Meidän homeremontti (virallisesti kosteusvauriokorjaus) valmistui tosiaan päivää ennen joulua. Kirjoitin jo aiemmin homeremontin ensimmäisestä vaiheesta eli purusta ja kuivauksesta. Kuivaus kesti lopulta kolmisen viikkoa, sillä kastunut seinä oli paksu täystiiliseinä. Seinä kuivattiin käyttämällä infrapunalämmitintä seinän toisella puolella, taloyhtiön varastokopissa, jossa viemärivuoto tapahtui. Vaurioalue oli osastoituna koko kuivauksen ajan.
Monesti kuulen sanottavan, että ”ei meillä ole hometta, vaan pelkkä kosteusvaurio”. On itsepetos ajatella niin. Homekasvustoa syntyy otollisissa olosuhteissa jopa tunneissa. Vaikka vaurio havaittaisiin pian, usein korjaukseen ryhtymisessä kestää vuorokausia. Raja kosteusvaurion ja homevaurion välillä on siis häilyvä.
Remontti paisuu ja tiivistyy
Kun seinä oli kuivattu, alkoi varsinainen korjausvaihe. Alkuperäinen suunnitelma oli vain vaihtaa rei’itetyn lattian tilalle uusi. Kun vanha parkettilattia oli poistettu, paljastui lattiarakenne. Lattiarakenne oli varsinainen kerroskakku. Päällimmäisenä parketin alla oli kerros pahvia ja kaksi kerrosta lastulevyä. Lastulevy haisi erittäin pistävälle formaldehydimäiselle, joten se päätettiin lennosta ottaa pois. Kiinnostavaa on, että huoneilmassa formaldehydiä en ole kuitenkaan koskaan haistanut. Ja meiltähän kävi kolleganikin mittaamassa sisäilmamme formaldehydipitoisuuden, joka oli poikkeuksellisen pieni.
Lastulevyn alla oli ehkä 1940-luvulta peräisin oleva linoleum-matto, jonka alla oli alkuperäinen, tiilenpunaiseksi maalattu, lautalattia. Moni olisi varmasti innoissaan siitä, että alta löytyi hyväkuntoinen lautalattia. Minä en. Vanhojen lautalattioiden ottaminen esille on vihonviimeinen virhe vanhojen asuntojen korjauksissa. Kun lautalattia otetaan esille, pääsevät eristetilassa olevat epäpuhtaudet sisäilmaan. Lautalattia kun ei koskaan ole tarpeeksi tiivis.
Eristetilassa ei sinänsä ollut ongelmaa: eristeenä oli kuivaa olkea. Olki itsessään sisältää kuitenkin paljon luonnonhomeita, pölyä ja allergeenejä kuten esimerkiksi siitepölyä, mutta kuivana en pidä sitä terveysriskinä jos se ei ole suoraan yhteydessä sisäilmaan (toisin kuin vaikkapa vanhan lautalattian kohdalla).
Kun lattia oli kerran auki, päätin parantaa kodin terveellisyyttä isosti. Suunnitelmaa laajennettiin koskemaan myös lastenhuonetta, jossa on yhtenäinen lattia meidän vanhempien makuuhuoneen kanssa. Uusi pintalattiahan sinne olisi asennettu myös joka tapauksessa. Kaikki vanhat rakennekerrokset poistettiin, jäljelle jäi vain lattian eristeenä oleva olki ja vanhat puiset lattian kannattimet.
Uusi rakenne suunniteltiin mahdollisimman tiiviiksi ja vähäpäästöiseksi materiaalipäästöjen osalta. Lattian kannakkeiden päälle asennettiin harvalaudoitus ja kaksi kerrosta kivilevyä (Luja).
Kivilevyjen asentamisen jälkeen suoritin ensimmäisen siivouksen. Home- tai kosteusvauriokorjauksessa suosittelen aina tehtäväksi siivouksen ennen uusien materiaalien asentamista. Siivous suoritetaan silloin, kun eristemateriaalit on suljettu pois huoneilmasta ja paljon pölyä tuottavat työvaiheet on suoritettu. Meidän tapauksessa tämä oli siis Luja-kivilevyjen asentamisen jälkeen.
Suoritin siivouksen itse pyyhkimällä katot, seinät ja uudet lujalevyt nihkeällä mikrokuituliinalla. Huuhtelin riepua todella usein, suurin piirtein muutaman vedon jälkeen. Pölyn irroittamikseksi liinasta käytin laimeaa mäntysuopaliuosta.
Kun pölyt oli poistettu, tiivistettiin levyjen saumat sekä lattian ja seinän liitoskohdat suomalaisella TKR-pinnoitteella, joka on loistokeksintö. Täysin hajuttomaksi kuivuva aine soveltuu rakenteiden tiivistykseen, haitta-aineiden kapselointiin sekä vedeneristeeksi.
TKR-pinnoitteen asennuksen jälkeen olin kiperän valinnan edessä. Valitsin lattiamateriaaliksi Novafloorin tammilankkuparketin sen hajuttomuuden takia. Parketin alle on kuitenkin aina laitettava askeläänieriste. Olen työssäni kohdannut todella paljon huonoja kokemuksia liittyen muovisiin askeläänieristeisiin. Muovi tuntui huonolta vaihtoehdolta, vaikkei meidän tapauksessa olekaan rakennekosteutta, joka voisi kemiallisesti askeläänieristettä vaurioittaa. Korkkimatto olisi ollut mielestäni paras vaihtoehto, mutta sen hinta oli aivan älytön. Lopulta päädyin aaltopahviin, sillä sellainenhan oli meillä ollut ongelmitta myös vanhan lattian alla. Pahvissa toki on omat päästönsä.
