Kriisi muutti elämän: Kesäkanat ja ruuan kasvattaminen kiinnostaa

*sisältää affiliate-linkkejä

Helsingin Sanomat kirjoitti tänään aiheesta, joka koskettaa minuakin: Osa ihmisistä ei halua enää palata samanlaiseen arkeen, jota eli ennen epidemiaa

Myös minulle ja perheelleni koronakriisi on tarjonnut mahdollisuuden tarkistaa, millaista elämää oikein haluamme elää.

Olemme olleet nyt yli kuukauden mökillä (Uudenmaan rajojen sisäpuolella) ja oivaltaneet, että tällaista elämää haluamme. Vaikka elämämme on hyvää kylämäisessä kaupunginosassa, täällä lapset viettävät huomattavasti enemmän aikaa ulkona leikkien.

Oma piha ja yhteys luontoon tuntuu entistä tärkeämmältä.

Näitä asioita kriisi on kirkastanut:

  • haluamme viettää entistä enemmän aikaa mökillä ja luonnossa myös kriisin jälkeen
  • haluan olla hieman vähemmän riippuvainen yhteiskunnasta
  • haluan tuottaa itse edes pienen murusen ruuasta, jota nautimme, joten:
    • olemme hankkineet matokompostin
    • aion opetella kalastamaan
    • haluan tutustua kanojen pitoon
    • haluan mökkipuutarhastamme permakulttuurin periaatteiden mukaisen satoisan ruokapuutarhan

Kanoja vuokralle kesäksi

Olen jo vuosia sitten tutustunut kesäkanala-ilmiöön, mutta vasta nyt ensimmäistä kertaa minulla on oikeasti mahdollisuus toimia. Kanoja on siis mahdollista vuokrata kesäksi! Esimerkiksi Ellun kanat ja munat, Luontotila Rönni ja Lassilan tila vuokraavat kanoja kesäksi.

Toinen tärkeä asia on tietenkin kanala, jossa kanojen on hyvä olla. Olemme pohtineet kanalan rakentamista itse, mutta nyt olemme päätyneet hankkimaan valmiin kanalan. Valmiskanalan ympärille saatamme tehdä vielä suuremman ulkoilualueen.

Olen nyt aikeissa ostanut kanalan Grillikaupasta (kyllä, siellä myydään kanaloita muiden puutarhatarvikkeiden lisäksi). Tästä näet kanalan, jonka olemme valinneet.

Lapset ovat kanahankinnasta aivan innoissaan. Minusta on tärkeää, että lapset saavatkin olla kosketuksissa eläinten kanssa ja myös näkevät, että on mahdollista kasvattaa ruokaa itse.

Lapset ovat nimenneet jo kanansa:

  • Vanhimman lapsemme kanaksi tulee Silppuri
  • Keskimmäisen kanasta tulee Lumikki
  • Pienin on nimennyt oman kanansa Jäätelöksi
  • Minun kanasta tulee Kanatuinen
  • Reinon kanasta tulee Raa-kana

Ruokaa omasta puutarhasta

Kieltämättä, tämä kriisi on nostanut mieleen myös synkkiä ajatuksia, vaikken itse virusta pelkää. Näen että kaikella on tarkoitus. Kuitenkin yhteiskunnan sulkemisella ja ihmisten kollektiivisella pelolla voi olla varsin dramaattisia vaikutuksia.

Mitä jos kriisi menisikin niin hurjaksi, että ruuantuotanto vaarantuisi? Mitä sitten söisimme?

Oletteko te ajatelleet tällaisia?

Kesäkanat ja pieni mökkipuutarha eivät meitä pelastaisi, mutta ne tuovat kuitenkin tunteen, että emme ole aivan täysin sattuman armoilla. Me voimme itse vaikuttaa ja tuottaa ruokaa, pari kiloa perunaa, pari litraa mansikoita ja kymmenen kesäkurpitsaa ei totisesti pidä hengissä kolmilapsista perhettä, mutta se tuo jotain tärkeämpää: yhteyden maahan ja elämää ylläpitävään voimaan.

Mökkipihamme piharemontti on nyt valmistunut, kasvien istutusta lukuunottamatta. Piha on suunniteltu permakulttuurin periaatteiden mukaisesti. Tärkeää on harmonia luonnon kanssa ja lajirikkaus, meitä ihmisiä unohtamatta. Tarkoitus on että pihasta kasvaa kokonaisuus, joka ruokkii ja rikastaa itseään ja me saamme kerätä siitä myös satoa.

Suurin osa pihan kasveista saapuu ensi viikolla. Kasveja odotellessa olen tutkinut, mitä luonnosta löytyy. Olen jo tehnyt ensimmäiset perunasalaatit voikukanversoista ja kerännyt ensimmäiset korvasienet.  Vaikka tuntuu, että kaikki suljetaan, luonto ammentaa meille kaikkensa!

Kerron pian lisää puutarhastamme. Ja kuulisin mielelläni kokemuksia kesäkanoista ja permakulttuurista.

Aurinkoa,
Maria

PS. Aloita aamusi huomenna kiitollisuudella, kuutelemalla alla oleva ilmainen kiitollisuusäänitteeni.

Olisin todella kiitollinen, jos samalla tilaisit YouTube-kanavani!

