Ruokaa reaktorista – manipuloinnilta ei voi välttyä

Sitruunahapposoppa senkun sakenee E330:aa sisältävien aineiden, kuten pesuaineiden ja ihovoiteiden, käyttäjien raportoidessa oireista. Hämmennys syvenee muita lisäaineita ja apuaineina käytettäviä entsyymejä ihmetellessä.

Lisäaineiden valmistukseen käytetyt aineet, valmistusmenetelmät ja valmistusmaat tuntuvat olevan erittäin vaikeasti selvitettäviä. Elintarviketeollisuus ei juuri näistä julkisesti kerro. Löytämäni vähäisen tiedon perusteella näyttää siltä, että useimmat lisäaineet tulevat Aasiasta, lähinnä Kiinasta. Valmistuksessa käytetään laajalti geenimanipuloituja aineita. Koska monilla lisäaineilla on useita erilaisia valmistustapoja, haluaisin kuluttajana tietää, milloin on käytetty eläinperäisiä aineita, mitä liuottimia ja muita kemikaaleja, sekä mahdollisesta geenimanipuloinnista. Selkeä kartta ainesosien lähtö- ja käsittelymaista pitäisi olla helposti tuotettavissa kuluttajien nähtäväksi. Täysin avoimeksi koko tuotantoketju!

Pakkausmerkinnöissä ainesosaa, jonka osuus on alle 2%, ei tarvitse sen tarkemmin avata. Jos geenimuunneltujen aineiden osuus kustakin ainesosasta on alle 0,9%, merkintää ei myöskään tarvitse tehdä. Kuluttajien on näin ollen mahdotonta tietää varmasti lisäaineiden ja GMO:n olemassaolosta elintarvikkeessa. GMO:ta tulee siis syöneeksi tietämättäänkin.

Elintarvikealan tiede- ja ammattilehti kertoo

Usein lähdetään siitä, että pitäisi olla paras ja halvin. Vaatimukset ovat kovat, mutta ne eivät perustu aina käytännön tietoon.

Monien elintarvikeraaka-aineiden ostaminen on siirtynyt internetiin, jossa tärkein ostokriteeri on hinta. Asiantuntemus tuotteesta häviää, ja raaka-aineen alkuperä hämärtyy, kun päätökset tehdään paperien perusteella: tietämys siitä, mitkä ovat todelliset viljelyolosuhteet, lajikkeet, prosessointimenetelmät, laadunvalvonta ja eettiset olosuhteet.

”Keinoja kustannusten alentamiseen on muitakin. Esimerkiksi lisäaineilla kuten tärkkelyksellä ja sakeuttamisaineilla voidaan korvata ns. oikeita raaka-aineita ja samalla säilyttää hyvä suutuntuma ja rakenne. Lisäksi niiden avulla saadaan tuotteeseen myös sidottua vettä, jolloin hintaa saadaan alemmas.”

”Markkinoilla on toimijoita, jotka täysin tietoisesti valmistavat, välittävät ja kauppaavat vaarallisia elintarvikeraaka-aineita. Raaka-aine-erien hylkäämisen syynä EU:ssa on usein syöpää aiheuttavaa aflatoksiini (esim. pähkinät ja mantelit), torjunta-ainejäämät kasviksissa sekä mikrobiologinen laatu (salmonella, norovirus jne.).

Myös raaka-aineiden väärennökset ovat valitettava osa raaka-ainekauppaa, joista esimerkkejä ovat seuraavat: mineraaliöljyä palmuöljyn joukossa, melamiinia maidossa, dioksiinia eläinrehussa, myrkyllisillä kemikaaleilla valkaistu pilaantunut riisi, pakkasnesteellä terästetty viini… (lähde: EU:n RASFF Portal).

─ Pelkäänpä, että nämä uutiset ovat vain jäävuoren huippu, Jarmo Välimäki varoittaa.

Suomessa tullilaboratorio hoitaa hyvin valvonnan, kun maahan tuodaan elintarvikeraaka- aineita ns. kolmansista maista. Mutta Suomikaan ei ole turvassa, sillä paljon raaka-aineita tulee Suomeen muiden EU-maiden kautta, joissa valvonta ei ole yhtä tarkkaa.”

Kehittyvä elintarvike, 2011

 

Entsyymit ovat luonnollisia ja terveellisiä, eikö niin?