Vanha lattia oli asennettu 45-asteen kulmaan huoneeseen nähden. Se teki huoneista mielestäni kauniit, joten uusikin lattia asennettiin erikoisesti vinoon. Remonttimiehet olivat valinneet puolestani jalkalistat, joiden ulkonäköön en ole täysin tyytyväinen, mutta menköön. Lattialistat pitää vielä maalata, joten en vielä laita teille tänne kuvia lopputuloksesta.
Homesiivous ja tuuletus
Kun lattia oli asennettu sain pienen sydärin. Vaikka lattia oli ollut täysin hajuton Novafloorin näyttelytilassa, vasta-asennetun lattian haju oli minun mittakaavassani valtava. Hetken jo näin kauhukuvia meistä taas evakossa, tällä kertaa paossa haisevaa lattiaa.
On täysin normaalia, että uusissa materiaaleissa on materiaalipäästöjä. Joissain tapauksissa haju lähtee viikoissa pois, joissan onnettomissa tuotteissa haju jää vuosikausiksi tai jopa pahenee ajan kanssa. Kauhukuvia maalailtuani päätin aloittaa tehostetun tuuletuksen ja tehokkaan rakennuspölysiivouksen tai homesiivouksen.
Totuimme alipaineistimen hurinaan aika hyvin, olihan se meillä melkein puolitoista kuukautta pienellä teholla. Mutta kun lattiat avattiin, koneen piti olla päällä täydellä teholla 24/7. Kehitin öiden ajaksi äänimuurin sohvatyynyistä. Sen turvin pidimme ilmanpuhdistintakin päällä yötä päivää täydellä teholla kun remontti oli siivousvaiheessa. Tässä on hyvä ohje homesiivoukseen. No ehkä siivoukseni ei ollut aivan näin perusteellinen, mutta melkein.
Remontin viimeisten vuorokausien ja siivouksen ajan pidin päällä Genano-ilmanpuhdistinta ja alipaineistuskin oli vielä päällä. Tavoitteeni oli saada mahdollisimman paljon pölyä pois pinnoilta sekä sisäilmasta. Alipaineistuksen tarkoitus oli tietenkin myös estää remonttipölyn kulkeutumista asuintiloihin. Se olikin lähes mahdotonta, kun työmiehet kuitenkin kulkivat koko ajan ees taas. Jätteiden poisto oli muuten järjestetty niin, että kaikki purettava materiaali kuljetettiin ulos ikkunoiden kautta, joten pölyistä purkukamaa ei tuotu lainkaan muiden asuintilojen kautta.
Vuorokauden tuuletuksen jälkeen pystyin jo nukkumaan huoneessa, jossa uusi lattia oli asennettuna. Nyt, viikko asennuksen jälkeen, huomaan, että lattiassa on jäljellä mieto tuoksu, mutta se on laimentunut huomattavasti. Uskon, että kuukauden päästä se on jo lähes hajuton.
Asbestivaroitus
On niin nurinkurista, että teen rakennusterveyskonsultointia työkseni, mutta kun omassa asunnossani sattuu vesivahinko, joudun ”tunariammattilaisten armoille”. Olen häkeltynyt, kuinka vähän tietoa isännöitsijöillä ja jopa haitta-aineasiantuntijoilla on rakennusterveydestä.
Sanoin isännöitsijällemme nimittäin lattian purkuvaiheessa, että on hyvin mahdollista, että purettavat materiaalit sisältävät asbestia. Isännöitsijä kutsui paikalle ”asbestiasiantuntijan”, joka kävi katsomassa pikaisesti lattian avausta ja tuhahti, että ei täällä ole mitään asbestia. Todellisuudessa linoleum-matto liimoineen olisi hyvinkin voinut sisältää asbestia. Asbestia on käytetty 1990-luvulle asti ties missä rakennusmateriaaleissa. Senpä takia, mitä tahansa ennen 1990 rakennettua purkaessa tulisi varmistua, ettei materiaalit sisällä asbestia. Jos näin ei tehdä, tulisi purkutyö suorittaa asbestipurkuna.
Otin siis varmuuden vuoksi vielä pölynäytteen rakennuspölystä ja lähetin sen analysoitavaksi. Sai aattoaamuna negatiivisen tuloksen: pölystä ei löytynyt asbestia. Huh.
Mutta sellainen sepostus tällä kertaa. Lapsiin tämä liittyy sillä tavalla, että voi kun toivoisin, että jokaisella olisi yhtä hyvät edellytykset selvitä kosteusvauriokorjauksista tai muista tahdosta riippumista remonteista. Taloyhtiötapauksissa voi olla todella vaikeaa saada oikeutettua tahtoaan läpi.
Tässäkin remontissa oli katastrofin ainekset, jos en olisi vaatinut huolellista suojausta, osastointia, alipaineistusta, tiivistystä, olisi sisäilmaan voinut päästä terveydelle vaarallisia aineita. Vieläkään en meinaa uskoa todeksi, että tästä selvittiin. Ja vielä niin, että asuimme terveinä omassa kodissa (tosin todella ahtaasti) koko remontin ajan.
HUHHUH.