Tänä vuonna olen pohtinut paljon tekokuituja. Tekokuidut ovat muovista valmistettuja kankaita, joita käytetään todella paljon vaateteollisuudessa. Muoviset vaatteet kuormittavat luontoa niin valmistusvaiheessa että silloin kun vaatteesta halutaan päästä eroon. Nyt olen pari vuotta kieltäynyt tekokuiduista ja huomaan, että tekokuidut ovat myös epämukavia ihoa vasten.
Tänä talvena olen päättänyt pärjätä luonnonmateriaaleilla. Tälläkin hetkellä on pakkasta Helsingissäkin -25C. Kävin äsken viemässä lapset kouluun, vielä olen hengissä. Paleltumatta selvisin eilen toissapäivänä pulkkamäessäkin.
Alaosa:
- 3-vuotta vanhat bambukuituiset, pitkälahkeiset pikkarit
- 2-vuotta vanhat silkkiset pitkikset
- puoli vuotta sitten ostetut alpakkapitkikset
- 20-vuotta vanhat silkkivuoratut nahkahousut
Yläosa:
- 3-vuotta vanha silkkinen aluspaita
- 2-vuotta vanha puuvillapaita
- joululahjaksi saatu alpakkavillapaita
- 2-vuotta vanha alpakkahuivi
- 2-vuotta vanha villakangastakki
Pulkkamäessä yritin juosta mäkeä ylös ja alas. Lisäksi tein kaikenlaisia jumppaliikkeitä. Ei nyt suorastaan hiki tullut, mutta lämmin kyllä. Mietin, kaikenlaiset tekniset ulkovaatteet taitavat olla varsin turhia.
Nahkahousuja minulla on itseasiassa kahdet. Toiset ovat mokkaiset, mutta nämä pintanahkaiset ovat kyllä aivan ylivoimainen keksintö. Niitä ei ole tarvinnut pestä varmaan ikinä, sillä pinnan voi pyyhkiä. Housut ovat todella yli kaksikymmentä vuotta vanhat, mutta silti toimivat. Lahkeista pinta on patinoitunut ja muutamia palkeenkieliäkin on ilmaantunut, kun olen rymynnyt ties missä.
Lasten talvipukeutuminen ilman tekokuituja onkin vaikeampi haaste. Yksi ongelma on designissa. Miksi kaikki luonnokuituiset vaatteet ovat niin klassisia? Eivät lapset halua näyttää 1800-luvun englantilasilta koulupojilta. Itsekin haluaisin perinteisen villakangastakin sijaan mieluummin pusakan, sellaisen tavallisen talvitakin muotoisen takin, mutta villakankaasta.
Miten sinä pukeudut pakkaseen?