Mitäs kaikkea muuta teollisesti tuotetuista elintarvikkeista löytyy pääraaka-aineiden ja lisäaineiden lisäksi? Valmistuksessa käytetään useita muita elintarvikeparanteita, joita ovat: elintarvikearomit, elintarvike-entsyymit ja valmistuksen apuaineet.

Mikä on entsyymi?

Entsyymeillä tarkoitetaan proteiineja, jotka toimivat kemiallisten reaktioiden katalyytteinä. Ne pystyvät jo pieninä pitoisuuksina mahdollistamaan, nopeuttamaan tai säätelemään kemiallisia reaktioita. Useimmat soluissa tapahtuvista reaktioista ovat entsyymien katalysoimia, koska ilman entsyymejä metaboliset reaktiot tapahtuisivat liian hitaasti.

Solunetti.fi

Entsyymien käyttö elintarviketeollisuudessa on lisääntynyt valtavasti. Perinteisten entsyymien, kuten alkoholin valmistuksen tai leivän nostatuksen yhteydessä käytetyn hiivan tuottamien entsyymien rinnalle on syntynyt lukuisia uusia.

”Entsyymien käytöllä elintarvike- ja rehuteollisuudessa saadaan aikaan ympäristöön vaikuttavia säästöjä mm. raaka-aineiden saannon tehostamisella ja tuotannon energiasäästöillä. Ensisijaisena käyttötarkoituksena on kuitenkin tuotteen laadun parantaminen, esimerkiksi leivän tasalaatuisuus ja mehun tehokkaampi uutto. Uusia sovelluksia kehitetään bioteknologian keinoin muokkaamalla tuotantokantoja, homeita ja bakteereita, jotka tuottavat tehokkaasti haluttuja entsyymejä.

Kehittyvä elintarvike, 2009

12765824_1506655596308258_1837033957_o

Geenimanipuloidut mikro-organismit

Geenimanipuloitujen mikro-organismien (GMM) käytöstä elintarvikkeiden valmistuksessa ei tarvitse ilmoittaa pakkausmerkinnöissä, ellei niitä ole lisätty lopputuotteeseen. GMM:ien käyttö elintarviketeollisuudessa on yleistä valmistuksen apuaineina käytettävissä entsyymeissä. Raaka-aineet ovat usein eläinperäisiä. Niiden käyttö on sallittua myös luomutuotannossa.

Euroopan elintarviketurvallisuusvirastossa (EFSA) selvitellään parhaillaan luetteloa luvallisista entsyymeistä. Hakemuksia on tullut yhteensä 301, joista GMM:eja sisältäviä on 42%. Eläinperäisiä ainesosia hakemuksissa on kananmunista sian haimaan. Käytettyjä homeita ja bakteereita: Aspergillus niger, Aspergillus oryzae, Bacillus licheniformis, Bacillus subtilis ja Trichoderma reesei.

Juoksutteena käytetty, GM-mikrobeissa tuotettu naudan kymosiini on ollut jo pitkään laajassa käytössä juustojen valmistuksessa. Samoin merkittävä osa elintarvikkeisiin ja rehuihin lisättävistä entsyymeistä on GM-mikrobiperäisiä. Suomi on tässäkin suhteessa huipputekniikkamaa; GM-entsyymejä ja niiden käyttösovelluksia on kehitetty maassamme jo pitkään erinomaisin tuloksin.

Kehittyvä elintarvike, 2004

Teollisten GMM-entsyymien avulla valmistettuja elintarvikkeita on syötetty meille jo pitkään. Onko oikein, ettei asiasta kerrota? Geenimanipuloinnin vastustajat, luomuilijat, vegaanit, homeallergiset, kosher-juutalaiset ja sianlihatuotteita välttävät muslimit jne. ovat mitä ilmeisimmin käyttäneet terveyden tai elämänkatsomuksensa kannalta itselleen sopimattomia elintarvikkeita tietämättään. Ja käyttävät edelleen, koska asiasta ei tarvitse kertoa.

Entsyymiteknologiaa käytetään elintarviketuotannossa hyvin laajalti: esimerkkeinä siirapit, tärkkelykset, makeutusaineet, leipomotuotteet, virvoitus- ja alkoholijuomat, aamiaismurot, juustot, maitotaloustuotteet, kananmunavalmisteet, hedelmämehut, nuudelit, kasvisöljy, makeiset, lihan pehmennysaineet, aromiaineet ja pikakahvi. Uusia käyttökohteita kehitetään jatkuvasti.

