Vauvan nimijuhla ja nimen tarina – Kehuja ja kauhistelua vauvan nimestä

Vauvan nimen valinta on mielenkiintoinen juttu. Uskallan sanoa, että kahden kulttuurin lapselle (olen puoliksi espanjalainen) lapsen nimen valinassa on muutama ekstra-kommervenkki verrattuna siihen, että olisi umpisuomalainen.

Koska olen puoliksi espanjalainen ja kuitenkin ottanut puolisoni sukunimen, on selvää että lapsemme saavat puolison norjalaiselta isoisältä peräisin olevan sukunimen. Koen ja puolisokin kokee, että lasten nimissä olisi kuitenkin vähän viitteitä myös espanjalaisista sukujuurista ihan periaatteen sekä käytännön vuoksi. Olisi todella vaikeaa käydä sukulaisten luona Espanjassa ja selittää joka kertaa, miten esimerkiksi Päivikki tai Kyösti äännetään. Toisaalta emme halua myöskään outoja espanjalaisia nimiä, joita rakas espanjalainen serkkuni minulle ehdotti. Nauroin vedet silmissä, kun kuvittelin itseni hiekkalaatikon reunalle huutamassa hänen ehdotuksiaan.

Nimi tulee joskus helposti, joskus viime hetkessä

Jokaisen lapsen kohdalla nimen valinta on ollut ihan erilainen prosessi. Esikoisen kanssa mietimme ihan viimeiseen päivään asti, kun taas keskimmäiselle keksimme nimen heti hänen synnytyslaitoksella.

Esikoisen kanssa muste ei ollut vielä edes kuivunut maistraatin paperista kun pääsimme ristiäispaikkaan, niin viime hetkelle nimen valinta meni. Keskimmäisen nimen sen sijaan tiesimme heti hänen synnyttyä. Vauvan koko nimi tuli heti mieleemme ja me vanhemmat olimme samantien yksimielisiä ja varmoja että tämä on hänen koko nimensä. Keskimmäinen toinen nimi sai inspiraationsa kauniista melodiasta, jota vauva piti nukkuessaan.

Vauvamme nimen tarina

Uusimman vauvamme nimen valintaprosessi oli jotain näiden välistä, ajallisestikin. Vauva sai nimen kuukauden ikäisenä, kun esikoisemme sai sen vasta kaksikuisena ja keskimmäinen vastasyntyneenä.

Vauvan kolmesta nimestä viimeisin oli vauvan kutsumanimi jo tammikuusta asti, kun olimme lomamatkalla Thaimaassa. Siellä on ihania vaaleanpunaisia kukkia, jotka sulkeutuvat hipaisusta. Kukan nimi tarkoittaa myös hellää espanjaksi.

Vauvan toinen nimi tulee luultavasti olemaan vauvan kutsumanimi. Ja sillä on myös merkitys espanjaksi, mutta nimi sointuu mukavasti myös suomalaiseen suuhun. Vauvan nimi tarkoittaa leijonaa.

Espanjalaisessa suvussani on tapana antaa lapsille äidin ja isän nimi. Niinpä sukuni on täynnä samannimisiä isoäitejä, äitejä ja tyttäriä sekä isoisiä, isiä ja poikia. Minullakin on isoäitini nimi. Siksi esikoispoikamme etunimi on myös sama kuin isäni, isoisäni, isoisäni, isoisoisoisoisäni jne edelleen nimi (samannimisten miesten ketju jatkuu ainakin 300 vuotta!). Jotenkin halusin myös jatkaa tätä perinnettä myös vauvan kanssa ja sain tahtoni läpi!

Yritin antaa meidän vanhempien nimen lapselle nimittäin jo esikoisen ja keskimmäsen kohdalla, mutta puolisolla meni monta vuotta sopeutua ajatukseen, että lapsi saisi hänen tai minun nimen. Maria on kuitenkin mielestäni vähän tylsä nimi, joten keksin Reino-nimestä naisnimen muuttamalla vain yhden kirjaimen. Espanjassahan on todella tyypillistä että miehen nimi loppuu o-kirjaimeen tai konsonanttiin ja vastaava naisnimi luoppuu a-kirjaimeen. Espanjaksi nimi tarkoittaa kuningatarta. Reino vastaavasti tarkoittaa kuningaskuntaa.

Mitä mieltä sukulaiset ovat? Ihastelua ja kauhistelua!

Espanjalaiset sukulaiset ovat olleet hieman ihmeissään nimestä, sillä se on tavallaan hyvin espanjalainen mutta toisaalta ei ollenkaan. Minun suvussa espanjassa on tapana antaa vain yksi nimi, tai jos jollain on kaksiosainen nimi, niin ihmistä kutsutaan koko nimellä (esimerkiksi isoäitini on Maria Ana, ja häntä kutsutaan aina koko nimellä).

Isoaäitini ehti jo hieman kauhistumaan nimestä sillä hän ja hänen siskonsa syntyivät keskelle espanjan sisällissotaa. Hänen siskonsa nimeksi tuli Pilar (tarkoittaa pilaria), mutta sitä pidetään hyvin uskonnollisena nimenä. Sitä ei kuitenkaan sallittu, vaan tasavaltailaishallitus ei sitä hyväksynyt nimeä liian uskonnollisena ja tädin nimeksi uhattiin laittaa yksi nimistä, jonka olemme valinneet vauvalle etuliitteillä Republica Libertad.

Valitsipa vauvalle minkä nimen vaan, aina tulee varmasti niin kauhistelua ja ihastelua. Siksipä ei kannata kovin paljoa kysellä muiden mielipiteitä tai kuunnella, jos niitä kysymättä tulee. Siitä ulkomaalaiset sukulaiset ovat olleet tyytyväisiä, että olemme antaneet vauvalle kutsumanimen varsin pian. Espanjassa on tapana antaa nimi heti ellei jo ennen vauvan syntymää ja heistä on ollut todella outoa kuulla, että Suomessa vauva saattaa olla kaksikin kuukautta pelkkä nimetön vauva.

No, joka tapauksessa, uskon että valitsemamme nimi on juuri sopiva tälle lapselle ja hän pärjää sen kanssa hyvin minne vaan meneekin! Nimijuhla oli aivan ihana, ja tunnen, että ihana tukiverkkomme otti vauvan nyt osaksi yhteisöä ja kaikki tietävät miten tulevat vauvaa kutsumaan, toivottavasti hellällä rakkauden äänellä mutta tarvittaessa myös ohjaten ja auttaen pienintä kasvamaan upeaksi ihmiseksi.

Kuvassa on meidän lisäksi vauvan kummitäti, Oona Kivelä. (Näytän tässä kuvassa muuten ihan espanjalaiselta serkultani.)

Kuvat otti taas ihana ystäväni, Dora Dalila.