Olen viime aikoina ihmetellyt astianpesukoneesta löytyvien lelujen lisäksi yhtä juttua.
Miksi niin moni kolumnisti ja bloggaaja kerjää nauruja kertomalla, kuinka huono tai laiska äiti kirjoittaja itse on? Miksi huonosta äitiydestä on tullut ihastuttavaa?
Ok, olen ehkä itsekin sortunut tähän joskus.
Mutta nyt en ole ihan varma, onko se hyvä juttu. Tai miksi niin olen niin tehnyt.
Kaikkihan muistavat koulusta tyypit, jotka sanoivat etteivät aio, tai ettei heidän tarvitse lukea kokeisiin. Jostain kumman syystä, koetta edeltävänä iltana he eivät olleetkaan koulun pihalla pelaamassa korista muiden kanssa. Seuraavana aamuna, ennen koetta he ojensivat opettajalle repustaan huvin vuoksi kirjoittamansa esseen. Ja sitten saivat kokeestakin kymppimiikan. Ihan vaan vahingossa, tenttikirjoja avaamatta.
Veikkaan, että tämä samaa taktikointia harrastavat jotkut laiskamatoäiditkin.
Keksin muutaman mahdollisen ajatuskuvion vähättelyn taustalle:.
- Kilpailuetu. Hämätään toivoen, että muut äidit ottavat mallia ja downshiftaavat äitiystavoitteissaan. Itse voi sitten salaa lausua Tiikeriäidin taistelulaulua ja prepata omasta lapsesta tohtoria, kun muiden lapset vielä opettelevat aakkosia.
- Omatunto. Koetaan huonoa omatuntoa omasta laiskuudesta. Kertomalla omasta huonosta äitiydestä hauskaan sävyyn, yritetään hämätä muutkin äidit sohvalle syömään irtokarkkeja lasten selatessa videoita iPadilta. Oma huono olo laimenee, kun tietää, että moni muukin on höllännyt periaatteistaan ja ryhtynyt ”huonoksi” äidiksi.
- Syyllistymiseltä suojeleminen. Vähätellään omia hyviä tekoja, jottei edes vahingossa syyllistetä muita. En ole koskaan ymmärtänyt epäsyyllistämiseen verhottua riman laskemista. Jos joku asia on todistetusti parempi, niin olkoon niin. Esimerkiksi imetyksen eduista puhuminen koetaan usein syyllistäväksi. Ei faktojen kertominen ole syyllistämistä. Hölmö on se, joka syyllistyy.
- Oman mielen suojelu. Kun joku kehuskelee olevansa huono äiti, halutaan sanoa, että ihan on tavallinen, mutta rento ja cool-äiti. Hyvä äiti on sitten äitinörtti eli hikari. Näin ollen oikeasti huonot äidit katoavat kartalta kokonaan, kun heille varattu nimike on jo otettu uuteen käyttöön. Äiti ei halua uskoa, että jossain on oikeasti olemassa huonoja äitejä.
Vauvauinnista lintsaaminen ei riitä huonon äidin ansiomerkkiin. Ja niitä oikeasti huonojakin äitejä on kai silti olemassa. Höh.
