Miksi vanhemman mielen harjoittaminen auttaa lasta? – Lapsen ja lemmikin hormonit reagoivat aikuisen stressiin

Olen puhunut paljon siitä, miten suuri merkitys vanhemman stressillä on lasten hyvinvointiin. Kirjoitin aiemmin muun muassa siitä, miten äidin ja vauvan aivoaaltojen on todettu synkronoituvan ja miten äidin tunnetilat siirtyvät näin tahattomasti vauvaan. 

Uskon omien ja lähipiirin kokemusten pohjalta vahvasti siihen, että monien lasten terveyshaasteiden takana onkin vanhemman ja erityisesti äidin tiedostamaton stressi.

Ja nyt en todellakaan halua syyllistää yhtäkään äitiä. Päin vastoin! Haluan tässä kirjoituksessa avata syvemmin sitä, mikä mahdollisuus vanhempien tiedostamattoman stressin purkaminen tietoisin menetelmin on koko perheelle. Ja tietenkin tietoisuuden kautta myös auttaa kaikkia lapsia ja vanhempia, jotka mahdollisesti kärsivät tiedostamattomasta stressistä.

Tunteet ja stressi tarttuvat läheisiin

Tunteiden tarttumisesta on puhuttu paljon. Torstaina Helsingin Sanomat kertoi tutkimuksesta, joka hienosti avaa sitä, miten helposti läheisessä vuorovaikutuksessa olevien stressi tarttuu. HS:n uutisoima tuore ruotsalaistutkimus osoittaakin, että jopa omistajan ja lemmikin stressihormonitasot kulkevat käsi kädessä ja omistajan stressi tarttuu koiraan. 

Tutkimuksessa mitattiin ihmisten ja koirien stressihormoneja hius- ja karvanäytteistä sekä seurattiin aktiivisuutta mittareilla vuoden ajan. Tulos oli, että kun omistajan stressitasot olivat koholla, myös koirasta mitattiin enemmän stressihormoni kortisolia.

Aivotutkijat puhuvat aivojen synkronoitumisesta, jolloin toistensa kanssa vuorovaikutuksessa olevat aivot hakeutuvat samalle taajuudelle. Aivommehan toimivat sähköllä ja tuottavat sähköisen ilmiön, joka on mitattavissa jopa kehon ulkopuolelta, kuten myös sydämen ja veren raudan muodostama magneettikenttä. Erityisen voimakasta tämän synkronoitumisen on todettu olevan vauvoilla, jotka muutoinkin kokevat olevansa yhtä kaiken kanssa: tutkimuksissa on todettu, että jo se kun vauva ja vanhempi katsovat toisiaan silmiin, heidän aivoaaltonsa synkronoituvat.

Jos siis vanhempi on hermostunut tai stressaantunut, lapsi aistii tunteen. Vanhemman ei tarvitse sanoa tai tehdä mitään negatiivista, oma sisäinen tunnetila riittää siihen, että lapsen herkkä järjestelmä aistii sen. Lapsen sisäinen suojelija herää, kun hänen aivonsa havaitsevat vanhemman tai muun läheisen ihmisen olevan hermostunut. Tähän on luonnollinen selitys, sillä lapsi on täysin riippuvainen vanhemmastaan tai muusta hoitajasta.

Ja ainahan itse vanhempikaan ei tätä tunnetilaa tiedosta! Itse elin vuosikausia pitkittyneen stressireaktion alaisena, enkä ollut siitä tietoinen. Stressi ilmeni lopulta erilaisina fyysisinä sairauksina ja yliherkkyyksinä.

HS:n artikkelissa mainitaan myös aiempi tutkimus, jossa todettiin myös opettajien stressin vaikuttaneen vastaavasti suoraan lasten kortisolitasoihin. Uskonkin, että monissa koulujenkin haasteissa ratkaisu olisi nimenomaan aikuisten eli opettajiien stressihormonitasojen laskeminen. Kun opettaja on rauhallinen ja välittää positiivisia tunteita, myös lasten kuormitus vähenee.

Opettajien hyvinvointiin panostaminen olisi yhteiskunnalle erittäin tärkeää ja voisi maksaa itsensä takaisin moninkertaisesti. Olisi mietittävä, mistä saa suurimman hyödyn mahdollisimman pienellä panostuksella. Uskonkin, että stressitasojen alentamisessa auttava menetelmäni olisi loistava työkalu myös opettajien avuksi. 

Toisen tunne voi tuntua jopa kipuna

Merkittävää on myös se, että läheisten ihmisten kehojen synkronoituminen ei kosketa vain aivoja, vaan se vaikuttaa asiantuntijoiden mukaan koko kehoon ja esimerkiksi hengitys- ja verenkiertoelimistön toimintaan. Ihminen luonnollisesti pyrkii jäljittelemään toisten kasvojen ilmeitä, asentoa ja kehonkieltä.

Vauvoista onkin helppo huomata, miten helposti he jäljittelevät muiden kasvojen ilmeitä! Sama tapahtuu myös vanhemmilla lapsilla ja aikuisilla, kun olemme vuorovaikutuksessa toistemme kanssa. Ja kaikki varmasti tunnistavat sen, miten ystävän ele tai puhetapa saattaa tarttua jos viettää paljon aikaa yhdessä.

