Koetko itsesi yksinäiseksi? Se sairastuttaa! 

Vietin aivan ihanan juhannuksen mökillämme perheen, ystävien ja naapureiden kanssa. Olen saanut todella kokea voimauttavaa yhteyttä läheisiin, rakkaisiin ihmisiin.

Kirjoitin aiemmin kiitollisuuden tunteen terveysvaikutuksista ja siitä, miten kiitollisuuden kokeminen vaikuttaa ihmisen fysiologiaan ja hormonitoimintaan. Nyt haluankin kirjoittaa yhteenkuuluvuuden kokemuksen merkityksestä ja siitä, miten yhteyden puute ja erillisyyden tunne vaikuttavat kehon stressitilaan ja jopa solutason kuormittumiseen.

Lapsena koin olevani erilainen, sillä perheeni ei ollut tavallinen suomalainen ydinperhe, vaan asuin suurimman osan lapsuudestani äidin ja isoäidin kanssa. Tunsin itseni aina ulkopuoliseksi, sillä olen kahdesta kuttuurista. Suomessa tunsin olevani vähän espanjalainen ja Espanjassa vähän suomalainen Erillisyyden ja ulkopuolisuuden kokemus oli mukanani erilaisissa tilanteissa. Myöhemmin koin ulkopuolisuutta esimerkiksi kun muut eivät ymmärtäneet ympäristöyliherkkyyttäni. 

Nyt ymmärrän, kuinka paljon hallaa tiedostamaton erillisyyden vahvistaminen teki terveydelleni! Halusin yhteyttä, mutta mieleni toimi tiedostamattoman stressin vaikutuksesta juuri toisin. 

Uskon, että kiitollisuuden ohella yhteyden kokemuksen vahvistamisesta löytyy avain kehon tiedostamattoman stressin purkamiseen. Tässä kirjoituksessa avaan teoriaa ja tutkimusta ajatuksen takana.

Lauma on henkivakuutus

Yhteenkuuluvuus määritellään sekä psykologisissa että neuropsykologisissa teorioissa yhdeksi ihmisen keskeisimmäksi perustarpeeksi. Tarve on koodautunut meihin evoluution myötä, sillä lauma on tarkoittanut turvaa ihmiselle samoin kuin muillekin eläimille.

Ihmisen aivojen syvimmät ja alitajuisimmat osat toimivat aivotutkijoiden mukaan edelleen pitkälti samojen kivikautisten ohjelmointien mukaan. Jos kokemus turvasta – eli yhteisön hyväksynnästä ja yhteenkuuluvuudesta lauman kanssa – puuttuu, sisäinen suojelijamme valpastuu. 

Aivot reagoivat erillisyyden ja ulkopuolisuuden kokemukseen kuin eloonjäämisen uhkana, jolloin kehon puolustusmekanismit virittyvät: sympaattinen hermosto aktivoituu, keho alkaa tuottaa stressihormoneja ja koko keho valpastuu. Hetkittäisenä reaktiona kehon luonnollinen taistele tai pakene -reaktio on toki tarpeellinen. 

Mutta mitä tapahtuu, jos järjestelmämme jatkuvasti tulkitsee meidän olevan lauman ulkopuolella, “hengenvaarassa”? Silloin kehomme kuormittuu. Stressaantuu. Uupuu. Eikä vain mielen tasolta, vaan hermoston jatkuva ylivirittyneisyys alkaa tuottaa myös erilaisia toiminnallisia häiriöitä ja yliherkkyyksiä, kun kuormitus kasvaa, eikä keho kykene toimimaan optimaalisesti. Neurologien teorian mukaan itse asiassa kaikissa sairauksissa voi mukana toiminnallisia häiriöitä.

Yhteyden ja läheisyyden kokemus sen sijaan vapauttaa kehoon muun muassa tärkeää oksitosiinihormonia. Oksitosiinia kutsutaan onnellisuushormoniksi, mutta sillä on yhteys myös kehon fysiologisiin toimintoihin. Oksitosiinin on todettu muun muassa rauhoittavan, lievittävän kipua, rentouttavan, laskevan verenpainetta ja sykettä, parantavan ruoansulatusta ja keuhkojen toimintaa. Aivojen toiminnalliset magneettikuvaukset ovat osoittaneet oksitosiinin vähentävän taistele tai pakene -vastetta. Tämä on merkittävä tekijä stressin kannalta. Yhteenkuuluvuuden tunteen tuottama oksitosiini siis vahvistaa elimistöä voimakkaasti sekä fyysisesti että emotionaalisesti. 