13.9.2013
Hyvä pohdinta! Ennen kun luin sun vaihtoehtoja, mulle tuli jo mieleen tokavika vaihtoehto. Eli bloggaajasta tai kolumnistista on paljon kivempi tykätä, kun se ei ainakaan ole parempi kuin itse. Kun se vähän hassuttelee ja tekee omasta köpöilystäkin tavallaan hassua. Ihmiset, etenkin äidit, ovat mestarisyyllistyjiä. Jos joku tekee vaikka itse ruuat lapselle ja toinen taas luottaa purkkiruokaan, on joku purkkiruokaäiti saattanut jo kokea itse ruokia tekevän äidin hikariksi, ja vähän (salaa) syyllistyy. Tämän seurauksena saattaa kotikokki saada pa*karyöpyn niskaansa ja jeesustelevan superäidin leiman otsaansa. Näin ollen bloggaajan on vain helpompi heittää vaatimatonta läppämatskua itsestään ilmoille, jolloin syyllistyjät ei joudu syyllistymään, vaan saavat nauraen samaistua ”huonoäitiyteen”. – Tai sitten joskus vaan itseironinen juttu on hauskaa. Itsekin niin joskus kirjoitan ja sellaisia myös tykkään toisinaan lukea! Niistä usein paistaa läpi alleviivatusti ironia, jolloin kukaan ei oikeasti kuvittele äidin olevan huono, vaan ymmärtävät sen täysin huumorina. Äitiys on usein rankkaa, joten rankka työ vaatii rankat huvit. Huumorilla selviää ankeistakin päivistä. Ehkä siksi itseironia vähättelevine äitijuttuineen on hauskaa? Joka tapauksessa tämä pohdintasi on hyvä! Se haastoi minutkin miettimään tätä asiaa syvemmin. Joskus olen kiinnittänyt samaan asiaan huomiota, kuitenkaan sen kummemmitta pohdintoja. Pitääpä miettiä noita muitakin antamiasi ajatuksia. Terv. Laura/Mamma rimpuilee
16.9.2013
Joo, ironia ja huumori keventää kummasti. Mutta hyvä sitäkin välillä pohtia. Hyviä rimpuiluja!
13.9.2013
Kysyisin vaan, että miten sitten se huonoäiti oikein määritellään? Oikeasti huono äiti on varmaan heitteillejättäjä, narkomaani tai alkoholisti, mutta jos mitään tällaista ei nyt oteta huomioon niin mikä määrittää huonon äidin???
13.9.2013
Mä jäin miettimään tätä, koska tykkään ironiasta ja varsinkin itseironiasta tyylilajina – mutta kyllä, aina välillä mun kohdalla ainakin on kyse huonon omatunnon tyynnyttämisestä, kun tietää että olisi voinut toimia paremminkin. Ja ”huono äiti” rupeaa olemaan vähän kulunut vitsi. Mutta mä en haluaisi uskoa että se on kovin vakavaa, vaikka siitä vitsiä vääntäisikin. Itse asiassa mä ehkä näkisin sen niin, että hyvä vain, jos moinen sanapari menettää voimaansa, koska se on niin valtavan leimaava ja sillä on lyöty naisia vuosisatoja hyvinkin vähäisistä syistä. Totta kai on äitejä, jotka kohtelee lapsiaan huonosti, jopa hirvittävän huonosti, mutta musta ei voiteta mitään sillä, että ihmiselle sanotaan sen olevan huono äiti. Puhutaan niistä teoista ja tuomitaan ne, mutta annetaan ihmisten olla ihmisiä. Tulipa pitkä ja paatoksellinen kommentti, mutta mä mietin tätä pitkin päivää, koska sulla oli musta tässä hyviä huomioita.
14.9.2013
Ah, hyvä vastapohdinta. Juuri tuo huonoksi äidiksi-naiseksi leimaamisen perinteestä oli hyvä muistuttaa. Siihen ”huono äiti” -vitsit ovat kai vastalääkettä. Ja itseironia myös. Ja tosiaan ei pitäisi tuomita ihmistä, vaan teot.
13.9.2013
kukaan ei ole täydellinen , se on aina muistettava.
Normaali ihminen on kai myöskin normaali äiti,
huono ihminen on kai huono äitikin ja hyvä ihminen on luullakseni hyvä äiti.
E I kai se äitys ole naiselle mikään erikoinen olotila vaan se on aikojen alusta asti ollut osa naisena olemista. Se on ollut naisen tehtävä ja elämän tarkoitus.
On kaikenlaisia ohjeita ja sääntöjä kuinka olla Hyvä äiti.
mutta mielestäni eivät ne äidin hyvyyttä sanele?
Äidin hyvyys asuu. Hänen. Sydämessään!
Ulla dilon
14.9.2013
”Äidin hyvyys asuu hänen sydämessään”. Ihanat sanat. Kiitos Ulla!
Ja äitiys ei ole naiselle erikoinen olotila, vaan osa naisena olemista. Hmm. Ainakaan kerran äidiksi tultua siitä ei taida olla paluuta entiseen. Vai? Onkohan joku tästä eri mieltä? Margueritte Duras saattaisi olla.
