4.2013

    Voi,oi
    Sinua Pikku Maria
    Tiedatko mita : mina aivan huvituin sinun blogistasi silla
    minullakin on ollut sama probleema jonka olen onnistunut
    osittain ratkaisemaan s e u r a a v a l l a tavalla/
    -hanki itsellesi pieni punainen rasia
    -aseta tuo rasia tyopoydallesi
    -AINA kortinkayton jalkeen LAITA korttisi TAKAISIN
    tuohon samaan punaiseen rasiaan.
    Ohjeeni on yksinkesteinen mutta toimiva
    c’est la vie
    Ulriikka Ranskasta

    Vastaa
  3. […] en voinut uskoa korviani.  Miten kenellekään voi juolahtaa, että minusta tulisi tv-juontaja!? Kirjoitin tunnelmistani, kun ohjelma oli vasta haaveen tasolla. Olisi mieluummin pettynyt heti, kuin odottanut epätietoisena päätöstä ohjelman toteutuksesta. […]

    Vastaa

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.

Scroll to top