Eläinpartio

Partiomme päivystää vuosikymmenen kauneinta syksyä!

Itse ihailen ruskan värejä ja valoja, mutta lapsilla on ollut tuuria elukoiden kanssa.
Tänä viikonloppuna olemme nähneet:
1) Linnun törmäävän lyhtypylvääseen. Minulle tämä selvisi vasta, kun oli pohtinut parin minuutin ajan, mitä ”lintu-tuoli” tarkoittaa. Onko se jokin uusi leikki? Kaksivuotiaalla tytöllämme on sama ”puhevika” kuin pojallamme oli. K-äänne tulee ulos teenä.
Lapset kerääntyivät ringiksi kuolleen rastaan ympärille. Eihän sitä voinut leikkipuistoon jättää lepäämään. Ennen pitkää sillä olisi pelattu jalkapalloa tai eläinlääkäriä. Nostin lintuparan sanomalehden avulla roskikseen. Byäk.

2) Kuoppaan pudonneen siilin. Naapurin sedän mukaan otus oli ollut loukossaan jo kaksi päivää. Setä laittoi siilin laatikkoon ja päätti viedä sen Keskuspuistoon isommille reviireille. Ennen automatkalle lähtöä annoimme siilille annoksen koiranruokaa ja vettä.
Siili sai voimansa takaisin ja pinkaisi heti purkin tyhjennettyään karkuun.
Toivotaan, ettei tavata näillä nurkilla. Pelkään niin kovin siili-auto -yhdistelmää. En haluaisi kääriä siiliäkin sanomalehteen…

3) Jaloja ja lapsiystävällisiä poneja. Vedin jalkaan 19 vuotta vanhat ratsastushousuni, tunsin itseni todella vanhaksi ja ajoin karavaanimme tallille. Menimme omatoimitalutustunnille Lounaisrannikon Ratsastuskouluun. Omatoimitalutus sopii sellaisille, joilla on kokemusta hevosista (vaikka kahdenkymmenen vuoden takaa). Hevonen, tai kiltti Karlsson-poni, harjataan ja satuloidaan itse, mikä onkin todella hauskaa kahden lapsen kanssa (oikeastaan ongelma oli vain kaksivuotias). Ensi kerralla otan iskän tai muun vastuullisen aikuisen mukaan. Yksi silmäpari ei riitä kahden lapsen ja ponin hoitoon yhtäaikaa.
Poika innostui ratsastuksesta ja sai ponin jopa ravaamaan. Rajoittava tekijä oli vain juoksuintoni.

4) Äidin kiehnäävän alpakan kanssa. Ruska on luonnon huomioväri, joka muistuttaa että kohta on taas helvetin kylmä. Näin minä tulkitsen. Ja kerrankin tajusin viestin ajoissa. Ja muistin rakkauden, jota en koskaan saanut…
Olen unelmoinut tästä duffelista valehtelematta viisi vuotta. Viisi vuotta, viisi pitkää, kylmää ja synkkää talvea olen kulkenut näyteikkunan ohi ja unelmoinut tästä takista.

Takin lämpöominaisuudet ovat ylivertaiset. Alpakkatakkia ei voi verratakaan tavalliseen villakangastakkiin. Tulkoon talvi vaikka ensi yönä. Selviän!