Sektio oli kaunis kokemus


Sektio voi olla kaunis kokemus.
Tässä oma tarinani. Hesarissa oli kirjoitus otsikolla ”3D-ultraäänitutkimuksia tehdään lisätiedon saannin toivossa – Julkisen puolen raskaustutkimukset tyydyttävät täysin yhä harvempia”. Juttu jäi mietityttämään, ehkä koska olen käynyt kolmella jutussa mainitulla lääkärillä.
Mitä mieltä olet, leimaako juttu tai otsikko sanamuodoillaan julkisten raskaustutkimusten laadun (aiheettomasti) huonoksi tai riittämättömiksi?
Lupasin jo kauan sitten kirjoittaa synnytyskertomukseni. Tässä tulee niistä viimeisin.

Yllätys alkuraskaudessa

Muutaman viikon päästä koin kauhistuksen huomatessani veristä vuotoa. Säikähdin. Julkiselle puolelle en olisi päässyt ennen aikataulun mukaista ultraäänitutkimusta, joka oli vasta monen viikon päästä. Myönnän, ettei minulla ollut hengenhätää, muttei hermojakaan monen viikon epävarmuuteen raskauden jatkosta. Menin siis samantien yksityiselle lääkäriasemalle ultraäänitutkimukseen.
Sain hämmentäviä uutisia. Odotin kaksosia, jotka olivat eri kohduissa. Olen aiemmin kertonut siitä että minulla on kaksi kohtua. Lääkäri oli innoissaan ja sanoi, että tämä oli todella harvinaista. Oikeanpuoleinen sikiöistä näkyi hyvin. Vasemmanpuoleinen näkyi huonommin, sillä edessä oli tummaa nestettä.
Vuoto loppui. Muutaman viikon päästä ultrassa selvisi, että vain vasemmanpuoleinen sikiöistä oli elossa ja jatkanut kasvuaan. Olin ajatuksissani asennoitunutkin saamaan yhden vauvan, joten en ollut ollenkaan järkyttynyt. Olin huojentunut, yksi lapsi kerrallaan riittää minulle vallan hyvin. Uutta tietoa oli, että kasvua jatkanut sikiö olikin vasemmanpuoleinen (joka ei näkynyt kunnolla ensimmäisessä ultratutkimuksessa). Ja oikeanpuoleinen sikiö jonka olin odottanut voivan hyvin, olikin kuihtunut pois.

Raskaus pienemmässä ”kakkoskohdusssa”

Esikoinen oli ollut oikeanpuoleisessa kohdussa. Olisinko tavallaan ensisynnyttäjä, kun odotin vauvaa ensimmäistä kertaa vasemmassa kohdussa? Vasemmanpuoleinen kohtu oli lisäksi aina tutkimuksissa näyttänyt pienemmältä ja eri muotoiselta verrattuna oikeanpuoleiseen…
Jossain vaiheessa raskautta raskautta havahduin huomioon, että vauvahan oli koko ajan samassa asennossa ja selvästi vasemmalla. Pää tuntui pallean kohdalla ja potkut ”alhaalla”. Pikku hiljaa aloin googlaamaan sanoilla vauvan kääntäminen, perätila, perätilasynnytys. Pelkäsin sektiota yli kaiken. Ensimmäisen synnytyksen jälkeen olin jäänyt täyteen intoa ja halusin synnyttää tälläkin kertaa.