Sen sijaan yksinäisyys tuottaa muun muassa sosiaalista kipua, joka näkyy aivokuvissa täsmälleen samoilla alueella, jotka aktivoituvat myös fyysisestä kivusta. Monet tutkimukset osoittavatkin, että ihmissuhteiden laatu vaikuttavat fyysiseen terveyteemme. Yhteyden kokemuksen onkin kuvattu hienosti olevana ihmisen paras henkivakuutus. 

Suomessa äideiltä puuttuu turva

Uskon, että suuri osa nykyajan ihmisten haasteista liittyykin yhteisöjen katoamiseen ja arjen kuormituksen kasvuun. Sisäiselle suojelujärjestelmällemme tämä tarkoittaa turvan katoamista, jolloin aivomme myös etsivät ympäristöstä valppaammin merkkejä uhasta, kuten yksinäisydestä. Yksinäisyys on osin ehkä todellista, mutta suureksi osin siinä on kyse kuormittuneiden aivojen haitallisesta tulkinnasta. Tutkimuksissa yksinäisyyden tunteen on koettu vastaavan kipua, joka on myös vahva puolustusjärjestelmän virittäjä.

Tätä kaikkea tietoa vasten on surullista lukea kaikkia niitä lukuisia tarinoita äitien yksinäisyydestä, joita jatkuvasti saa lukea lehdistä.

Meidän Perheen vastikään tekemässä kyselyssä 40 prosenttia äideistä kertoi olevansa väsyneitä. Keskeiseksi uupumuksen syyksi äidit kertovat yksinäisyyden: äidit kokevat, että heidän pitää selvitä yksin.

Itsekin koin tämän yksinäisyyden hyvin vahvasti, itse asiassa heti esikoisen synnyttyä. Sairaalassa ei ollut vapaata perhehuonetta ja synnytyksen jälkeen koin jääneeni täysin yksin. Sairaalassa korostettiin sitä että vastasynnyttäneen äidin pitää kyetä hoitamaan vauvaa. Kotona synnyttäessäni sain täysin toisenlaisen kokemuksen. Vietin synnytyksen jälkeen lapsivuodeaikaa, joka on tuttu monista yhteisöllisistä kulttuureissa, ja minua suorastaan palvottiin ensimmäiset viikot synnytyksen jälkeen.

Äitien kokemuksista olisi syytä olla yhteiskunnassa laajemmin kiinnostuneita! Paitsi äitien kuormittumiseen ja kehon stressin lisääntymiseen, yksinäisyyden tunne vaikuttaa myös äitiin aivoaaltojen tasolla synkronoituviin lapsiin. Kirjoitin pari viikkoa sitten siitä, miten helposti tunteet tarttuvat ja miten äidin tiedostamaton stressi vaikuttaa lasten terveyteen koko loppuelämän. 

Monissa kulttuureissa, joissa yhteiskunnan resurssit ovat olemattomat, vauvaa hoitaakin äidin apuna koko yhteisö. Lauman turva on monissa muissa maissa huomattavasti suomalaista kulttuuria vahvemmin läsnä joka päivä. Noah Harari esittääkin kirjassaan Sapiens -Ihmisen lyhyt historia, että valtiolle sysätty vastuu hyvinvoinnista voi kostautua siinä että perheen ja ystävien verkostojen merkitys vähenee.

Ihmiset ympärillä ei vielä tuo yhteyden kokemusta

Keskeistä erillisyyden ja yksinäisyyden tuottamien ongelmien tunnistamisessa on ymmärtää, että kyse on nimenomaan yhteyden kokemuksen puutteesta. Huomaatko, että en ole puhunut yksinäisyydestä, vaan yksinäisyyden kokemuksesta`

Mielenkiintoista kyllä, köyhyys, kuten yksinäisyyskin on kokemus. Se ei ole fakta. Ihminen voi olla väkijoukon keskellä, mutta kokea itsensä yksinäseksi. Toisaalta, henkisen kasvun polulle lähtenyt munkki voi viettää vuosikymmenen erakkona ja tuntea koko sydämestään olevansa yhtä perhettä koko maailmankaikkeuden kanssa.

