Olen niin onnellinen että olen saanut ratsastaa viime syksystä asti Paroni-ponilla. Olen nyt käynyt kerran viikossa, tai vähintäänkin kerran kuukaudessa. Otan usein lapset mukaan tallille. Joskus nakeroita pitää hieman suostutella, mutta tällä kertaa ei tarvinnut muuta kuin mainita nokkosista. Molemmat ovat aivan nokkoslettufriikkejä. Annan lasten ratsastaa alku- ja loppukävelyt. Molemmat haluavat usein ravatakin puoli kierrosta...
Home
Hyvinvointia uudesta näkökulmasta