Pahoittelen, olen ollut yllättynyt ja hämmentynyt edellisen kirjoituksen aiheuttamasta kohusta. Ujo minussa kaivautui esille ja on tehnyt mieli olla hetki näkymätön. Meinasin pyörtyä, kun pääsin Hesariani selaillessa aukeamalle, jossa oli kuvankaappaus Kotitalouskriisistä.
Jatkan pikkuriikkisen aiheesta.
Nyt kun päivähoitopaikat ovat auenneet, oletteko keskustelleet käsihuuhteista tai käsienpesusta henkilökunnan kanssa? Ja tarkennus edelliseen kirjoitukseeni: PHMGtä tai PHMBtä voi olla tekstiiliraikasteissa tai hajunpoistoon tarkoitetuissa aineissa, joita suihkutetaan huonekaluihin, vaatteisiin ja vuodevaatteisiin (kirjoitin ”käsidesipostauksessa” että näitä aineita olisi joissain siivoustuotteissa).
Vuosi vaihtui ja joululoma tuntui taas liian pitkältä. Onneksi eilen alkoi koulu, myös minulla. Pidän meidän lasten leikkikoulussa kahdelle lapsiryhmälle arkkitehtuurityöpajoja koko tammikuun ajan. Aiheena on ”Tutkimusmatka mikrokosmokseen”. Maailma näyttää niin erilaiselta kun on oikein tosi, tosi pieni.
Hauskaa mennä lasten kanssa aamuisin samaan työpaikkaan. Mutta päivän päätteeksi ymmärrän taas, miksen ole opettaja. Hatunnosto teille, jotka teette töitä lasten kanssa päivittäin.
Tässä mittakaavaopetusta aikuisillekin:
”Katso uudelleen tuota pistettä. Se on täällä. Se on koti. Se on me. Sen päällä jokainen jota rakastat, jokainen jonka tunnet, jokainen josta olet koskaan kuullut, jokainen ihminen joka on koskaan ollut, eli heidän elämänsä. Ilomme ja surumme keräytymä, tuhansia itsevarmoja uskontoja, ideologioita ja ekonomisia oppeja, jokainen metsästäjä ja keräilijä, jokainen sankari ja pelkuri, jokainen sivilisaation luoja ja tuhoaja, jokainen kuningas ja talonpoika, jokainen rakastunut nuoripari, jokainen äiti ja isä, toiverikas lapsi, keksijä ja tutkimusmatkaaja, jokainen moraaliopettaja, jokainen korruptoitu poliitikko, jokainen ”supertähti”, jokainen ”suurmies”, jokainen pyhimys ja syntinen lajimme historiassa elivät siellä – pölyhiukkasella ripustettuna auringonsäteeseen.”
Carl Sagan
Hyvän vuoden alkua kaikille!
8.1.2014
Hyvää uutta vuotta sinullekin.
Onneksi on kaltaisiasi ROHKEITA ihmisiä, jotka ottavat sellaisiakin asioita esille, jotka saavat aikaan oikeanlaista keskustelua. Ja hieno juttu, että asia otettiin esille Hesarissakin. Uutta odotellessa… 🙂
8.1.2014
Hyvä vaan, että asia nousi esille laajemminkin 🙂 Olin iloisesti yllättnyt eräs ilta, kun uutisia katsoin ja aiheesta oli tehty juttu! 🙂 Tsemppiä!
Rupesi soimaan se ”kun on oikein pieni..” laulu päässä kirjoitustasi lukiessa <3 Hyvää Uutta vuotta sinnekin!
9.1.2014
Hei, mistä löysit tuon lainauksen? (Ajattelin sitä myös käyttää, mutta josko sinulla olisi joku tarkempi lähde tms., josta sen voisi etsiä…)
9.1.2014
Lainaus on kirjasta ”Pale Blue Dot”
http://en.wikipedia.org/wiki/Pale_Blue_Dot
http://huojuvatorni.wordpress.com/2011/04/10/carl-sagan-pale-blue-dot/ täältä löysin suomennoksen.
9.1.2014
Hyvä kun nostit aiheen esiin, kemikaalien käytön suhteen toivoisin muutenkin varovaisuusperiaatteen käyttöä – jos on epäilyskin haitallisuudesta, niin ei käytetä.
Ja kiva nähdä työpajojen tuloksia!
11.1.2014
Sori mut sun blogi on tässä kuukausien varrella muuttunut tylsääkin tylsemmäksi. Missä se kotitalouskriisi? Kriisit tuntuu olevan nykyään lehtijutuissa tms.
13.1.2014
No voi harmi. Jos tarkoitat lehtijutulla ”käsidesikohua”, niin se oli asia, joka on mielestäni tärkeä.
Mitä haluaisit lukea minun kirjoittamana? Otan ehdotuksia vastaan!
19.1.2014
Väität itsesi olevan äitibloggaaja bloggaajaäiti. Noh! Aiheesi ovat kuitenkin nykyään melkeinpä tuoteselosteita tai -kokeiluja. Leffa-arvosteluja ja muuta diipadaapaa. Oletin blogisi kertovan oman perheesi elämästä, niin kuin se joskus kertoikin. Kuvasit myös enemmän lapsiasi, nyt kuvissa esiinnyt sinä tai jokin patsas tms. tosi tylsä purkinkylki. Ilmeisesti sinulla ei enää ole kirjoitettavaa perheestäsi. Olisko siis aika panna pillit pussiin? Sori avautumisesi, mutta taidan siirtyä mielenkiintoisempien blogien pariin!
20.1.2014
NO höh! Periaatteeni on, että jokaisessa kirjoituksessa kerron jotain uutta itsestäni tai perheemme elämästä. Ja kiitos palautteesta, sitä olisi kiva saada enemmänkin!