Pieni Flow-arvio

Flow-festivaalin perhepäivä, jonne koko perhe on tervetullut viihtymään, on ainutlaatuinen konsepti.

Poika on odottanut koko viikonlopun mystisiä festareita, jonne äiti ja isä ovat edellisinä iltoina kadonneet. Olenkin monta iltaa ihmetellyt ja ihastellut upeita artisteja, tunnelmaa, ruokaa, ystäviä… Lähdimme siis tänään kaikki matkaan suurin odotuksin.
”Äiti, koska me ollaan menossa festareille, niin etkö voisi laittaa kauniin kukkamekon?”, oli viimeinen toive ennen odotettua lähtöä. Tyypillisen lähtöhässäkän jälkeen pääsimme alueelle.
Yksi asia tänään kuitenkin pisti korvaan – musiikki. Se oli joko liian kovalla tai ihan lällyä.
Isojen lavojen volyymit olivat hurjia lapsille. Ja eihän sieltä pitkien aikuisten keskeltä kuulosuojaimet päässäkään nähnyt lavalle. Äidilläkin on hartiat vain yhdelle lapselle kerrallaan.
Siksi lasten kanssa onkin mukavampaa hengailla vehreällä takapihalla, Lasten sunnuntain ohjelmasta nauttien. Mutta kun sielläkin sattui korviin!
Lastenyhtye Mimmit esiitti tuttuja lastenlauluja ja omia kappaleitaan taitavasti. Vaikkei esiintyjissä ollut mitään vikaa, he olivat väärillä linjoilla tai sitten vaan väärässä paikassa.
Lapsille tehtyä ”lastenmusiikkia” voi kuulla jo monissa muissa tapahtumissa.
Kaipasin säntäilevää kaksivuotisasta yleisön seasta ja pallomerestä metsästäessäni edes hyvää taustamusiikkia. Mutta myös dj Timo Tietenkin soitti enimmäkseen tuttuja lastenlauluja. Lasten sunnuntaina lavalla olisi pitänyt olla artisti, joka nyt vaan sattuu esiintymään alle 130-senttiselle yleisölle, eikä esiintyjä joka käy läpi Pikku kakkosen radioaseman soittolistan tai lässyttää yleisölleen.

”Ei ole yhtään, yhtään, yhtään, YHTÄÄN hauskaa”.
Ymmärrän, poika oli tulossa festareille. Muskarissa tai puistoruokailun lauluhetkessä leikki ja laulu on okei. Muttei festareilla, ei missään nimessä. Pitäis olla ”rokkia tai räppiä” (yleisilmaus hyvälle musiikille). Myös eräällä lavalla nähdyt klassiset soittimet olisivat kiinnostaneet.
Sunnuntaina lapset pääsevät festivaalialueelle kaupanpäällisinä lipun ostaneen aikuisen seurassa. Mutta jos tehdään korkealaatuista festaria aikuisille, niin eikö samaa konseptia kannattaisi soveltaa myös lapsille suunnatussa ilmaisohjelmassa?
Flow’n-perhepäivähän ehdottaa, että lapset ja aikuiset nauttisivat yhdessä rennosta oleskelusta ja hyvästä musiikista. Toteutus ei tänä vuonna tavoittanut hyvää ideaa. Ainakaan minä en fiilistele Elefanttimarssia silleen.
Onneksi vaihdoin päälleni kukkamekon, joten ei pojan festarikokemus ihan pieleen mennyt.