Helsingin Sanomien toimittajan mielestä haaste ei ollut rohkea, vaan ulkonäkökeskeinen. Buu. Pääkirjoitus julkaistiin monta viikkoa sitten ja vieläkin pureskelen sen sisältöä. En suostu olemaan ulkonäkökeskeinen!
Minulle meikittömyyshaasteeseen osallistuminen ei vaatinut ripaustakaan rohkeutta. Jos haluaa nähdä ”todellisen minän” eli meikittömän Maria Nordinin, voi tehdä Google-kuvahaun. Seassa on muutama meikattu valokuva, sekä muutama valokuva jotka eivät esitä minua, mutta suurimmassa osassa kuvia olen minä ilman meikkiä.
Osallistuin haasteeseen, koska haluan näyttää pitkää nenää kosmetiikkateollisuudelle. Miljardibisnekselle, joka ainakin osittain ylläpitää perinteisiä kauneuskäsityksiä. Jos kauneusihannekorttia ei vedetä kosmetiikkamainoksessa esiin, tuputetaan vaihtoehtoisesti joko omaa aikaa peilin edessä reisiä rasvaillen, tai sitten luontoon palauttavaa kävelyä kukkaniityllä maitohorsmakimppu sylissä. Kuluttajille luodaan ulkonäköpaineiden lisäksi kosmetiikankäyttöpaineita.
En ole tähänkään asti meikannut arkisin, mutta nyt olen ryhtynyt sitäkin radikaalimmaksi. Olen koko kesän ollut kemikaalipihi. Olen lopettanut käyttämästä turhia ihon- tai vartalonhoitotuotteita. Minulla ei kyllä ole ollut paljon karsittavaa, kun käytin niin vähän kosmetiikkaa jo ennestään. Pois ovat jääneet oikeastaan vain shampoo, kasvojenpuhdistusaine ja kasvovoide. Käsisaippua ja hammastahna ovat ainoat kosmetiikkatuotteet, joita tällä hetkellä käytän päivittäin itseeni ja lapsiin.
Saattaa kuulostaa monesta oudolta ja huomionhakuiselta hippeilyltä ja vastavirtaan uimiselta. Mutta en koe tarvitsevani enempää kosmetiikkatuotteita. Saan takuuvarmasti tarvittavan annoksen kemikaaleja ympäristöstä: kodin sisäilmasta, ruuasta, vaatteista, siivoustuotteista, liikenteestä…
Kuin tilauksesta huomasin eilen illalla kosmetiikka-aiheisen uutisen. Kemikaalien vaikutuksia tutkinut fysiologian professori Jorma Toppari kuvailee kosmetiikkan – myös lunnonkosmetiikan – käyttöä tietoiseksi riskinottamiseksi. Toppari kertoo haastattelussa, kuinka pieneltä tuntuvalta määrällä kosmetiikan sisältämiä kemikaaleja on kuitenkin vaikutusta kokonaisuuden kannalta.
Moni tivaa minulta usein tieteellisiä tutkimuksia kemikaalien haitoista. Miksiköhän ei koskaan kysytä toisin päin? Missä ovat tutkimukset, joiden mukaan kosmetiikkaa käyttävät ovat toisia terveempiä, kauniimpia, vähemmän allergisia, älykkäämpiä tai parempia hyppäämään ruutua kuin ne, jotka eivät kyllästä itseään tuotteilla? Tutkimuksia kosmetiikan käytön positiivisista vaikutuksista on niukasti.
Uutisjutussa käy ilmi, että Toppari on huolestunut etenkin raskaanaolevien kosmetiikan käytöstä. Odottavien äitien lisäksi vauvojen, lasten ja teinien turhaan kosmetiikankäyttöön kannattaisi kiinnittää huomiota. Jos olisin lukenut Topparin haastattelun muutama vuosi sitten, olisin tuohtunut. Olin silloin vahvasti sitä mieltä että luonnonkosmetiikka on hyvä juttu. Luonnonkosmetiikkapurkki tuntuu suoralta linjalta luonnon parantaviin voimiin.
Nyt minua huvittaa se voimakas tunne, joka itsellenikin on tullut joskus. Aivan kuin jonkin kuusenkerkkävoiteen levittäminen kasvoille saisi minut palautumaan alkuperäiseksi pyyhkien pois kaikki aiemmat ”kosmetiikkasynnit”.
Miten voi mennä niin (vihreään) lankaan! Enemmän kemikaaleja on kuitenkin enemmän, eikä vähemmän.
Olen saanut kaksi kertaa outoja oireita kosmetiikasta. Kerran käyttäessäni isotiatsolinonia sisältävää shampoota ja toisen kerran käyttäessäni luomu-karanjaöljypohjaista aurinkovoidetta. Korkeasuojakertoiminen kasviöljy sai kasvoni puutumaan ja koko vartalon ihon kihelmöimään. Vahingossa onnistuin vieläpä nuolasemaan öljyä huuliltani, mikä puudutti koko suun! Muutaman kerran reaktiota testattuani otin selvää, mitä karanja-öljy on. Kävipä ilmi, että kyseistä luonnontuotetta käytetään muun muassa kasvien tuholaistorjunnassa sekä loishäätönä! Kuten Topparikin toteaa, luonto on täynnä aineita, joita ei ole tarkoitettu elimistöömme.
Lisäksi lähes kaikki (luonnon)kosmetiikka sisältää tuoksuvia aineita. Itseäni luonnonmukaiset tuoksut eivät pienissä määrin ärsytä, mutta monet ihmiset saavat oireita myös luomukosmetiikan hajusteista. Minusta on kohteliasta olla käyttämättä tuoksuvia aineita.
Harmi, ettei kosmetiikattomuutta myy kukaan, tiedän muutaman todella taitavan mainostoimiston.
Miten olisi #kosmetiikattomuushaaste? #Kemikaalipihi kiinnostaa myös.