Vauva perätilassa

Yritin siis kääntää vauvaa konttamalla, seisomalla käsilläni ja olemalla mitä kummallisimmissa asennoissa päivittäin monen viikon ajan. Vauva ei kääntynyt. Seuraavassa vaiheessa kävin akupunktiossa ja pyysin kotona kaikkia kynnelle kykeneviä painelemaan pikkuvarpaitteni akupisteitä. Lopulta pääsin viralliseen kääntöyritykseen. Eikä vauva kääntynyt vieläkään.
Aloin kerätä rohkeutta perätilasynnytkseen.
Päädyin synnytystapa-arvioon, jossa tutkittiin synnytyshistoriani, mittailtiin vauvaa ja lantiotani. Magneettikuvaus olikin hauska tapaus. Minut laitettiin valtavaan valkoiseen putkiloon hassut kuulokkeet korvilla. Juuri kun piti olla liikkumatta, päässäni alkoi soimaan Star Wars -tunnari. Sain ikuisuuden kestäneen hekotuskohtauksen. Nauru tyrehtyi kiusallisen hitaasti.
Lääkäri sanoi, että loppukädessä oma halukkuunteni ja lantion mitat sanelevat, onko edessä sektio vai synnytys. Mutta jos yksikin mitta olisi millinkin liian pieni, minut passitettaisiin suoraan sektioon, vaikka mitä sanoisin. (Sattumalta oma halukkuuteni perätilasynnysyritykseen oli juuri yhtä suuri kuin sektiopelko.) Puolisokin oli mukanani arviossa ja tämä lause jäi hänenkin päähän. Kun raportti mitoista valmistui, selvisi että yksi mitta oli millin sallittua pienempi. Lääkäri arvioi, että koska toiset mitat olivat reiluja, voisin synnttää perätilavauvan.
Hmm. Olin innoissani. Ei sektiota!?

Toinen mielipide ratkaisi

Kun odottelimme bussipysäkillä tuolloin alle kaksivuotias esikoisemme osoitti ohikulkijalle vatsaani ja sanoi: ”Tuolla on mun pikkusisko, se on perätilassa”. Asiasta puhuttiin niin paljon ja usein, että ohikulkijatkin tiesivät.
Reinoa jäi vaivaamaan se yksi millimetri. Hän vaati, että menisimme vielä pyytämään toisen mielipiteen. Päädyimme jutussa mainitulle Kurjelle. Hän sanoi suoralta kädeltä etten voisi synnyttää perätilassa. Ei toivoakaan. Hän perusteli kertomalla, että on olemassa selkeä ohje siitä, ettei perätilasynnytystä suositella, jos äidillä on poikkeava kohdun rakenne. Minun tapauksessani kohtuja oli kaksi. Sitä paitsi yksi lantion mitoistahan on millin liian pieni! Ei missään nimessä perätilasynntystä!
Käynnin lopuksi päästiin 3D-osuuteen, jossa tutkittiin ja ihasteltiin vauvaa. Sukupuolikin varmistui. Lääkäri mittasi vauvan vatsan ja päänympäryksen suhteen. Vauvan pää oli reilusti isompi kuin vatsa. Taas yksi este lisää perätilasynnytyksen tiellä. Tämä oli viimeinen tikki, sektioon kävisi matkani.
Olin valtavan pettynyt, mutta huojentunut. Päätös oli tehty, eikä minun tarvitsisi pohtia riskejä tai punnita rohkeuttani. Jäljelle jäi sektioon valmistautuminen ja pelon karistaminen.

