Gluteenittomat gnocchit

Lohturuokani on perunagnocchit. Gnocchi-lautasellinen (lausutaan njokki) nokötti edessäni viimeksi tallinnalaisessa Bocca-ravintolassa iltana, jona esikoisemme sai alkunsa. Sitähän en vielä palleroisia suuhuni pistellessä tiennyt — ja siksi tarvitsinkin extra-lohtua.
Perunagnoccheilla on siis erityinen paikka sydämessäni vatsassani. Moneen vuoteen emme ole ehtineet Tallinnaan kahden. Eikä Bocca ole ravintola, jonne mentäisiin ihan pienten lasten kanssa.
Pari vuotta sitten, kun lapset jo olisivat voineet istua rauhassa illallisen ajan, ryhdyin gluteenittomaksi. En ole tähän mennessä kohdannut gluteenittomia gnoccheja.
Sain Pipsa Hurmerinnalta perjantaina postissa Pipsan keittokirjan pienille ihmisille – ruokakirjan. Kirjassa on paljon hyviä (ja ravinteikkaitakin) lastenruokavinkkejä, mutta yksi pomppasi heti silmään: bataattignocchit.


Reseptissä on kuitenkin vehnäjauhoa. Vehnä on kirosana. Päätin kokeilla onnistuvatko gluteenittomat bataattignocchit. Korvasin vehnäjauhon luomutattarin ja luomuperunajauhon seoksella. Näin se meni:
Gluteenittomat bataattignocchit

• 3 bataattia
• 1 muna
• 1,5 dl tattarijauhoa
• 2 dl perunajauhoa
• 2rkl suolaa keitinveteen

Laita bataatit 200-asteiseen uuniin tunniksi. Muussaa. Anna muussin jäähtyä. (Bataatti jäähtyy tällä työjärjestyksellä muuten nopeammin kuin Pipsan kirjan ohjeessa, jossa ensin jäähdytetään ja sitten vasta muussataan).
Sekoita muna jäähtyneeseen bataattimuussiin, lisää jauhot siivilän läpi. Sekoita. Jauhota alusta jauhoseoksella ja nostele taikinapötkylöitä alustalle, kääntele varovasti taikinasta makkaroita.
Keitä iso kattilallinen vettä, lisää 2 rkl suolaa. Katkaise taikinamakkarasta palasia ja heitä ne yksi kerrallaan kiehuvaan veteen. Odota, kunnes gnocchi-pallerot nousevat pintaan. Nostele reikäkauhalla lautaselle ja laita päälle timjamivoita.
Timjamivoi

• iso loraus oliiviöljyä
• nokare voita
• timjamia

Sekoita sulatettu voi, öljy ja timjami keskenään. Kaada kastike gnocchien päälle.
Raasta päälle parmesaania.

Rumia tuli. Mutta voi luoja, mikä maku!
Lapset sanoivat samantien, etteivät todellakaan syö tuollaista ällöttävää. Leikkasin epämääräisen näköisistä gnoccheista lapsille säntillisen muotoisia suikaleita.
Tytär uskaltautui maistamaan ensimmäisenä. Loppu on historiaa. No ei kyseessä nyt niin iso juttu oikeasti ole. Mitä nyt molempien lasten uusi lempiruoka vaan.