3 Comments

  1. Kristiina
    24.4.2020

    Itse olen myös aloittelemassa puutarhan perustamista permakulttuurin periaatteita noudattaen ja myös luomuna, sillä haluan ruokani olevan mahdollisimman puhtaasti ja kestävästi tuotettua.

    Hyvin eläinrakkaana ihmisenä kesäkanat eivät tulisi kyseeseen. Jos kanoja ottaisin ne asuisivat meillä loppuelämänsä. Tämäkään toki ei olisi mahdotonta, mutta tietäen kukkojen tukalan tilanteen tulen todennäköisesti hankkimaan joskus kukko-lauman, joka koostuu pelastetuista kukoista. Niistäkin on puutarhassa hyötyä, vaikka munia niistä ei saakkaan. 😀

    Vastaa
  2. Mari
    25.4.2020

    Onnittelut tuleville kanojen omistajille!
    Kanojen ruokintaan ja hoitoon voi perehtyä esim munanetissä:
    https://www.munanetti.net/

    Valmiskanalat ovat kivan näköisiä, valitettavasti eivät vain lähtökohtaisesti kanoja varten tehtyjä. Munintakopiksi se saattaa sopia, mutta huomaat aitauksen olevan aivan liian pieni.
    Eli varautumaan rakentamaan isompi tarha ympärille.
    Suosittelen tekemään sen kerralla petoturvallisesti. Jää yhdet itkut vähemmälle.
    Kanat ja puutarhaharrastus taas sopivat loistavasti yhteen!
    Kanoista voi olla kivasti apua puutarhassa. Voivat kotilot saada kyytiä ja marjapensaan aluset ja porkkanapenkit sopivat loistavasti kanojen kylpypaikoiksi. ☺️

    Kasvimaa on helppohoitoisin, jos tekee ne esim lavakaulukseen ja käyttää katteita. Ja alkuun puhdasta pussimultaa.
    Olki ja ruohosilppu sopivat hyvin ja helpottavat kitkemistä.

    Kannattaa tutustua myös bokashi keittiöjäte kompostointimenetelmään.
    Saa nopeasti ravinteikasta multaa käyttöönsä.
    Onnittelut omavaraisuuden tielle!

    Vastaa
  3. Marjo
    25.4.2020

    Wau,
    upeita ajatuksia.
    Itse olen 70 v ja kolmen aikuisen lapsen äiti. On mahtavaa, jos Korona muuttaa sinun sukupolvesi toimintoja.
    Eihän tuosta ole kovin kauan kun suurimmalla osalla suomalaisia oli kanat ja muitakin kotieläimiä. Minun mummola oli maalaistalo. Äitini oli ns. vanhankansan ihminen loppuun asti (94 v). Muutimme pikkuhiljaa Kainuusta etelään päin ja elin 13 vuotiaasta Vantaalla omakotitalossa. Äidilläni oli aina kasvimaa Vantaalla ja mökillä. Hän viljeli mm. perunat, joita ei ostanut varmaan koskaan ja myös leipoi itse vaalean leivän.

    Minulla oli myös omassa perheessäni pitkään Vantaalla ja mökillä kasvimaa ja marjapensaat myös. Mehut tehtiin itse. Sitten se elämä alkoi muuttumaan ja kasvimaat tuntuivat rasittavilta kiireen ja harrastusten keskellä. Yhdelläkään lapsistani ei ole kasvimaata, nuorin, 30 v. kasvattelee kyllä yrttejä, tomaatteja, paprikoita ja haaveilee enemmästäkin viljelystä. Se vaan on aika vaativaa ja aikaa vievää.
    Eläkkeelle jäätyämme muutimne Tampereen lähelle Ylöjärvelle ja rakensimme Keski-Suomeen uuden mökin, jonne mahtuu lapsetkin perheineen.. Nuorin tyttäreni oli muuttanut Vantaalta tänne hiukan aikaisemmin. Me muutimme, koska minun elämänsuunnitelmaani kuului hoitaa lapsenlapsiani. Yhden olen nyt hoitanut kokoaikaisesti kouluikään. Ja ah, tämä seutu on kaunista ja rauhallista ja ah se tunne, että on tehnyt merkityksellistä täyttää sydämen.

    Pointti tällä kertomuksellani on, että arvostan suunnattonasti ajatuksiasi. Ja myös haluan tällä sanoa, että itsensä kuuntelu ja omanlaisensa elämän toteuttaminen on ainut oikea tie onnelliseen ja tyytyväiseen elämään. Sellainen sisimpäänsä katsominen, että toteuttaa itseään ja ymmärtää, että on mahdollista elää juuri itselleen oikeanlaista elämää, ei ole helppoa. Helposti lähtee ”virran mukana”, niin kuin äitini sanoi. Kun katsoo taaksepäin elämäänsä, siihen tulee olla ainakin 90 % tyytyväinen. Ja niihinkin asioihin, päätöksiinsä, joihin ei ole tyytyväinen, tulee tutustua niin, että mitä ne ovat merkinneet omalle kehitykselle; ovatko ehkä sittenkin olleet välttämättömiä.

    Ihanaa mökkeilyä sinne. Korona opettaa ihmiskunnalle myös paljon hyvää.

    Vastaa

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.

Scroll to top