Sektio voi olla kaunis ja rauhallinen synnytyskokemus

Eräänä aamuna tunsin vauvan potkaisevan niin kovaa, että lapsivesihän siinä meni. Reino tilasi ambulanssin. Matkalla Naistenklinikalle rauhoittelin karskeja ja erittäin lihaksikkaita ensihoitajia. He laittoivat varmuuden vuoksi pillit soimaan. Reino tuli esikoisen kanssa autolla perästä.
Lääkäri luki papereitani ja puhui perätilasynnyksestä tyyliin: ”eiköhän mennä synnyttelemään”. Haave normaalista synnytyksestä käväisi vielä kerran mielessäni. Minä, rohkea pikkuäiti synnyttäisin vaikka perätilassa. Ja juuri sillä hetkellä sankarini, suorasanainen mieheni astui huoneeseen, kaivoi lääkäri Kurjelta saadut paperit sairaalakassistani ja sanoi ”Me tultiin leikkaukseen!”.
Lääkäri vilkaisi papereita ja lähti ilman suurta draamaa varaamaan leikkaussalia.
Esikoisen synnytys oli kamppailua kivun ja fyysisten tuntemusten kanssa. Ei siinä kovin henkikseksi ehtinyt heittäytyä. Sektio sen sijaan oli rauhallinen, henkinen kokemus. Leikkaussalissa soi kaunis musiikki, kaikki olivat keskittyneitä ja tunnelma harras.
Kuulin lääkärin sanovan ”Äs koo”. Pyysin Reinoa kysymään, mitä se tarkoittaa. Lääkäri vastasi, että se on salakieltä ja tarjoittaa, että syntyy kohta. Minä ja mieheni katsoimme toisiamme silmiin ja nautimme ajatuksesta, että kohta pieni tyttäremme syntyy. Sekunnit tuntuivat upottavan.
Ja niin tyttäremme syntyi.
Meidän tapauksessa itse 3D-ei tuonut lisätietoa. Ratkaisevaa oli laitteen parissa häärävän lääkärin ammattitaito ja kriittinen mielipide. En tiedä, mitä olisi tapahtunut, jos olisin synnytystapa-arvion tehneen lääkärin mukaan uskaltautunut perätilasynnytykseen. Kaikki olisi voinut mennä hyvin. Mutta monta tuntematonta riskiä olisin ottanut tietämättäni. Jos otan riskin, haluan tietää.

23 Comments

  1. Laura
    8.10.2013

    Kurki sanoo kaikille perheille, etteivät voi syystä taikka toisesta synnyttää alateitse. Kaikki lapset ovat aina liian suuria. Kliinistä työtä hän ei ole tehnyt yli kymmeneen vuoteen ja silti kaikki äidit hakeutuvat vastaanotolle.
    Äs koo taisi kuitenkin olla koo vee eli kohtuviilto, jonka jälkeen vauva syntyy nopeasti.

    Vastaa
  2. Laura
    8.10.2013

    Kurki sanoo kaikille perheille, etteivät voi syystä taikka toisesta synnyttää alateitse. Kaikki lapset ovat aina liian suuria. Kliinistä työtä hän ei ole tehnyt yli kymmeneen vuoteen ja silti kaikki äidit hakeutuvat vastaanotolle.
    Äs koo taisi kuitenkin olla koo vee eli kohtuviilto, jonka jälkeen vauva syntyy nopeasti.

    Vastaa
  3. Maria
    8.10.2013

    Itseasiassa kävin Kurjella esikoista odottaessa. Silloin hän suositteli ihan normaalia synnytystä. Ja niin tietenkin lyhenne oli kv!

