Monikemikaaliyliherkkyys eli MCS – Mikä sairaus on kyseessä?

Monikemikaaliyliherkkyys on suhteellisen uusi sairaus. Siitä kirjoitti ensimmäisenä yhdysvaltalainen allergologi Randolph vuonna 1952. Aluksi lääketieteellisessä kirjallisuudessa julkaistiin monikemikaaliyliherkkyydestä vain muutamia kongressitiivistelmiä. Kesti yli 30 vuotta ennen kuin tieto tästä sairaudesta yleistyi lääkärien keskuudessa. Tarkemmin monikemikaaliyliherkkyyttä on yritetty selvitellä vasta parinkymmenen viime vuoden aikana. Sairauden syntymekanismia ei vieläkään ole pystytty varmuudella selvittämään, mutta yliherkistyneiltä on löydetty monia muutoksia muun muassa veriarvoissa verrattuna terveisiin henkilöihin.

Monikemikaaliyliherkkyys kuuluu ympäristölääketieteen alaan. Monikemikaaliyliherkkyyden englanninkielinen nimi on Multiple Chemical Sensitivity, lyhennettynä MCSMonikemikaaliyliherkkyydestä käytetään Suomessa myös muita nimiä, esimerkiksi tuoksu(yli)herkkyys, hajuste- ja kemikaaliyliherkkyys tai yleinen kemikaaliherkistymä.

MCS-potilaat saavat ruumiillisia oireita jo hyvin pienistä pitoisuuksista ilmassa olevia kemikaaleja.

Olin jo nuoruudessani tottunut käyttämään paljon parfyymejä ja muita hajustettuja tuotteita. Isäni oli ammatiltaan merikapteeni, ja hän toi usein matkoiltaan tuliaisiksi parfyymejä ja hajustettua kosmetiikkaa, joita me perheen naiset käytimme innokkaasti. Myös äitini työskenteli useaan otteeseen laivalla, joten hänelläkin oli mahdollisuus hankkia tuoksutuotteita edulliseen hintaan. Sen vuoksi tulimme käyttäneeksi niitä runsaasti. 

Aloitin hajustettujen deodoranttien, ihovoiteiden, meikkien sekä parfyymien käytön vuonna 1971, jolloin olin kolmetoistavuotias. Jatkoin hajusteiden runsasta käyttöä yli kahdenkymmenen vuoden ajan. 

Syksyllä 1993 huomasin yllättäen, että parfyymit alkoivat aiheuttaa minulle päänsärkyä, joten luovuin pikkuhiljaa niiden käytöstä. Syksyn muuttuessa talveksi aloin kuitenkin saada flunssan kaltaisia oireita aina hiustenpesun jälkeen. Päätäni särki, silmäni vetistivät, nenäni meni tukkoon ja ääneni käheytyi. Oireet jatkuivat vielä monta tuntia hiusten pesun jälkeenkin.

Epäilin tulleeni hajusteille yliherkäksi ja vaihdoin shampoot ja hiustenhoitoaineet hajusteettomiin. En kuitenkaan pysynyt oireettomana kovin pitkään, vaan muutamien viikkojen kuluttua aloin saada oireita kaikista käyttämistäni hajustetuista tuotteista. Nenäni limakalvot rikkoontuivat niiden tuoksusta ja alkoivat vuotaa verta. Jouduin siis vaihtamaan kaikki käyttämäni tuotteet hajusteettomiin: pesunesteet, saippuat, deodorantit, ihovoiteet, kasvovedet, meikit, hiusvärit, hiuskiinteet, muotovaahdot, pyykinpesuaineet, huuhteluaineet, astianpesuaineet sekä kodin siivouksessa käyttämäni pesuaineet. Nämä toimenpiteet auttoivat jälleen joksikin aikaa, kunnes sairaus eteni niin, että aloin saada ikäviä oireita myös toisten ihmisten käyttämistä hajusteista.

Siinä vaiheessa sairauden kanssa eläminen alkoi olla jo todella vaikeaa, sillä hajusteita leijuu kaikissa sisätiloissa, joissa on muita ihmisiä.

