Aivoja syövä loinen

Luin eilen ajatuksia herättävän kolumnin, sellaisia Jani Kaaron kolumnit yleensäkin ovat. Kolumni käsittelee köyhyyttä, aivokapasiteettiä ja ensimmäisen vaikutusta toiseen.
Kolumnin päätelmät pitävät paikkaansa, ainakin omalla kohdallani. Ei niin, että olisin laskeskellut jokaista ruokaostosta ja jännittänyt hampaan lohkeamisen syöksevän minut pikavippikierteeseen. Mutta eräs toinenkin loinen rasittaa aivotoimintaa vastaaavalla tavalla.
Syntymänsä jälkeen masuasukki siirtyy loisimaan aivoihin, noin vuodeksi tai pariksi.
Yritin suunnitella jokaisen syöttövälin ja unipätkän. Jos vauva nukkuu nyt puoli tuntia, ehdin käydä vessassa ja pestä hiukset. Laskin päässäni millilitroja ja kasvukäyriä. Bussimatkalle lähteminen oli monimutkaisen laskutoimituksen takana: jos lähden seuraavalla bussilla, osuuko matkalle imetys tai niskakakka. Tämän lisäksi pitää muistaa kummasta rinnasta on viimeksi syöttänyt…
Tuntuu, kuin olisin taantunut henkisesti. Ei empatiatasolla, mutta luovuuden tasolla. Päänsisäinen elämäni oli kovin hiljaista. Esimerkiksi taide on ollut minulle todella tärkeä nautinnon lähde, mutta vauvanrumban aikaan tarve kokea taidetta hiipui jonkin verran. Nyt minulla on taas nälkä, ahmin tarinoita, kirjoja ja elokuvia… Ah.
Vauvani hapersivat yläpääni totaalisesti. Nyt voin myöntää sen, sillä olen selviytyjä! Huomaan, aivoihin syntyneiden onkaloiden kuroutuneen umpeen.
Tuntuu kuin olisin vähitellen teonnut neljän vuoden aivopuudutuksesta.
Tässä muutama vauvapäissäni tekemäni moka:

  • Perinteinen ostoskärryjen tuudittelu kaupassa (vauva ja rattaat kotona)
  • Polvet notkuen kävely kadulla, valoissa pienen ympyrän kävely (vauva ja kantoliina kotona)
  • Olin ostoskeskuksessa parikuinen vauva kantoliinassa, kun kamala imetyksen jälkeinen jano yllätti. Menin pikaruokalan tiskille ja tilasin veden. Olin valmiina maksamaan ja pyörittelin kädessä kolikkoa. Kun kassaneiti sanoi summan ja laski pahvisen vesimukin tiskiille, heitin kolikon suuhuni, kuten vitamiinin.
  • Olin samassa ostoskeskuksessa, sama parikuinen vauva kantoliinassa. En ollut ostanut oikeastaan mitään vauvatavaraa, kaikki oli saatu tutuilta. Nyt ajattelin, että kun minulla vihdoin on tämä vauva, niin voisin ostaa sille jotain. Menin kauppaan. Kiertelin hyllyjä ja katselin tavaroita pitkään. Mietin, mikä olisi tarpeellista ja tosi kivaa. En keksinyt mitään. Olin lemmikkieläintarvikekaupassa.
  • Kerran juoksin pihalle sukat jalassa kuullessani vauvan inahtavan rattaissa. Vauva oli kyllä koko ajan sylissäni.
  • Ai, sit tämä on hyvä. Vauva oli taas (pahaenteisesti) kantoliinassa. Minulla oli kädessäni nakki. Mieheni sanoi jotain tosi nasevaa, ajattelin tehdä coolin eleen. Näytin peukkua ja puraisin nakkia. Paitsi, että juuri toisin päin. Auts! Miten voi puraista omaa sormeaan vahingossa!?
  • Joo, ja tätä en edes kehtaa kertoa.

Kaikki, joille ei ole käynyt niin, että vauva olisi vähentänyt aivokapasiteettia, ilmoittautukaa kommenttilaatikkoon! Haluan tietää, onko se mahdollista. Auttaako kokemus? Onko esimerkiksi viidennen vauvan kanssa helpompaa?
Ja hauskoja toilailuja saa myös kertoa!
 