On siis kyse kokemuksesta, ei faktasta – ja meillä on mahdollisuus muuttaa kokemuksemme muuttamalla ajatuksemme, tunteemme ja asenteemme.

Ihminen voi olla muiden joukossa, muttei silti tunne yhteenkuuluvuutta heidän kanssaan. Jos tuntuu, että ihmiset ympärillä eivät ymmärrä tai tue, he eivät myöskään luo kokemusta lauman turvasta. Esimerkiksi perheessä tai parisuhteessa koettu yhteyden puute voi tuntua jopa yksinäisemmältä kuin varsinainen yksin olo. Myös muiden arvostelu, kateus, viha ja pelko ja kaikki negatiiviset ajatukset ja tunteet jotka on kohdistettu muihin ihmisiin lisäävät erillisyyden kokemusta.

Työelämän tiimitutkimuksissa puhutaan psykologisesta turvallisuudesta, jonka kokemisen on tutkimuksissa todettu olevan tärkein tiimin onnistumisen mahdollisuuksiin vaikuttava tekijä. Ilman keskinäistä turvallisuuden tunnetta tiimi on vain joukko ihmisiä, eikä heistä muodostu “omaa joukkuetta”. 

Yhteenkuuluvuuden tunteen tuoma voima näkyy hyvin myös urheilussa. Muun muassa NBA-koripalloilijoilla tehdyssä tutkimuksessa on todettu yhteys lämpimän, yhteyttä luovan kosketuksen ja joukkueen menestymisen välillä. Mitä enemmän pelaajat koskettiva toisiaan, sitä paremmin he menestyivät.

Myös jääkiekkoleijonien menestyksen takaa on tunnistettu juuri joukkueen jäsenten poikkeuksellisen vahva yhteenkuuluvuuden tunne ja keskinäinen luottamus

Vertaistuki voi olla haitallista

Olen viimeisten kahden kuukauden aikana keskustellut jo satojen Eroon oireista -kurssilaisteni kanssa, ja nämä keskustelut ovat entisestään vahvistaneet ajatustani yhteyden kokemuksen luoman turvan vaikutuksesta tiedostamattomaan stressiin.

Keskusteluissa toistuu erillisyyden, yksinäisyyden ja ulkopuolisuuden kokemukset jossain elämän varrella. Monella on muistoja lapsuudesta, jolloin on kokenut tulleensa tunnetasolla hylätyksi tai nolatuksi tai omat emotionaaliset tarpeet on muulla tavoin laiminlyöty tai ohitettu. Tapahtumat eivät välttämättä ole sinänsä merkittäviä, mutta silti ne ovat jättäneet vahvan kokemuksen erillisyydestä. Toisaalta osalla on taustalla myös kokemuksia joissa, on joutunut oikeasti rikoksen kohteeksi.

Lapsuusiässä emotionaalista laiminlyöntiä kokeneiden naisten selkäydinnesteen oksitosiinipitoisuuksien onkin todettu eräässä tutkimuksessa muita pienemmiksi, samoin kuin aikuisten miesten ja naisten veren oksitosiinipitoisuuksien on havaittu korreloivan positiivisesti heidän vanhempiaan kohtaan tuntemaansa kiintymykseen.

Monelle erilaiset haasteet ja fyysiset oireet ovat entisestään syventäneet eristäytymistä ja emotionaalista yksinäisyyttä. Usein kehon oireillessa yhteyttä haetaan vertaistuesta.

Oma kokemukseni vertaistuesta on, että sen luoma yhteenkuuluvuus on petollista: todellisuudessa monet vertaistukiryhmät vahvistavat erilaisuuden tunnetta ja luovat me vastaan muut -asetelmaa.