Se millaisista ilmeistä ja kehon kielestä vaikutumme, vaikuttaa myös stressitasoihin. Tutkimuksissa on todettu, että pelkkä mekaaninen hymy kasvoilla alentaa stressiä, kun taas otsan rypistys vaikuttaa päinvastoin.  Tämä perustuu siihen, että kasvojen lihaksista välittyy viestiä aivojen hermosoluille, jotka reagoivat sen mukaan, mitä tunnetilaa ilmeen on opittu vastaavan. Toki pitkäaikaisesta stressistä kärsivä voi myös kehittää kasvoilleen jatkuvan tekohymyn, joka on enemmänkin suojareaktio. Alitajunta kuitenkin tunnistaa ihmisen aidon hymyn.

Itse olen kokenut synkronoitumisen erittäin konkreettisesti vauvamme kanssa. Tein koko raskaus- ja pikkuvauva-ajan eräänlaisia voimakkaita hengitysharjoituksia (sovelsin Wim Hof -hengitysharjoituksia raskaanaolevalle sopivaksi). Kun vauva oli vatsassa, tunsin hänen harjoittelevan hengitysliikkeitä sen jälkeen, kun itse olin hengitysharjoituksia. Neuvolassa terveydenhoitaja kertoi, että on erittäin hyvä merkki, että vauva valmistautuu kohdun ulkopuoliseen aikaan tekemällä hengitysharjoituksia. Vauvan ollessa noin seitsenkuinen huomasin, että aina kun teimme puolison kanssa hengitysharjoituksia, vauvakin alkoi hengittää tehokkaammin. Usein hän myös nauroi tehdessään näitä hassuja hengityksiä. Pari päivää sitten (vauvan ollessa kymmenkuinen), tein hengitysharjoituksia vauvan nukkuessa vieressä. Vaikka vauva oli syvässä unessa, hän alkoi hengittää tehokkaammin. En voinut uskoa silmiäni! Kokeilin tätä uudelleen iltapäiväunien aikaan, ja sama toistui seuraavalla kerralla. Vauva siis matki hengitystäni, vaikka oli unessa!

Psykologi Heli Heiskanen kuvaakin hyvin, miten evoluution kannalta tunteiden tarkka havaitseminen on ollut selviytymismekanismi. Hengissä selviäminen ja ruoan saanti on ollut riippuvaista lauman koossa pysymisestä, joten ollut eduksi tarkkailla lauman tunnetiloja ja samaistua niihin. Toisten kielteiset tunteet siis herättävät meissä edelleen vaistonvaraisen puolustusreaktion. Heiskasen mukaan kehoon voi tulla ihan fyysisiä kolotuksia ja jännityksiä toisten negatiivisista tunteista ja ympäristön peilaamisen vaikutuksesta.

Ei siis todellakaan ole tuulesta temmattu viisaus, että kun äiti voi hyvin, koko perhe voi hyvin!

Eroon stressistä – ja oireista

Kehittämäni Free to Heal ®-menetelmän ytimessä on tiedostamattoman stressin purkaminen kehosta ja sitä kautta mahdollisuuden luominen keholle tervehtyä. Opetan menetelmään perustuvalla Eroon oireista -kurssillani myös, miten menetelmää voi soveltaa lapsen oireiden lievittämiseen. Ajatus perustuu nimenomaan edellä kuvattuun. Eli kun vanhempi ensin itse purkaa oman stressinsä, häneen synkronoituva lapsikin hyötyy ja myös lapsen tiedostamaton stressi alkaa purkautua.

Kantasolubiologi Bruce Liptonhan on jo muutamia vuosia sitten omien tutkimustensa pohjalta todennut, että arviolta 90 % kaikista ihmisten sairauksista ja fyysistä oireista aiheutuu kehon kohonneiden stressihormonitasojen keholle aiheuttamasta kuormituksesta.

Opetan kurssilla menetelmän, jolla jokainen voi oppia pysyvästi laskemaan kehonsa stressihormonitasoa ja rauhoittamaan ylivirittyneen hermoston. Kun kuormitus laskee, keho alkaa tervehtyä ja erilaiset oireetkin hälvenevät. Minä en hoida ketään, vaan opastan kurssilaiset itse purkamaan tiedostomattoman stressin kuukauden kestävän ohjelman avulla. Tiedän jo lukuisien saaneen kehonsa rauhoittumaan ja monenlaiset oireet hiipumaan tietoisten menetelmien voimalla. Myös suomalaiset huippuneurologitkin suosittelevat jo tietoisia menetelmiä hermoston ja kehon stressin rauhoittamiseen.

Menetelmä ei sulje pois mitään lääketieteellistä hoitoa, terapiaa tai lääkitystä, joten se on siten täysin turvallinen toipumisen tuki ja apu vauvojen ja lasten erilaisten oireiden lievittämiseen.

Lue lisää menetelmästäni ja Eroon oireista -kurssista täältä.