   Tyypillisiä oireita ovat muun muassa

  • voimakas päänsärky
  • oireet silmien, nenän ja kurkun limakalvoilla (punoitus, ärsytys)
  • hengityselinoireet (tukkoisuus, yskä, hengenahdistus, hengitysvaikeudet)
  • äänen käheys tai äänen menetys
  • nenäverenvuoto
  • ihottuma ja muut iho-oireet (kutina, punoitus, pistely, kirvely)
  • nivel- ja lihaskivut
  • monet yleisoireet (pahoinvointi, ripuli, huimaus, turvotus, uupumus)

Monikemikaaliyliherkkyyden vaikeusaste vaihtelee henkilöstä toiseen. Osa potilaista saa lieviä oireita, toiset puolestaan saavat erittäin voimakkaita oireita, jolloin sairaus vaikuttaa merkittävästi elämään. Oireiden kesto vaihtelee muun muassa altisteesta, altistumisen kestosta ja potilaan herkkyydestä riippuen. Oireet voivat alkaa lähes heti altistuksen alkaessa tai ne voivat tulla viivästyneinä. Yleensä ne kuitenkin alkavat muutamassa minuutissa. Joillakin potilailla oireet voivat kestää altistumisen päätyttyä hyvin pitkäänkin. Sen vuoksi monet yrittävät viimeiseen asti välttää voimakkaita altistumisia. Toistuvat voimakkaat altistumiset johtavat usein sairauden voimistumiseen ja laaja-alaistumiseen, jolloin potilas reagoi yhä useammalle altisteelle ja yhä herkemmin.

Pahimmillaan oireena voi olla anafylaksia, joka on äkillinen ja hengenvaarallinen yliherkkyysreaktio.

Monikemikaaliyliherkkyys ei ole allergiaa, sillä MCS-potilaan elimistössä ei synny allergialle ominaisia IgE-vasta-aineita. Allergian sijaan kyseessä on toksinen reaktio. Monikemikaaliyliherkkyys ei myöskään liity hajujen haistamiseen. Eräät tutkijat arvelevat reagoinnin etenevän kolmoishermon kautta. Näin ollen monikemikaaliyliherkkyyttä voi sairastaa myös hajuaistinsa menettänyt henkilö, ja oireiden aiheuttajana voi toimia myös tuoksuton kemikaali. Tarkka hajuaisti ei vaikuta mitenkään sairastumisen todennäköisyyteen. Toisaalta on havaittu, että osalle MCS-potilaista kehittyy herkistynyt hajuaisti, jolloin potilas aistii hengittämästään ilmasta hyvinkin pieniä pitoisuuksia eri aineita. Hajuaisti herkistyy varoittaakseen elimistöä altistumasta haitallisille aineille. Joillakin MCS-potilailla on puolestaan havaittu hajuaistin heikkenemistä tai katoamista, joko tilapäisesti tai pysyvästi.

Monikemikaaliyliherkkyyteen sairastumisen katsotaan olevan kaksivaiheinen prosessi, johon liittyy ensin herkistyminen ja sitten kemikaaliyliherkkyyden laukeaminen eli oireiden puhkeaminen. Ensimmäisessä vaiheessa henkilö herkistyy kemikaalille joko yksittäisen, erittäin voimakkaan altistumisen myötä tai pitkäaikaisen pienelle pitoisuudelle altistumisen kautta. Toisessa vaiheessa jo hyvin pieni pitoisuus kyseistä kemikaalia saa aikaan oireiden laukeamisen sille herkistyneessä ihmisessä.

Työskentelin siihen aikaan toimistosihteerinä Turun yliopiston englantilaisen filologian laitoksella, joka sijaitsi Juslenia-nimisessä rakennuksessa Henrikinkadulla. 

Kohtalaisen pienessä työhuoneessani sijaitsi laitoksen kopiokone, jolla koko henkilökunta kävi ottamassa kopioita. Huoneessani sijaitsi myös laitoksen yhteinen lasertulostin, jota henkilökunta käytti tulostamiseen. Lisäksi minulla oli oma mustesuihkutulostin, jota käytin ahkeraan tulostaessani opiskelijoiden tenttituloksia ja opintorekisteriotteita. 

Kaikki nämä laitteet syytivät työhuoneeni sisäilmaan kemikaaleja lähes jatkuvalla syötöllä. 

Olin töissä usein erittäin huonovointinen ja väsynyt. Päätäni särki ja nenäni vuoti verta. Minulle alkoi tulla myös omituisia nivel- ja lihaskipuja. Toisinaan minun oli pakko keskeyttää työntekoni, avata työhuoneeni ikkuna ja mennä erääseen neuvotteluhuoneeseen sohvalle lepäämään.