    Vastaa
  4. Niina
    9.10.2013

    Moi! Minullakin takana perätilasectio. Perätila tuli yllätyksenä ja huomattiin vain sen vuoksi kun jouduin raskausmyrkytyksen vuoksi äitipolille käymään rv 39.
    Vauva oli ollut samassa asennossa lähemmäs pari kuukautta (tiedän sen kun vauva ja potkut tuntuivat aina samassa kohtaa ja lisäksi vauvan jalat olivat olleet koko pari kuukautta suorana kohti korvia niin meni aikaa ennenkuin lonkat parani ja jalat suoristuivat normaalisti syntymän jälkeen) mutta joka kerta neuvolassa sanottiin että se on raivotarjonnassa (lääkärin tutkimuksessa alakautta sanottiin samaa, että raivotarjonnassa on ja pää on hyvin kiinnittynyt..). Ultralla sielä ei tietenkään tarkistettu asiaa kertaakaan. Ainoat ultrat koko raskauden aikana olivat np ja rakenneultra jotka molemmat tehtiin keskussairaalassa.
    Onni onnettomuudessa, että tuli raskausmyrkytys, koska muuten perätilaa ei olisi huomattu ja ties mitä olisi käynyt synnytyksessä. Neuvolan terkkari sanoi jälkikäteen että hällä oli ollut aavistus ettei kaikki ole kunnossa, mutta siltikään ei edes ultrannut vaikka neuvolassakin ultra löytyy :/ Jatkossa (jos joskus uudelleen uskallan alkaa vauvaa yrittämään) en usko terkkarin sanaan vaan vaadin kyllä kunnon tutkimukset, sen verran meni luottamus heidän osaamiseen.
    Jos olisin ajoissa tiennyt perätilasta niin olisin varmaan tukeutunut myös yksityisen lääkärin tutkimuksiin. Nyt minulta kysyttiin heti perätilan toteamisen jälkeen että mites meinasit tän synnyttää.. mitään tietoa ei tietenkään vaihtoehdoista kerrottu ja sen aikaa kun jonotin verikokeisiin menoa niin ehdin googlettaa perätilasta ja soittaa äidilleni niin osasin sitten kysyä oikeita kysymyksiä lääkäriltä.. Ärsyttävää sellainen että pitää itse osata kysyä jos haluaa tietää vaihtoehdoista, mitään ei sanota suoraan vaan kaikki jää kysyjän kontoille..
    Perätila todettiin siis perjantaina ja maanantaina olikin sitten jo sectio. Onneksi siinä nyt muutaman päivän sai tottua ajatukseen, mutta paha mieli kyllä jäi koko hommasta kun mikään ei mennyt niinkuin oli sanottu/luvattu sairaalassa.. :/ Onneksi sentään nyt on terve tyttö, mutta kaikki korulauseet siitä että vauva pääsee heti salissa äidin rinnalle, vauva ja isi pääsee heräämöön koko ajaksi kun sielä olen ja hoitajat auttaa ja neuvoo kaikessa niin ikävä kyllä mikään ei pitänyt paikkansa..
    Salissa näin pienen vilaisun vauvasta ja vuoron vaihdon vuoksi hoitaja, vauva ja isi lähtivät vauvan kanssa pesulle heti synnyttyä. Heidän oli määrä tulla heti heräämöön pesujen jälkeen mikäli vauvalla kaikki kunnossa. Miestä ja vauvaa ei kuulunut heräämöön ja vasta parin tunnin päästä synnytyksestä sain kuulla että kyllä vauvalla on kaikki kunnossa mutta osastolla oli niin kiire ettei kukaan ehtinyt tulla saattamaan isää ja vauvaa heräämöön. :/ olisin heräämöstä jo päässyt siinä vaiheessa pois, mutta änestesialääkärillä oli niin kiire ettei hän kerinnyt tulla antamaan siirtolupaa kuin vasta yhteensä 3 tunnin heräämössä olon jälkeen. Ja kun siirtolupa vihdoin oli niin meni vielä tunti ennenkuin kukaan ehti osastolle hakea minut..
    Meni siis vauvan syntymästä 4 piiitkää tuntia ennen kuin pääsin vauvani viereen ja kaikki tämä tuska vain ”kiireen” vuoksi.. Vielä 10 kk synnytyksestä tämä asia vaivaa mieltä ja harmittaa kun koen että minulta ja lapseltani varastettiin ensimmäiset tärkeät tunnit pois. Ei tuntunut mitenkään hyvältä, kun pääsin vihdoin ja viimein osastolle niin vauvaa oli käynyt jo appivanhemmat ja muut katsomassa ja sille oli annettu lisämaitoa.
    Näillä kokemuksilla en kyllä uutta sectiota halua enää, vaan jos joskus uskallan uudelleen alkaa vauvaa yrittämään ja niin onnellisesti kävisi että raskaaksi tulisin niin toivon todella että pystyn silloin alakautta synnyttämään. 🙂
    Vaikka ennen ajattelin että julkisella puolella osataan ihan yhtä lailla hoitaa, kuin yksityisellä niin nykyään tuntuu että ehkä sielä yksityisellä kuunellaan enemmän asiakasta/potilasta, kuin julkisella puolella. Ei jäisi ainakaan tuollaisia ratkaisevia asioita huomaamatta, kuin esim perätila.. Nykymaailmassa kun on jos minkämoista laitetta käytettävissä niin en ymmärrä miksei niitä sitten käytetä neuvolassa seurannan tukena. Jollain iän vanhalla dopplerilla vaan kuunnellaan ja luotetaan että jos syke kuuluu niin kyllä kaikki on kunnossa..
    Tulipas nyt pitkää jaarittelua. ”pieni” kotiäidin avautuminen 😀 kiitos ja anteeksi 🙂

