Nykyään olen tämän näköinen herätessäni. Siis onnellinen ja hyväntuulinen. Sillä liian monena aamuna en ole herännyt ollenkaan. Kun muistelen edeltänyttä viisivuotisjaksoa, täytyy todeta että aikamoisessa univelassa tuli painettua. Pahimpia oli ne ajat, kun vauva ja viereen änkevä taapero herättivät vuorotellen. Monesti tilanne ajautui pisteeseen, jossa pelkäsin nukkumaanmenoa. Tiesin, että kohta minut taas herätettäisiin. Lopulta en kyennyt enää nukahtamaan ollenkaan. Ja kun ei nukahda, niin eipä tarvitse aamulla herätäkään. Nyt voin olla olla jälkiviisas. Tein pari...Continue reading