19 Comments

  1. Katja
    19.9.2013

    Haha, nauratti noi sun kommellukset, varsinkin tuo vitamiinijuttu 😀 Meillä on kohta 6kk vauva, mutta on ollut aika helppo niin kovin hataraksi pää ei ole päässyt menemään. Mitä nyt nää perinteiset ”juttu unohtuu kesken lauseen” – jutut mutta niitä kai sattuu nyt muutenkin 🙂 Kerran sanoin vauvalle, että soitataanpa isille ja valitsin puhelimesta ”iskä” joka on siis oma isäni.. 😀 No, samahan sitä oli vauvan vaarillekkin jutella!

    Vastaa
  2. Katja
    19.9.2013

    Haha, nauratti noi sun kommellukset, varsinkin tuo vitamiinijuttu 😀 Meillä on kohta 6kk vauva, mutta on ollut aika helppo niin kovin hataraksi pää ei ole päässyt menemään. Mitä nyt nää perinteiset ”juttu unohtuu kesken lauseen” – jutut mutta niitä kai sattuu nyt muutenkin 🙂 Kerran sanoin vauvalle, että soitataanpa isille ja valitsin puhelimesta ”iskä” joka on siis oma isäni.. 😀 No, samahan sitä oli vauvan vaarillekkin jutella!

    Vastaa
  3. Mama
    19.9.2013

    kuopus itkee rattaissa, sen sijaan että laittaisin hänelle tutin suuhun juoksen esikoisen perässä sen tutin kanssa. Kolme vuotias kattoo että ”äiti ööö… En halua tuttia”. Nyt kuopus pian vuoden ja edelleen hölmöilen päivittäin. Toivottavasti aivot palautuu tästä tilasta pian!!

    Vastaa
    1. Maria
      20.9.2013

      Hah, tää on hyvä! Mä kans joskus juoksin vaippa kädessä esikoisen perässä, kun piti kuopus vaipottaa.

      Vastaa
  4. Leluteekin Emilia
    19.9.2013

    Hih, noihin verrattuna mähän olen käyttäytynyt ihan täyspäisesti. 😀 Vaikka kyllä raskaus, imetys ja vauvanhoito on vieneet veronsa, eikä musta tunnu, että pää vieläkään olisi palautunut ihan entiselleen vaikka kuopukset on jo 3v. Tosin, eipä se pää ole tässä seitsemässä vuodessa nuortunutkaan, että jos se onkin jo ikä joka painaa…

    Vastaa
  5. Sari
    19.9.2013

    Menin 2-vuotiaan ja vastasyntyneen kanssa kauppaan. Kauppa oli uusi lähikauppa, joka oli ensimmäistä päivää auki. Oli talvi, lapsilla paksut toppavaatteet. Maksoin ostokset ja päästiin lasten kanssa pihalle. Hikoilin ja puin lapsille tumppuja ja pipoja ym. Sitten vasta huomasin, että ostoskassi oli jäänyt kassahihnalle. Kun palasin kauppaan, kassatyöntekijä jo lempeästi hymyillen kiikutti kassia minua kohti. Sanotaanko nyt niin, että vissiin henkilökunta muistaa tämän toilailun edelleenkin…

    Vastaa
  6. Minimii
    20.9.2013

    Oijoi, niin tuttua! Vessassamme on myös pumppupullossa saippuan lisäksi käsidesiä hanan toisella puolella. Pesin käteni käsidesillä saippuan sijaan. Lapsemme aloitellessa kiinteitä söi koko perhe pöydän ääressä, vein vahingossa omaan suuhuni lapsen mössöä hänen lautaseltaan. Lähdin hakemaan keittiöstä vettä itselleni, pokkana täytin tuttipullon. Onhan näitä, aika kesyjä.. onneksi. 😉

    Vastaa
  7. miia
    20.9.2013

    mulla raskaana: kauppaan,aikeissa hakea maitoa, olin jo kassalla kun huomasin etten ollut maitoja ottanut yhtään! pyysin myyjältä lupaa hakea ne maidot äkkiä. Ostokset sain maksettua ja huomasin,ettei ole kauppakasseja mukana (kannan aina niitä ekokangaskasseja), kiltti mies ojensi mulle pari muovikassia 😀
    mulla kans nyt toi ongelma bussien kanssa: vaippa/imetys/kaikki kamat onko mukana yms.:p

    Vastaa
    1. Maria
      20.9.2013

      Hih!

