Varoitus koskee niitä lukijoita, joita ärsyttää asioiden hyvien puolien penkominen. Mutta juuri tätä on Maria Nordin…
Pari päivää sitten minulle soitti viihdetoimittaja ja totesi ankealla äänellään että, mahtaa harmittaa, kun kunnallisvaaleissa ei tullut toivottua lopputulosta.
Ihmiset ovat vahingoniloisia ja haluavat kuulla huonoja uutisia.
”HÄH? Siis mitä? Minähän pääsin melkein varasijalle ja sain 400 ääntä. Olen onnellinen ja kiitollinen!” Sitten ääni puhelimessa vasta pettyneeltä kuullostikin.
Sen sijaan, että katsoisin asiaa toimittajan ehdottamasta näkökulmasta, yritän löytää kaikesta hyvät puolet. Oman elämäni toimitusjohtajana annan nyt positiivisen tulosvaroituksen. Ja kyse ei siis ole raskaustestistä, vaan siitä että olen hyvällä tuulella. Kaikesta huolimatta.
Salaisuuteni on siis kai siinä, että vaikka väkisin keksin hyviä puolia mistä vaan!
Lisää aiheesta, kunhan saan jäsenneltyä positiivistä filosofiaani ensin itselleni.
Syitä positiivisyyteen tänään:
- en päässyt valtuustoon -mutta sain huikean vaalituloksen, 397 ääntä
- pojan lempilelu on Angry Birds -mutta naamiaisasuksi kouluun poika valitsi (mamman ja iskän itse tekemän) ritaripuvun
koti on liian pieni ja kotityöt tekemättä- olo on väsynyt -syy juoda teetä ja olla murehtimatta tekemättömistä kotitöistä!
2.11.2012
Tykkäsin sinusta iholla sarjassa juuri siksi kun jaksoit ja jaksat olla positiivinen, annat lapsillesi arvokkaan mallin elämään minkä avulla jaksaa myös silloin kun on vastatuulta elämässä. Suomalaisten täytyisi oppia tämä taito tavalla tai toisella. Itsekkin opettelen vielä 🙂
2.11.2012
Jeee, aloit kirjoittaa positiivisuudesta!!:) Kiitos Maria! Tätä on odotettu ja toivon myös oppivani jotain Sinun mahtavasta asenteesta! 🙂 Arvostan! Kiitos, että jaksat paneutua lukijoiden toiveisiin! 🙂
9.11.2012
Tottakai paneudun toiveisiin. Hauduttelen aina hetken ennen kun toimin. Mutta teen parhaani!
2.11.2012
Aah, sun positiivisuus on lääkettä tähän nuhaisen yksivuotiaan kiukuttelun täyttämään päivään!! 🙂 Vielä kun itsekin saisi täysin tämän positiivisen elämäntavan sisäistettyä!
9.11.2012
Toivottavasti tää uusin univelkainen postaus ei sitten aiheuta negatiivista reaktiota… Tsemppaan!
3.11.2012
olet ihana 🙂
3.11.2012
Sä olit Maria ihan mun suosikki Iholla-sarjassa. Ihailen sinun tapaa olla äiti. Katsoitkin lapsia aina niin rakastavasti, sitä oli ihana seurata. Ja Fidel oli niin suloinen.
Kiva kun pidät tätä blogia ja pääsen vielä tätä kautta kurkkimaan teidän elämää. Kaikkea hyvää teidän perheelle!
9.11.2012
Ihana, kiitos kannustuksesta! Arvostan. Ja samoin kaikkea hyvää sinne!
9.11.2012
Kiitos!
4.11.2012
Oikea asenne! Tuota asennetta pitäisi itsekin todella opetella. Ajettele, pienemmässä asunnossa on vähemmän pinta-alaa siivottavana=) Olisin ehdottomasti äänestänyt sinua jos olisit täällä ollut ehdolla.