    Vastaa
    1. maria
      11.10.2013

      Kiitos tarinasta! Uskomatonta, että mennyt noin pitkään, ennen kuin kukaan on huomannut perätilaa. Muistan kyllä, että ensimmäiset hetket tuntuivat tosi tärkeiltä. Neljä tuntia tuntuisi ikuisuudelta ilman vastasyntynyttä vierellä!

      Vastaa
    2. Nimetön
      24.10.2013

      ei mitään jaarittelua vaan todellinen kommentti, tosi ikävä sun kannalta, voi ei, multa kans vietiin kolmonen pois osastolle siirron jälkeen eikä mitään kuulunut tuntiin, odotin että saisin antaa rintaa- no he olivat antaneet lisämaitoa kun vauvan sokerit oli vähän koholla- ilman että multa kysyttiin ja sittenhän ei maito noussut normaalisti kuten 2 ekan kanssa.. että kiitti v-sti. Että voisi kysyä mielipiteen eikä päättää äidin puolesta joka asiassa!!!!!!!!!!

      Vastaa
      1. Nimetön
        24.10.2013

        ja yllätys yllätys ekoina päivinä sitten tuputettiin lisämaitoa korvikkeena jatkuvasti! hei haloo-mikä tolkku toiminnassa???? maitoa tulis jos heti alusta asti SAISI imettää ilman hoitsujen korvikkeita-jziizus…

      2. maria
        25.10.2013

        Jep, mä kans olin huomaavinani samaa. Lisämaitoa tarjottiin monta kertaa. Onneksi on myös hoitajia, jotka kuuntelevat potilaita, asiakkaita tai ihan vaan juuri synnyttäneitä äitejäkin.

  5. Odottaja
    11.10.2013

    Kiitos jaetusta hyvästä sektio kokemuksesta! Minulle tehtiin kiireellinen sektio, joka meni todella pieleen!!!Mitenkäs sen ilmaisivat sairaalassa, yhdelle tuhannesta voi käydä niin… Olen kuitenkin onnellinen ja kiitollinen, että olemme lapseni kanssa molemmat elossa ja terveitä. Mutta nyt kun odotan toista, pelko uudesta sektiosta alkaa hiipiä väkisinkin mieleen.

    Vastaa
    1. maria
      11.10.2013

      Kurja kuulla. Kiireellinen sektio on varmasti aivan erilainen kokemus kuin rauhallinen, suunniteltu operaatio. Itsehän pelkäsin aivan järkyttävästi etukäteen, mutta kun tiesin, että leikkaus on ainoa vaihtoehto sain mieleni kuriin.
      Yllättävintä tässä synnytyskokemuksessa oli omien ennakkoluulojeni (ja pelkojeni) kumoaminen. Luulin etten ”tuntisi synnyttäneeni”, jos vauva leikataan. Mutta kävikin päin vastoin. Kokemus oli vain vahvempi ja tietoisempi.

      Vastaa
      1. Nimetön
        24.10.2013

        joo, kiirellisessä ei ehditä miettiä kuin molempien kunnossa selviämistä, tavan sektio ihan eri asia, jopa rauhallinen ja neuvoteltavissa jne. täytyy ajatella aina lopputulosta: vauva!!!!!!!!!!!!!!!!

