Kaksi piirrettä, joista vähiten olen ylpeä itsessäni: jäätävä lentopelko ja matkapahoinvointi. Nämä ovat varsin huono yhdistelmä etenkin jos pitäisi matkustaa yksin lasten kanssa ja olla se joka, joka kaivaa penkeissään pomppiville lapsille viihdykettä pienistä repuista koko lentomatkan ajan.
Lentopelkoni ei ala lentokoneessa, vaan kauan ennen, matkaa varatessa. Olin koko viime viikon ihan vetelä pelosta, sillä tein jotain minulle epäluonnollista: varasin lennot minulle, lapsille ja isälleni. Menemme vielä tässä kuussa viikoksi Menorcalle Espanjaan. (Tee google-kuvahaku ja kuole kateudesta)
Kun minä varaan matkan, asia ei todellakaan ole suoraviivaista. Mietin jotain ihmeellisiä todennäköisyyksiä sään ja lento-onnettomuuden varalta. Varaan matkan kylmän rauhallisesti. Ja sitten nopeasti peruutan sen ja varaan uuden matkan. Toistan tämän ehkä sata kertaa, ilmeisesti hämätäkseni huonoa onnea.
Moni on suositellut että joisin lentokoneessa lasillisen viiniä ja rentoutuisin. En kuitenkaan halua juoda alkoholia, sillä viini oksennuspussissa tai sen ohi ei ole yhtään kiva ajatus. Viime matkalla huomasin, että itseasiassa ihan tavallinen matkapahoinvointilääke, Postafen, myös rauhoittaa. Postafenin vetäneenä vaikutan lentokoneessakin ihan täysjärkiseltä —eli en ihan täysin omalta itseltäni.
Lentoliput varasin Avena Sativa -tippojen vaikutuksen alaisina. Olkoon lumetta tai tinktuuran sisältämän alkoholin vaikutusta, mutta tippojen naukkailu saa minut rauhoittumaan. Inkivääristä valmistetut Reisikapslit ostin Virosta. Otan ne mukaan varmuuden vuoksi, jos vaikka Menorcalla merimatkalle eksytään. Reisitablettien avulla selvisin Tallinnan laivan ennätysaalloistakin oksentamatta.
Välillä kiroan pelkoni. Joskus minulle ehdotetaan, että hankkiutuisin siitä eroon. Mutta en tiedä haluanko. Pelkoni on minulle rakas. Se ei huononna elämänlaatuani. Lentopelkoni takia perheemme matkustaa varmaankin keskivertoa vähemmän. Eikä se minua harmita ollenkaan, sehän on vain siunaus ettei tee mieli suhailla joka lomalla ympäri palloa! Ympäristö säästyy sillä lentäminen on oikeasti aivan törkeän saastuttavaa ja itsekästä puuhaa.
Mutta nyt olen silti salaa ihan innoissani.
Menorca! Menorca!
P.S. Onko sinulla pelko, josta et edes halua luopua?
Share This
2.6.2015
Olen vuosia haaveillut matkasta Menorcalle. Vielä ei kuitenkaan olla päästy sinne. Otathan paljon kuvia ja teet matkasta postauksen!!!
Itse pelkään korkeita paikkoja. Pelko tuntuu fyysisesti jaloissa ja käsissä Ja hikoan. Jos kävelen vaikkapa sillalla lasten kanssa haluan pitää heitä kädestä. Vaikka olisi kuinka korkeat kaiteet ja järjellä ymmärrän ettei siitä tipu, pelkään silti ihan kamalasti. En voisi asua korkella kerrostalossa, enkä tykkää maailmanpyörästä huvipuistoissa. En ole kuitenkaan koskaan ajatellut että tuo pelko kauheasti vaikuttaisi arkeeni.
3.6.2015
Otan kuvia ja jaan parhaat vinkit!
Brr. Kyllä muakin kauhistuttaa korkeat paikat. Varsinkin nyt kun on lapsia.
5.6.2015
Käärmeitä pelkään ja inhoan. En halua pelostani eroon. Pelko ei rajoita elämääni millään lailla.
Lentopelko olisi tosi paha. Itse olen lähes unessa koneen vielä rullatessa radalla. Nukahdan kaikissa kulkuneuvoissa todella nopsasti.
Tsemppiä sinulle ja rentoa lomaa.
23.6.2015
[…] Lentopelosta huolimatta, lentokoneessa aikakin lensi siivillä. Pienen cabin-laukkuni sisältö riitti koko viikoksi, puhtaita vaatteita oli laukussa vielä tulomatkallekin. […]
30.10.2015
[…] itseäni orastavan lentopaniikin suhteen ja ajatella kaikkia kivoja asioita. Maria Kotitalouskriisi-blogista kirjoittelikin juur samaisesta aiheesta ja en voi muutakun samaistua täysillä hänen […]
27.5.2016
[…] lennot on rajoittava tekijä matkakohteen valinnassa. Vihaan ja pelkään lentämistä vieläkin niin paljon, että jos pitäisi vaihtaa konetta kesken matkan, jäisin varmaan viikoksi puolimatkaan. Lisäksi […]
24.1.2018
Matkapahoinvointiin auttaa tehokkaasti ja lääkkeettömästi Neiguan akupainantarannekorut.
Rannekorut tasapainoittavat myös hermoston toimintaa ja vaikuttavat positiivisesti pelkotiloihin ja stressiin.