      Vastaa
  8. Susanna
    20.9.2013

    Nooh, rikoin Mielen imurin kun imuroin kaksi viikkoa ilman pölypussia. Unohdin vaihtaessa laittaa uuden. Otin vauvan sitterissä suihkuun mukaan, paitsi että se olikin lelukaari. Heh. Tankkasin bensaa diesel autoon. Unohdan edelleen kaikkien nimet. Huomasin vauvajumpassa hiusdonitsini roikkuvan. Ne oli pikkarit. Onneksi puhtaat.
    Jaa, en tiedä onko lapsi yksin syynä, veikkaan ensi sijassa vuoden valvomisesta aiheutunutta krapulaista olotilaa. Ja kyllä, en aio kokeilla kumpaakaan uudestaan todentaakseni väitettä. ja kyllä oli hämmentävä tunne, kun menin opiskelemaan ja sain aikaan ihan järkevää tekstiä.Paluu on mahdollinen.

    Vastaa
    1. Maria
      20.9.2013

      Jos tässä olisi kilpailu meneillään, niin Susannan hiusdonitsi olisi kyllä palkintopallilla. 😀

      Vastaa
  9. Tiina
    20.9.2013

    Hahahha! Kiitos Maria ja muut hyvistä nauruista! Mä oon ollu ekasta raskaudesta lähtien miehen mukaan ihan peräänkatottava, mut hienoa et on toivoa aivojen comebackistä. Eikä mulle oo ihan tollasii kai sattunukkaa. Muisti tosin on ihan menny enkä välttis oo tajunnu ees toimissani olevan mitää pöhköä… 😉

    Vastaa
    1. Maria
      20.9.2013

      Heh! Sä olet ollut niin haperoa, ettet ole edes huomannut sitä. Ei, kun hyvä jos ei… Tai no, onhan näistä myös iloa!

      Vastaa
  10. Karoliina
    22.9.2013

    Hyvät naurut sain 🙂 Lasteni ollessa vauvoja lhmettelin että mihin sukkani katosivat, kun aioin laittaa jalkaan. Laitoin sitten toiset kun ei löytynyt ja seuraavan kerran jun menin jääkaapille, sukat olivat säilymässä jääkaapin hyllyllä.
    Keittiössä on sattunut myös niin että olen laittanut kuiva-ainekaappiin niitä ruokia, jotka täytyisi laittaa jääkaappiin ja toisinpäin.
    Erään kerran keitin tutteja kattilassa. Unohdin ne kattilaan, vesi loppui ja tutit sulivat kattilan pohjalle.

    Vastaa
    1. Maria
      24.9.2013

      Oh, no, sulaneet tutit ja sukat jääkaapissa. Hahh

      Vastaa
  11. Hupsan
    4.10.2013

    Ajoin kerran pyörällä kaupan ovesta sisään.. Huomasin, kun ihmiset hymyilivät niin kovasti, että hups. Selityksenä itselleni että kotona kaksi taaperoa, unenpuute..

    Vastaa
    1. maria
      5.10.2013

      🙂 HAha, ja oh no!

      Vastaa
  12. leena
    3.12.2014

    vauvani ollessa pieni, olin totaalisen sekaisin valvomisesta ja varmasti myös hormooneista ja mistä lie muusta, jota luonto meille äideille tarjoilee.
    no, joka pauksessa sattui kerran niin, että olin aikeissa suihkuun ja sinne päädyinkin. suihkussa hetken oltuani ja tilanteen outoutta kummasteelessani mieleeni pälkähti, että olin suihkuun mennessäni unohtanut riisua alusvaatteiden lisäksi silmälasini…

    Vastaa
  13. leena
    3.12.2014

    riidus = riisua… 😀

    Vastaa

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.

Scroll to top