9.11.2012
Ihana tietää, että olisi ääni rapsahtanut! Kiitos! Ehdottomasti, vähemmän on parempi.
4.11.2012
Katsoin pätkän vanhaa Iholla-jaksoa, joka päättyi kauniiseen kuvaan: sinä hilluit pikkuhousuissa Luna käsivarrella, Reino soitti kitaraa sängynlaidalla, istuuduit sängylle/sohvalle ja aloit imettää Lunaa. Ja kaiken tämän taustalla kaunis musiikki. Tuo kohtaus oli ihan järjettömän kaunis ja se oli kaiken lisäksi totta, tuli ihan mahtava fiilis että elämä on noin hienoa.
Tuo sohvatelmimiskuva on tosi hassu, otettu kai melkoisella laajakulmalla kun Fidelin jalat näyttää joltain nukenjaloilta 😀
9.11.2012
Heh! Kuva on otettu sellaisella laajakuva?linssillä. Venyttää vähän hassusti.
5.11.2012
Kysyn nyt jotain todella typerää asiaa(, mutta onpahan sitten koettu rimanalitus näissä kysymysten laadussakin). Ehkäpä tähän kysymykseen vaikuttaa se, kun seurailin sitä Iholla- sarjaa ja siinä näkyi kuitenkin aika läheltä kasvosi. Ihailin siis luonnollisia kulmakarvojasi ja mietin, että nypitkö niitä lainkaan. Jotenkin siis epäselvällä logiikalla mietin, että kun olen harmikseni itse siistinyt liikaa kulmakarvojani, että mahtaakohan ne kasvaa lainkaan takaisin, niin sitten ajattelin kysyä, että muotoiletko sinä omiasi ja ovatko ne siitä huolimatta niin luonnolliset. Ja sitten siis ajattelin, että jos sinäkin niitä siistit, niin kai minullakin on toivoa, että ne kasvaisi takaisin.
(Voi Luoja, kaikkea sitä pitääkin täällä kysyä, pahoitteluni).
5.11.2012
Haha! Mut ei haittaa hölmö kysymys. Nypin kulmakarvat ehkä kolme kertaa vuodessa. Silloin kun ehdin. Mutta en koskaan nypi paljoa, ihan vaan ne, jotka ei ole linjassa. Kyllä ne on joka kerta
kasvaneet takaisin.
Voisi kai sanoa, etten arkisin oikeastaan välitä kovinkaan ulkonäöstäni. Mut jos on juhlat, niin laittaudun -laitan ripsiväriä ja pesen hiukset.
5.11.2012
Moikka,
Törmäsin ekaa kertaa blogiisi, onpa mukavaa ja rehellisen oloista teksitiä : )
Katselin kesän telttailu kuvianne ja ihanalta näytti tuo paikka, saisiko kysyä missä päin telttailitte? Tässä tämän synkän syksyn keskellä mietin jo ensi kesää; olen pienillä tuloilla elävä opiskeleva yh ja tiedän, ettei ensikesänä ole varaa mihinkään kalliisiin reissuihin. Telttareissua tytölle ja itselleni aloin suunnittelemaan.
Aurinkoista mieltä teille tämän pimeän syksyn keskelle, kesää kohden kuitenkin mennään!
9.11.2012
Kävimme telttailemassa Pihlajasaaressa (15min lauttamatka Helsingin keskustasta) ja tuttujen mökillä. Telttailu näissä kohteissa on kivaa ja HELPPOA. Ravintola tai mökkikeittiö, sauna ja huussi saavutettavissa. En ihan metsän keskelle jaksaisi vielä näin pienten kanssa mennä. Tai ehkä ensikesänä voitaisiin mennä yöksi saareen mökillä. Se olisikin jo seikkailu.
9.11.2012
Kiitos positiivisuudesta! Itsekin yritän löytää positiivista tämän arjen pyörityksen keskeltä kun kolme poikaa häärää ja sotkee jaloissa. Onneksi on sinunkaltaisia positiivareita. 🙂