Pakkausmerkintöjen siistiminen

Lisäaineiden, aromien ja entsyymien käytöllä ei saa johtaa kuluttajaa harhaan, ja siitä tulee olla hyötyä kuluttajalle. Kuluttajien harhaanjohtaminen käsittää muun muassa käytettyjen ainesosien luonnetta, tuoreutta ja laatua, tuotteen tai valmistusprosessin luonnollisuutta taikka tuotteen ravitsemuksellista laatua, myös sen hedelmä- ja vihannessisältöä, koskevat seikat.

Evira

Elintarviketeollisuudelle entsyymit tarjovavat oivan ratkaisun pakkausmerkintöjen ”siistimiseen” (Clean Label). Entsyymien avulla osa lisäaineista on käynyt tarpeettomiksi. Alan toimijat ovat kuvanneet entsyymien hoitavan tuotantoprosessista ”pienen tehtaan” osan. Nopeasti ja edullisesti. ”Vihreää kemiaa”, intoilevat valmistajat.

Synteettinen E330 ei vastaa hedelmien sitruunahappoa, saati elimistön itse tuottamaa. Yhtä vähän laboratoriossa tuotetut entsyymit vastaavat luonnossa esiintyviä entsyymejä. Euroopan komissiossakin on tiedostettu, että uudet teknologiat, kuten geenimanipulointi, voivat johtaa entsyymeihin joita ei luonnossa esiinny.

Teollisten entsyymien terveysvaikutuksista tietoa on kovin vähän. Erään homeperäisen entsyymin, alpha-amylaasin, allergeeneista 20% oli selvinnyt leipään saakka. On myös mahdollista, että entsyymien allergeenit leviävät tehtaissa, joissa niitä käytetään. Leivonnaisessa voidaan käyttää viittä eri entsyymiä muiden lisäaineiden kera. Kokonaisuuden terveysvaikutuksista ei ole tietoa.

Valmistajien sivuilta ei tietoa löydä, eikä viranomaisilla ole antaa ohjeistusta (”tutkittua ja turvallista” -fraasia lukuun ottamatta).

Jokainen siis päättäköön itse.

Loppuhuomautus: entsyymien muita käyttökohteita ovat esimerkiksi piilolinssien pesunesteet, eri pesu- ja puhdistusaineet, hajunpoistajat, viemärinaukaisijat, kompostikiihdyttimet, lannoitteet…

Lähteet ja lisätietoja:

Joanna Blythman: Swallow This
Efsa
Evira
Evira – Entsyymihakemusten yleiskatsaus

Erään entsyymien valmistajan valikoimaa
Pizzassa 35 ainesosaa jotka ovat kulkeneet yhteensä 60 maan kautta
Clean Label – conferenssi

”Jauhot sisältävät myös luontaista amylaasientsyymiä. Näin ollen voisi ajatella, että leipuri herkistyy myös jauhojen entsyymeille. Jauhosta eristettyä luontaista alfa-amylaasia ei ollut nyt testauksissa käytettävissä, joten luontaisen entsyymin osuutta ei voitu tutkia suoraan ihotesteissä. Entsyymireaktioiden profiili eri tutkimuspaikoissa ja niiden osittainen eriytyminen jauhoreaktioista sekä ulkomaiset tutkimukset tukevat ajatusta, että entsyymiherkistyminen johtuu pääosin lisätystä entsyymistä.” Työsuojelurahaston tutkimus

EU: 15. Elintarvikelisäaineiden, elintarvike-entsyymien ja elintarvikearomien yhtenäinen hyväksymismenettely – Elintarvikelisäaineet – Elintarvike-entsyymit – Elintarvikkeissa käytettävät aromit ja ainesosat, joilla on aromaattisia ominaisuuksia (keskustelu) EU 2007

Esimerkiksi Saccharomyces cerevisae -hiivan avulla voidaan tuottaa ksylitolia. S. cerevisae ei käytä ksyloosia ravinnokseen, mutta kun siihen on lisätty luonnostaan ksyloosia ravinnokseen pilkkovan eliön geeni, C. cerevisae voi muokata ksyloosista ksylitolia ja erittää sen ulkopuolelleen. Ksylitoli kerätään talteen ja käytettään esim. purukumien valmistuksessa.

Detection of Exogenous Citric Acid in Fruit Juices by Stable Isotope Ratio Analysis

Scroll to top