Kuulin Halloweenistä ensimmäisen kerran ehkä kahdeksanvuotiaana. Muistan, kuinka parhaan kaverini kanssa suunnittelimme juhlia, joissa olisi kaikkea superällöttävää syötävää ja karmivaa rekvisiittaa.
Juhlia ei ikinä tullut. Ei ollut tapana.
Lapset, tai ainakin neljävuotiaat pojat RAKASTAVAT kaikkea pelottavaa, karmivaa, hirveää ja kauheaa. Ällöttäväkin kelpaa. Kunhan on hirviöitä, otuksia, hämähäkkejä, noitia, velhoja, jättiläisiä, örkkejä, jedejä…
Mielestäni viikonloppu oli ihana. Oikein niin ihana, ettei näin kivaa ole pitkään aikaan ollutkaan. Perjantaina pidimme leffailtaa, lauantaina kävimme Luonnontieteellisessä museossa Ketkä liikkuvat öisin? -perhetapahtumassa. Sunnuntaina lilluimme koko perhe uimahallissa. Ja ulkoiltiin tarpeeksi joka päivä. Ah.
Minulta jäi kuitenkin huomaamatta, että viikonloppu ei ollut viikonloppu, vaan ”Halloween-viikonloppu”. Oikeastaan se , mikä minulta jäi huomaamatta, oli että Halloween oli niin tärkeä juttu pojallemme. Hän huomautti siitä katkerasti aamulla ennen kouluun lähtöä.
”Äiti, tää Halloween meni ihan pilalle. Etkö sä tiennyt, että oli Halloween-viikonloppu?”
Oli kuulemma liian vähän juhlia ja koristeita. Liian vähän mitään pelottavaa ja liian vähän (siis ei ollenkaan) naamiaisasuja.
Onnekseni, kun hain lapset leikkikoulusta sain tietää, että nyt alkoikin Halloween-VIIKKO, jonka huipennukseksi leikkikoulun yhdistys järjestää ensi lauantaina juhlat!
Onhan tämä ihan hauska juhla, mutta ehkä tämä nyt vähän leviää käsistä? Vaikka onhan marraskuussa ihan juhlan mentävä aukko. Ja voisihan sitä kekriperinnettäkin taas herätellä. Vappukin on tasan vuoden toisella puolella. Vappuna hassutellaan ja Halloweenina kauhistellaan, aika sopiva juhlapari oikeastaan.
Kuulin yhdeltä äidiltä, että hän oli kuljettanut lastaan viikonlopun aikana KUUSISSA Halloween-juhlissa. Onko Halloween-touhu teidän mielestänne lähtenyt käsistä? Ja miten selvisitte juhlinnoista?
Maanantaisin pojan leikkikouluryhmä käy koulun kirjastossa. Jokainen lapsi saa ottaa yhden kirjan kotiin seuraavaan maanantaihin asti. Kannoin Le Grande Livre de Tous les Mechants -hirviökirjan kotiin viidettä kertaa peräkkäin. Hirviöt kiinnostelee vahvasti.
Nyt ryhdyn lukemaan hirviöläksyni.
Eikä meillä siis ihan koristeeton Halloween-viikonloppu ollut. Teinhän Halloween-PAPRIKAN! Karmivan hehkunsa se sai pyörän ajovalosta. Vink vink!