18.9.2013
Mikä ihmeen Huono Äiti ja Hyvä Äiti? Eiköhän me kaikki olla riittävän hyviä äitejä juurikin niille omille lapsille. Kysykää niiltä lapsiltanne, kyllä se totuus sieltä tulee ja usein tulee vaikkemme edes kysy. Juuri lukemani kirjoitus saa niskavillat pystyyn ja on ihan turha.
18.9.2013
Hyvä Riittävä Äiti, enhän kirjoitakaan siitä, millaisia äitejä olemme. Pohdin, miksi moni sanoo olevansa ”huono äiti”. Siis vähättelee itseään muille, vaikka on oikeasti mainio ja riittävä äiti. Eikä muuta tarvitse ollakaan. Tämä on tällainen äitiys-filosofinen pohdinta…
18.9.2013
Moni sanoo olevansa kyllä ja ainakin omissa piireissä meidän äitien kesken se on ihan huumorilla heitettyä. Ei kukaan sitä oikeasti tarkoita ja esim. ”Huono Äiti”-kirja on ihan loistava, vapauttava. Enemmän huumoria äitiyteen, vähemmän syvällistä pohdintaa. Toimii ainakin omalla kohdalla paremmin kahden oman ja yhden miehen lapsen kanssa.
18.9.2013
Tottakai, huumoriahan se on! Mutta joskus voi miettiä, miksi mistäkin aiheesta vitsaillaan. Yksi syy on juurikin tuo vapautuksen hakeminen. Kuten Emilia sanoi, huonolla äitiydellä on leimattu ja alistettu naisia, joten siitä vitsailemalla vapaudumme!
Mutta voihan sitä taustalla olla muitakin syitä. Monesti vitsaillaan asioista, joista on vaikea puhua muuten. Tai joskus vitsaillaan asioista, jotka pelottaa meitä kuollakseen.
24.10.2014
Minä kyllä vitsailen, tai vakavastikin kerron, siksi, että joku muu samassa tilanteessa oleva saisi itselleen helpotusta – että jos tuskailee täydellisyyteen pyrkimisessä, niin voisi suoristaa otsarypyt ja todeta että muutkin joskus. Positiivisuuden kautta nääs 🙂
Mä en kuitenkaan allekirjoita mitään noista, että olisi esimerkiksi vaikea puhua, pelkäisin tai olisin jotenkin vangittu ja sitten vapaudun kun heitän vähän läppää etten kokannut tänään makaronijauhelihaa kummempaa. Sehän tarkoittais että huumori on joku helppokin pakotie. Huumori on vaikea laji, sitä kun ei kaikki ymmärrä.
Ja vielä loppuun vanha sanonta: Älä pidä itselläsi yhtään niin pyhää asiaa ettet voisi siitä joskus vitsailla.
28.10.2014
Kiva juttu, mutta minusta oli hölmöä ottaa tuo imettäminen esille yhteydessä ”huono äiti”. Itsekin kirjoitit, että se saa ihmiset syyllistymään. Omien kokemusten ja lähipiirin kokemusten perusteella imettämisen eduista puhuminen herättää ajatuksia ja tunteita vain niissä, jotka varmasti jo tietävät ne. Ne, jotka tuosta tiedosta hyötyisivät, eivät todennäköisesti kiinnitä faktoihin mitään huomiota, koska ”se nyt vaan on ihan sama, että imettääkö vai ei”. Ne taas jotka ovat kaikkensa yritettyään epäonnistuneet lastensa imettämisessä syyllistyvät ja ärsyyntyvät syyllistämisestä, koska epäonnistuminen jossain niin luonnollisessa ja tärkeässä asiassa nyt vaan on kova paikka. Vaikka järki tunnistaisikin ne useat syyt ja kertoisi, ettei niissä olosuhteissa ehkä ollutkaan mahdollista onnistua. Imettäminen menee vaan siinä epäonnistuneen ihon alle, joten siitä luennoiminen on kuin hieroisi suolaa haavoihin.
28.10.2014
Totta puhut!