Vasta vuosia myöhemmin, kun olin jo sanoutunut irti työstäni yliopistolla, sain kuulla, että Jusleniassa oli pahoja homevaurioita. Hiljattain luin Turun Sanomista uutisen, jonka mukaan koko rakennus aiotaan purkaa.

Yleisiä altisteita eli oireiden aiheuttajia ovat

  • hajusteet
  • homemyrkyt
  • tupakan, sikarin tai piipun savu
  • pakokaasut
  • palamiskaasut
  • huonekalujen ja uusien materiaalien päästöt
  • rakennusmateriaalien päästöt (mm. lakat, maalit, liimat)
  • torjunta-aineet
  • painomuste, painovärit ja huopakynät
  • kukat
  • keinotekoisia makuaineita sisältävät ruoat, juomat, leivonnaiset ja makeiset
  • voimakastuoksuiset ruoat (mausteet, yrtit, hedelmät)
  • tulostimet
  • elektronisten laitteiden päästöt

tulostin_mcs_kemikaalitutka

Monikemikaaliyliherkkyyden esiintymisluvut maailmassa ovat vaihdelleet eri tutkimuksissa, mutta erään tanskalaistutkimuksen perusteella voidaan arvioida, että Suomessa monikemikaaliyliherkkyys vaikuttaa merkittävästi noin 200 000 ihmisen elämään. Lisäksi noin 20 000 suomalaista on pysyvästi työkyvyttömänä ja liki 40 000 on menettänyt työ- tai koulutuspaikkansa monikemikaaliyliherkkyyden takia.

Syyskuussa 1993 pesin eräänä päivänä suihkuhuoneemme laattaseiniä ja yritin jynssätä laattojen likaisia saumoja harjalla puhtaiksi. Käytin ensin vain yleispesuainetta, mutta kun se ei tuntunut puhdistavan saumoja tarpeeksi hyvin, siirryin käyttämään klooripitoista valkaisevaa pesuainetta. 

Jynssäsin laattojen saumoja todella pitkään ja sainkin ne lopulta puhtaiksi. Kun olin saanut työn valmiiksi, havaitsin, että nenässäni haisi kloori edelleenkin, vaikka en ollut enää suihkuhuoneessa. Lisäksi kloorin maku tuntui suussani, eikä auttanut vaikka join vettä tai maitoa tai söin jotakin.

Kaikki ruoka ja juoma maistui suussani kloorille.

Ilmeisesti en ollut suihkuhuonetta jynssätessäni huolehtinut riittävästä ilmanvaihdosta ja sen vuoksi olin tullut hengittäneeksi liikaa klooria. En aluksi huolestunut asiasta, mutta kun oireet jatkuivat vielä seuraavanakin päivänä, soitin myrkytystietokeskukseen.

Puhelimeen vastannut lääkäri kertoi, että klooria sisältänyt pesuaine on todennäköisesti vahingoittanut hengitysteitteni värekarvoja, eikä asialle olisi nyt jälkikäteen enää mitään tehtävissä.

Onneksi kloorin haju nenässäni ja maku suussani hävisivät pikkuhiljaa.

Useissa tutkimuksissa on todettu, että monikemikaaliyliherkkyyteen sairastuneiden määrä kasvaa jatkuvasti. Vaikka monikemikaaliyliherkkyys on yleisintä keski-ikäisillä naisilla, sitä esiintyy kaikenikäisillä ihmisillä, kaikissa roduissa, kaikissa yhteiskuntaryhmissä ja kaikissa ammattikunnissa.

Lastenlääkärit ovat raportoineet lapsien sairastumisia kemikaaliyliherkkyyteen yhä useammin viime vuosina, ja myös kohdussa altistumisesta alkaa olla näyttöä.

Sitaatit ovat Päivi Ingrid Sirenin kirjasta MCS-potilas, joka julkaistaan 15. huhtikuuta 2016.

Artikkeli on ensimmäinen osa monikemikaaliyliherkkyyttä koskevasta sarjasta.

2. Monikemikaaliyliherkkyys – Miten sairaus diagnosoidaan?
3. Monikemikaalityliherkkyys – Miten sairautta hoidetaan?

 

1 Comment

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.

Scroll to top