Kun ihmisellä on kroonisia oireita ja hän alkaa etsiä vastauksia, vastaan tulee ennemmin tai myöhemmin sama väite: oireiden taustalla ovat loiset. Oireesta riippumatta joku kertoo jossain vaiheessa, että juuri loiset selittävät väsymyksen, iho-oireet, ruoansulatusongelmat, allergiat, hormonihäiriöt tai jonkin muun kroonisen vaivan.
Tunnistan tämän hyvin. Kävin itsekin aikoinaan tutkimuksissa, joissa kehostani etsittiin loisia erilaisilla menetelmillä. Olin aidosti kiinnostunut ajatuksesta, että ehkä niiden poistaminen olisi ratkaisu oireisiini.
Nykyään ajattelen asiasta kuitenkin hyvin eri tavalla. En usko, että loiset ovat oireiden varsinainen juurisyy. Mitä ovat loiset?
Se ei tarkoita, etteivätkö loiset olisi olemassa. Tietenkin niitä on. Mutta minua kiinnostaa enemmän se, miksi jotkut yksilöt näyttävät olevan alttiimpia loisille kuin toiset?
Miksi jotkut ovat alttiimpia loisille?
Eläinmaailmassa tiedetään hyvin, että stressaantuneet, heikot, hyvin nuoret tai hyvin vanhat yksilöt ovat usein alttiimpia loisille kuin vahvat ja hyvinvoivat yksilöt.
Miksi? Mikä oikein tekee toisesta yksilöstä alttiimman loisille?
Minun näkemykseni mukaan yksi mahdollinen vastaus löytyy yhteenkuulumisen tunteesta.
Ihminen on nimittäin laumaeläin. Satoja vuosia sitten yksi pahimmista rangaistuksista oli yhteisön ulkopuolelle sulkeminen. Jos jäit lauman ulkopuolelle, kyse saattoi olla elämästä ja kuolemasta.
Tästä syystä hermostomme yhä tarkkailee ympäristöä jatkuvasti ja haluaa vakuuttua näistä:
Kuulunko joukkoon?
Olenko hyväksytty?
Olenko turvassa?
Sisäinen suojelijamme rauhoittuu silloin, kun tunnemme yhteenkuuluvuutta. Mutta jos koemme olevamme ulkopuolisia, erilaisia tai ettemme kuulu joukkoon, järjestelmämme siirtyy helpommin stressitilaan.
Ja juuri stressaantunut yksilö näyttää olevan alttiimpi monenlaisille haasteille. Tämän vuoksi en itse lähtisi ensimmäisenä taistelemaan loisia vastaan…
Loiset oireiden taustalla… vai jotain muuta?
Moni yhdistää loisiin hyvin monenlaisia oireita. Puhutaan väsymyksestä, turvotuksesta, vatsavaivoista, iho-oireista, kutinasta, allergioista, aivosumusta tai hormonitasapainon häiriöistä. Ja tässä kohtaa usein mietitään, voivatko loiset aiheuttaa nämä oireet, mistä tunnistaa suolistoloiset tai voisivatko loiset selittää kroonisen oireilun.
Mutta oireet eivät aina kerro ainoastaan siitä, että kehossa on jokin ulkoinen ongelma, joka pitäisi löytää ja poistaa. Oireet kertovat paljon sisäisestä tilasta.
Keho ei nimittäin reagoi vain siihen, mitä sen sisällä tapahtuu. Se reagoi myös siihen, millaiseksi maailma koetaan sisältä käsin.
Jos hermosto elää pitkään stressissä, turvattomuudessa tai ylivireydessä, koko järjestelmä toimii hyvin erilaisessa tilassa kuin silloin, kun keho kokee turvallisuutta.
Siksi oireita tarkastellessa minua kiinnostaa aina yksi asia yli muiden: Millaisessa sisäisessä tilassa keho elää päivästä toiseen?
Luonnollinen loishäätö – onko se ratkaisu?
Monet loisten luonnonmukaiseen häätöön liittyvät ohjelmat perustuvat ajatukseen, että kehossa on jotakin väärää, mikä pitää tappaa, poistaa tai puhdistaa.
Mutta tiesitkö, että jo tämä ajattelutapa voi lisätä stressiä?
Huomio alkaa kohdistua jatkuvasti siihen mikä on vialla, mikä on uhka ja mitä vastaan pitää taistella.
En väitä, etteivätkö tietyt kuurit tai protokollat voisi vaikuttaa. Mutta jos kehon sisäinen tila pysyy samana, tiedostamaton stressi pysyy samana ja hermosto jatkaa ylivireydessä, saatamme päätyä taistelemaan oireita vastaan yhä uudelleen.
Siksi minä en lähtisi ensimmäisenä taistelemaan loisia vastaan.
Suosittelen suuntaamaan huomion toisaalle.
Stressi, hermosto ja loiset – mikä yhteys niillä on?
Kysy itseltäsi: Miltä elämä tuntuu sisältä käsin? Koenko kuuluvani joukkoon? Koenko olevani turvassa? Koenko yhteyttä muihin ihmisiin, luontoon, elämään?
Mielenkiintoista kyllä, yhteys ei riipu siitä, kuinka paljon ihmisiä ympärilläsi on.
Joku voi elää keskellä suurta kaupunkia, tavata päivittäin satoja ihmisiä ja silti tuntea itsensä todella yksinäiseksi.
Ja toinen voi elää fyysisesti hyvinkin eristäytynyttä elämää ja silti tuntea syvää yhteyttä koko ihmiskuntaan, luontoon tai Jumalaan.
Ratkaisevaa ei ole ulkoinen todellisuus, vaan sisäinen kokemus.
Se, mitä vastustamme, voimistuu usein
Yksi tärkeimmistä Free to Heal® -menetelmän periaatteista on, että se, mitä vastustamme, pyrkii usein voimistumaan.
Mitä enemmän taistelemme jotakin vastaan, sitä enemmän annamme sille huomiota, energiaa ja merkitystä.
Eli sen sijaan, että huomion suuntaa loisiin ja loishäätöön, huomioisimmekin, mikä kehossa ylläpitää turvattomuutta, stressiä ja erillisyyden tunnetta?
Muutos alkaa uudesta viestistä
Muutos ei ala siitä, että löydämme uuden vihollisen, josta tarvitsee päästä eroon, vaan muutos ja paraneminen alkaa vasta, kun keho saa uuden viestin olevansa turvassa, kuuluvansa joukkoon ja ettei tarvitse taistella vastaan.
Kun hermosto rauhoittuu ja Sisäinen suojelija alkaa luottaa siihen, että kaikki on hyvin, keholla on aivan erilaiset edellytykset palautua ja parantua. Olipa kyse loisista, allergioista, autoimmuunioireista tai jostakin muusta.
Free to Heal® -menetelmä auttaa vahvistamaan turvallisuuden tunnetta, rauhoittamaan Sisäistä suojelijaa ja tukemaan kehon luontaista tasapainoa.