  6. ??
    31.10.2013

    Oikean- ja vasemmanpuoleinen kohtu? Kaksoset eri kohduissa? Mitä minulta on mennyt ohi naisen anatomiaan liittyen? Auttakaa?!

    Vastaa
  7. […] 9. doula kokemuksia Tämä ”edelliskuukauden hakusanat top 10″ -postaus on mahtava tilaisuus kertoa raskausjutuista. Jos olisin tiennyt että Suomessakin olemassa doulia, olisin ehdottomasti ottanut sellaisen mukaan esikoisen synnytyksessä. Toisen lapsen ollessa perätilassa, minulle suositeltiin silti normaalia synnytystä. Olin vakuuttunut, että pystyisin siihen. Luin paljon tietoa perätilasynnytyksistä ja valmistauduin siihen henkisesti. Tapasin ihanan doulan, joka olisi tullut mukaan synnytykseen. Yksityislääkäri oli kuitenkin jyrkästi perätilasynnytystä vastaan, joten päädyimme sektioon. Joka olikin myös ihana kokemus! […]

    Vastaa
  8. lapsi 3/2013
    21.6.2014

    Hei,
    Niin harvinaisia kuin kaski kohtua ovatkin niin minulla sellainen myös on. Sain tietää asiasta muuta vuosi ennen ensimmäistä raskauttani ja raskaaksi tuleminen jännitti suuresti.
    Kaikki meni kuitenkin hyvin ja normaali alatie synnytys oli katsottu mahdolliseksi mikäli vauva ei olisi perätilassa.
    Synnytys alkoi normaalisti ja eteni niin, että noin 20 tunnin jälkeen paikat eivät enää auenneet 8cm enempää. Niinpä jouduimme tai pääsimme sektioon kiireellisesti. Kiireellinen ja hätäsektio ovat myös kaksi eriasiaa, ensin mainitussa tehdään poikki viilto, toisessa pysty.
    Pieni poikamme syntyi täysin terveenä ja sain nähdä hänet pikaisesti ennen kun hän siirtyi isän ja kätilön kanssa pestäväksi. Tämä muutama tunti kaksin vauvan kanssa oli isälle ainutlaatuinen kokemus. En koe että minulta olisi viety mitään pois,sain vauvan pian rinnalleni heräämöön ja siitä osastolle.
    Halusin kertoa teille, minkä yksityinen lääkäri minulle kertoi synnytykseni jälkeen ja mahdollista uutta synnytys tapaa mietittäessä. Nainen kenellä on kaski kohtua on rakenteellisesti jo niin erilainen kuin yksi kohtuinen, että Suomessa on erittäin harvalla kätilöllä kokoemusta tällaisista synnyttäjistä. Ja jos raskaus aikana selviää kaksikohtuisuus on syytä vakavasti harkita onko alatie synnytys täysin turvallinen äidille ja sikiölle. Erityisesti alatiesynnyttäjällä (2kohtua) on riski, että virtsaputki repeää synnytyksessä ja tämä on erittäin vaikeaa korjata. Näin on kuuleman tapahtunut hänen urallaan KYS.ISSÄ.
    Hänen arvionsa oli että mikäli lapsi olisi ollut perätilassa niin ei missän nimessä pidä edes suunnitella alateitse synnyttämistä (2kohtua)
    Hän oli itse synnyttänyt 4 lastaan ja kaikki sektiolla. Harvalle naisista selviää edes raskauden yhteydessä kaksi kohtuisuus, koska ensimmäisen ulrtaäänen kohdalla mahdollinen toinen kohtu on jo mennyt piiloon suurentuneen kohdun taakse.
    En koe olevani mitenkään poikkeava tai erilainen kahden kohdun vuoksi, sektiolla synnyttäminen on myös tapa synnyttää. Ollaan kiitollisia että saamme suomalaista osaavaa hoitoa, terveydenhuolto järjästelmämme on maailman parasta laatua.
    Mukavaa kesää

    Vastaa
    1. maria
      22.6.2014

      Kiitos, arvokas viesti niille harvoille, joilla on sama tilanne!