Tällainen kokemus muista vastustajina on omiaan entisestään aktivoimaan kehon taistele tai pakene -puolustusjärjestelmää. Hyvää tarkoittaessaan muita demonisoivat vertaistukiryhmät pahimmassa tapauksessa saattavatkin lisätä ihmisen oireita kehon stressihormoneja erillisyyden tunteen kautta lisäämällä.

Emme ole eilisen uhreja – jokainen hetki mahdollisuus muuttua!

Vaikka lapsuus tai elämä ei olisi ollut psykologisen turvallisuuden ja kehon oksitosiinituotannon kannalta optimaalinen, yhteyden tunteen voi opetella tuntemaan. Tietoinen turvallisuuden kokeminin, yhteyden tunteen vahvistaminen ja näiden kautta kehon oksitosiinin lisääminen on yksi tärkeä osa kehittämääni menetelmää, jonka opetan Eroon oireista -kurssillani.

Kun kehon puolustuksesta vastaavat aivojen syvät osat alkavat tietoisen harjoittelun myötä kokea enemmän turvaa ja yhteyden tunnetta, keho alkaa tuottaa tuottaa aktiivisesti oksitosiinia, jolloin myös sympaattinen hermosto alkaa rauhoittua ja stressihormonitasot laskevat. Tämän muutoksen seurauksena fyysiset oireet lievenevät ja elämään ilmenee myös muita oksitosiinin tuottamia terveyshyötyjä.

Tältä osin menetelmä perustuu täysin turvalliseen, aivotutkimuksissa tehokkaaksi todettuun mielikuvaharjoitteluun, joka aktivoi pääosin limbisen ja autonomisen hermojärjestelmän alueilla sijaitsevia oksitosiinireseptoreita. Käytännössä siis opetan, miten jokainen voi itse oppia tuottamaan kehoa vahvistavaa ja kipua lievittävää oksitosiinia!

Menetelmä ei sulje pois mitään lääketieteellistä hoitoa, lääkitystä tai terapiaa. Menetelmän teho perustuu kehon tiedostamattoman stressin purkamiseen tietoisia menetelmiä hyödyntävillä harjoituksilla ja tervehtymisen edellytysten luomiseen hormonien ja hermoston tasapainottamisen kautta. 

Suosittelen lämpimästi! Huomenna pidän taas liveluennon, jos haluat mukaan kannattaa ilmoittautua kurssille tänään!

www.eroonoireista.fi

 

q

1 Comment

  1. Lindu
    11.7.2019

    Tervehdys………
    Yksinäisyys………………………………… Meitä riittää maailmassa. Kaikki eivät ilmeisesti mahdu onnen oksille.

    M’nä olen ollut yksinäinen siitä lähtien, kun jätin päihdepiirit, eli 20 vuotta. Avuttomuus, erilaisuus jne. vaivasivat taustalla kyllä lapsenakin (ongelmaperhe, kulttuurierot, jne.).
    En ole saanut apua keneltäkään tai mistään, paitsi luonnosta, jonne menen aina yksin asumaan päiviksi. En oikein enää haluaisi palata kaupunkiin.

    En tiedä mikä on vikana, mutten näytä saavan yhteyttä ”normaaleihin” ihmisiin. Kymmenen vuoden välein törmään johonkin mieheen, jonka parissa vuodessa huomaan parantumattomasti narsistiseksi, pahan kerran mielenterveysongelmaiseksi ja / tai päihteiden käyttäjäksi. Onneksi pystyn jättämään tällaiset miehet, vaikka kipeää tekee myöntää joutuneensa taas samaan ansaan, ja että saa jälleen vain palata omaan yksinäiseen tarkoituksettomuuteen.
    Tämä kai sitten on minun kohtalo.
    Geeneissäkin on jonkinlaista jämähtäneisyys / masennustaipumusta, ja varsinkin: ikääkin alkaa olla.
    Joskus tulee mieleen, että olisi mukava poltella hyvää, oikeapitoista kukkaa lääkkeeksi.
    Mutteihän sellaista ole.
    Alkoholia en voi enää sietää lainkaan, vaikka vielä vuosi-pari sitten saatoin ottaa muutaman lasin hyvää viiniä silloin tällöin.

    Vastaa

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.

Scroll to top