Ja palaute herätti minussa kyllä tosi ristiriitaisia ajatuksia! Aiemmin olisi ollut täysin samaa mieltä näiden ihmisten kanssa. Olin nimittäin varsin ääriekologinen jossain vaiheessa elämääni. Lisäksi minulla oli ennen jäätävä lentopelko, joka rajoitti lentokoneen kyydissä matkailua. Eikä rahatilannekaan ole aina ollut sellainen, että olisin voinut lähteä matkalle aina halutessani. Oli siis todella helppoa olla kriittinen lentomatkailua kohtaan, sillä muut asiat rajoittivat matkustamistani joka tapauksessa! Mutta näkökulmat ja elämäntilanteet muuttuvat.
Ehkä osa saamastani palautteesta kumpuaa kateudesta? Vai kuinka moni nostaa käden ylös ja sanoo hyvällä omalla tunnolla, ettei koskaan ikinä matkustaisi minnekään lentomatkan päähän lomalle, jos rahatilanne ja muu elämäntilanne sen sallisi?
Olin tosiaan lasten kanssa Thaimaassa myös vuosi sitten ja kirjoitin siitä paljon blogiin. Luulen kuitenkin, että matkustelemme keskimääräistä suomalaisperhettä vähemmän. Olemme kahdentoista vuoden parisuhteen aikana käyneet matkalla lentäen tasan neljä kertaa, joista kaksi on ollut yhdistettyjä työmatkoja sekä matkoja tapaamaan sukulaisiani Espanjassa. Olisi aikamoinen uhraus ympäristön puolesta esimerkiksi päättää, etten enää koskaan näe sukulaisiani, joista suuri osa asuu Espanjassa ja Etelä-Amerikassa. Kesällä serkkuni matkusti Chilestä tapaamaan meitä, ja maksoin osan hänen lentolipustaan. Oliko se väärin ympäristön kannalta? Olisimmehan voineet jutella Skypellä…
En usko, että otsikossa esittämääni kysymykseen on oikeaa vastausta, mutta aihetta on syytä pohdiskella. Eikä tarkoitukseni ole myöskään puolustella valintaani, vaikka ehkä hieman tekeekin mieli.
Itse olin ennen sitä mieltä, että kaikki vastuu on yksittäisillä ihmisillä ja heidän valintojensa harteilla. Jokainenhan voi halutessaan todellakin elää pimeässä, laskea kodin lämpötilaa vaikka 16 asteeseen ja käyttää villasukkia, syödä ympäri vuoden vain kotimaisia marjoja, juureksia ja papuja ja lopettaa lisääntymisen. Mutta mitäs elämästä sitten jää jäljelle?
Varmasti on paljon ihmisiä, jotka ovat täysin onnellisia tuolla reseptillä ja matkailevat vain lähimetsään tai pyöräilevät halki Suomen. En sitä epäile. Mutta pitäisikö meidän kaikkien pyrkiä siihen? Kukapa sen tietää? Nyt tiedetään tarkkaan, että maapallon varoja käytetään aivan liian nopealla tahdilla. Maailman ylikulutuspäivä on joka vuosi aiemmin ja aiemmin.
Itse en ole kuitenkaan niin huolestunut energiankulutuksesta. Maapallo vastaanottaa aivan uskomattoman määrän energiaa vuorokaudessa auringosta. Kun tuo energiamuoto saadaan haltuun tehokkaasti, meillä ei enää koskaan tule olemaan puutetta energiasta. Ja uskon, että kun energia-asia saadaan korjattua, myös ilmastohuoli hälvenee.
Se, mistä itse olen erittäin huolestunut, on raaka-aineiden käyttö (erityisesti maaöljy) ja sen aiheuttamat ekologiset muutokset. Lisäksi olen huolestunut erilaisten ekologisten ympäristöjen tuhoamisesta ja luonnon lajirikkauden köyhtymisestä. Oma aavistukseni on, että ilmastonmuutosta paljon suurempi kysymys tulee olemaan ympäristön kemikalisoituminen ja muovin kuuluminen ravintoketjuun.
Ja olisiko tämä kuitenkin asia, joka on yksilöiden lisäksi osin myös poliitikkojen ja yritysten vastuulla?
Pimeässä ei tarvitse enää olla, sillä nykyään valoa saa pimeyteen led-valoilla. Talotkin voi lämmittää maalämmöllä tai kaukolämmöllä huomattavasti ekologisemmin kuin vielä 20 vuotta sitten. Nestemäisten pesuaineiden sijaan voimme valita pahviin pakatun palasaippuan ja niin edelleen. Kiitos siitä kuluttajille ja valtioille jotka ovat vaatineet ekologisempia vaihtoehtoja että yrityksille, jotka ovat kyenneet tuottamaan uuden sukupolven vaihtoehtoja.
Täällä matkalla yritän elää mahdollisimman ekologisesti. Emme käytä ilmastointia, olemme kuljettaneet matkalle omat ekologiset saippuat, meillä on mukana vain käsimatkatavarat, kieltäydyn koko ajan turhasta muovista (pilleistä, muovipusseista, yksittäispakatuista ruokailuvälineistä ja raikastuspyyhkeistä, mitä koko ajan tarjotaan) ja yritämme olla tuottamatta ruokahävikkiä. Lisäksi harjoitamme myös täällä matkalla lempeää ympäristökasvatusta, opettamalla lapsille miten eletään mahdollisimman vähän ympäristöä kuormittavasti. Täällä turhan muovin paljous lävähtää välillä naamalle todella kovaa. Toivon, että uusi sukupolvi on edellisiä fiksumpi.
Kyllä kaiken tämän höpinän jälkeen täytyy myöntää, että osittain, ihan pikkuisen, minulla on huono omatunto siitä, että kaiken hiilijalanjälkitiedon jälkeen joka minulla on, olemme täällä matkalla. Mutta samalla olen kiitollinen, että voin kirjoittaa tätä tässä lämpimässä ja ladata henkisiä akkujani. Ehkäpä jaksan sitten tehdä koko vuoden tehokkaammin töitä niiden asioiden puolesta, joita pidän tärkeänä!
Olen omassa elämässäni päättänyt, että haluan edistää ympäristötietoista ja hyvinvointia edistävää elämäntapaa (kirjoittamalla tätä blogia) ja vähentää muoviroskan syntymistä ja ympäristön kemikalisoitumista (kehittämällä oman saippuabrändin). Olisikin aika uskomatonta aloittaa palasaippuatrendi, joka pikku hiljaa lähtisi kiirimään ympäri maailman. Ehkäpä se lopulta auttaisi myös muoviroskaongelmaan, joka täällä Thaimassa on aivan ilmeinen.
Mitä mieltä olet? Sano ihan suoraan, menikö sanomaltani pohja, kun lähdimme matkalle lentäen?