      Vastaa
  9. […] tässä linkki toiseen synnytystarinaani, joka ei tosiaan ollut luonnonmukainen. Silti kokemus oli järisyttävän hieno. Esikoisen […]

    Vastaa
  10. njoo
    5.5.2015

    Minulle tehtiin synnytys tapa tutkimus, niiin ulkoinen olemukseni kuin tutkimuskin sen sanoi synnytän alakautta lantioni on kovin leveä, en edes tajunnut tätä kyseenalaistaa lääkäri sanoi että kyllä täältö 4kg ulos mahtuu, minulle tuli RD ja vauva kasvoi viimoset koko arviot oli 4kg vauvalle, en silti osannut ajatella että joku voisi mennö pieleen. Kun aika tuli ja vauvaa ei synnyrillä nnäkynyt päädyttiin kiire sektioon. Lääkäri passitti mut röntkeniin synnytyksen jälkeen ja lantioni on ns pituus suunnasta niin ohut että ehkä alle 3kg siitä mahtuisi siis tämäkin ehkä, synnhtyksestä jäo ikivä kuva mutta eihän varmaan kukaan osannut arvata tilaani , lohduttaa ajatus että kun seuraava synnytys tulee se on sovittuna aikana salissa ja tehdääb sektio ja olen tietoinen siitä

    Vastaa
  11. […] Nämä faktat olivat mielessäni, kun valmistauduin henkisesti suunniteltuun sektioon. Tieto lisäsi tuskaa ja harmitti, sillä tietenkin haluan lapsilleni kaikki parhaat jutut ja lähtökohdat terveeseen elämään. […]

    Vastaa
  12. Mamma82
    27.3.2018

    Mukavaa vaihtelua kuulla sektiosta noin. Itselläni takana kiireellinen – ja hätäsektio. Ensimmäisesdä san sisäistä verenvuotoa vatsaonteloon ja jäi kammo. Kammon lisäksi elimustö muodosti vasta-aineita verensiirrosta. Kysyin riskeistä ja hoitaja ei tälläisestä maininnut. Kolmas lapsi ollut kovasti toivessa ja aina se sektio nostaa pelkonsa, kuoleman pelko. Pelista huolimatta olemme yrittäneet lasta ja oeräkkäiset raskaudet päättyneet keskeytyneeseen keskenmenoon. Kulunut puolivuosi on ollut rankka ja emme tuedä vielä uskallammeko enää yrittää…

    Vastaa
    1. Maria
      27.3.2018

      Voimia! Minuakin pelotti sektio, ja tälläkin kertaa toivon että saisin synnyttää alakautta. Kauniita ajatuksia teille <3

      Vastaa
  13. […] synnytys päätyi tahtomattani sektioon, mikä oli kyllä lopulta myös ihana kokemus. Ensisijainen toiveeni on kuitenkin saada […]

    Vastaa
  14. […] Tiedän tarkalleen, miten tuskastuttava ja piinaava perätilaraskaus voi äidille olla. Itselleni se, etten voinut synnyttää luonnollisesti oli pettymys, vaikka synnytys sektiolla olikin lopulta ihana kokemus. […]

    Vastaa
  15. […] Itselläni on toiveissa saada ihana, ilon-, rakkauden- ja nautinnontäyteinen luonnollinen synnytys, mutta hypnosynnytysmenetelmä voi auttaa valmistautumisessa vaikka äidin toiveena olisi käyttää kivunlievitystä tai vaikka synnytys tapahtuisikin sektiolla. […]

    Vastaa

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.

Scroll to top