Vauvamme on tehnyt hampaita. Parin viikon välein pienin on kuolannut niin, että saan olla koko ajan vaihtamassa kuolalappua, esiliinaa, huivia ja paitaa. Tämä on muutaman kerran huipentunut kiukkuiseen päivään, jolloin vauvan posket ovat olleet punaiset ja kuumottavat, eikä ruokakaan ei ole maistunut normaaliin tapaan. Risaisen yön aikana ikenestä on puskenut läpi uusi hammas.
Nyt hampaita on jo kuusi. Valkoiset helmet pilkottavat, kun pikkuinen nauraa tai hassuttelee. Yläetuhampaat näyttävät vielä suhteettoman suurilta pienessä suussa. Hampaita on tulossa vielä monta ja niiden myötä luvassa on myös kärsimystä ja epämukavuutta vauvalle ja erityisesti meille vanhemmille.
Olen pohtinut hampaiden tulon myötä elämään kuuluvaa kipua ja kärsimystä ja sen merkitystä vauvan elämässä.
Vauvat ovat läsnäolon mestareita – melkein
Kärsimys on tarpeellista, kunnes se ei enää ole tarpeen. Vauvojen läsnäolon taitoja kehutaan usein ainutlaatuisiksi. Se pitääkin pääosin paikkaansa. Toisaalta, vauvojen vessahätäviestintää kolmen kanssa harjoittaneena olen tutustunut vauvojen tunnetaitoihin varsin syvällisesti ja kerron aiheesta myös Vaipaton vauva -verkkokurssillani.
Siinä kolmen, neljän kuukauden tienoilla, kun vauva toden teolla kiinnostuu ympäristöstä, myös läsnäolo ja vauvan huomion energia saattaa hetkittäin kadota ympäristöön oman kehon sijaan. Samoin vessahätäviestintä tulee hankalammaksi silloin kun vauva tekee hampaita, mutta läsnäoloa on hyvä harjoitella silloinkin.
Pissatakseen tietoisesti vauvan tulee olla läsnä, keskittyä tuntemuksiin ja lantionpohjan lihaksistoon. Tämä ei onnistu, ennen kuin vauva on saanut kerättyä energiansa pois ympäristöstä tai kivusta. Joskus vauvan (ja äidin) täytyy keskittyä ja nähdä hieman vaivaa löytääkseen läsnäolon voiman.
Mitä vanhemmaksi vauva kasvaa, sitä suurempia ovat myös haasteet läsnäolon saavuttamiseksi.
Hampaiden puhkeamisen voi nähdä yhtenä näistä elämään kuuluvista, välttämättömistä kärsimysaskelista.
Mielenkiintoista on, että olemme tehneet hampaita satoja tuhansia vuosia ilman särkylääkkeitä ja nyt yhtäkkiä vauvan lääkitseminen vahvoilla kipulääkkeillä on normi.
Edistävätkö kärsimykset henkistä kehitystä?
Vastaisin että kärsimys ei itsessään jalosta ketään. Tuntuu kuitenkin, että nykyisessä kulttuurissa tietynlaisen kruunun saa jo sillä että on uhri. Uhriutuminen voikin tulla keinoksi saada moraalisesti ylevä asema ja immuniteetti kritiikiltä.
Olen kuullut monta katkeraa tarinaa sairaudesta, epäonnesta ja tuskasta ilman tärkeää opetusta. Toisaalta on paljon tarinoita, joissa ihminen kertoo oppineensa jotain, tai oikeastaan muuttuneensa kokonaan ihmisenä jonkin haastavan kokemuksen jälkeen.
Sanoisinkin, että kärsimys on mahdollisuus henkiseen kasvuun. Se mitä kärsimys kellekin tekee, on kiinni kantajastaan ja siitä, miten kärsimyksen ottaa vastaan.
Vauvan kohdalla äiti (tai läheisin vanhempi) on tärkeä tuki tällä kasvun polulla. Se, miten äiti suhtautuu kärsimykseen heijastuu hampaita tekevään vauvaan.
Miksi perhonen kuoli?
Olipa kerran mies, joka käveli kauniissa metsässä. Puun osalla oli kotelo, jonka sisällä kuoriutuva perhonen kamppaili vapautuaakseen toukkana kutomastaan kotelosta. Mies jäi seuraamaan tapahtumaa. Tuntui, että perhonen taisteli kaikin voimin. Mies tunsi perhosen tuskan ja halusi auttaa sitä. Hän leikkasi koteloa varovasti auki, jotta perhonen pääsisi ulos.
Perhonen pyristeli hetken ja tippui kuolleena maahan.
Sen siivet eivät saaneet tarvittavaa harjoitusta. Tuskainen pyristely ulos sitkeästä kotelosta on elintärkeä vaihe perhosen elämässä. Ilman kamppailua, sen siivet eivät kanna, eikä perhonen voi selvitä.
Jordan B. Peterson sanoo saman asian kirjassaan sanoin ”Haluatko että lapsesi on turvassa, vai haluatko että lapsesi on vahva?”.
Ei särkylääkkeitä, monestakin syystä
Kuten perhosen kuoriutuminen kotelostaan, hampaiden puhkeaminenkaan ei ole sairaus, vaan elämään olennaisesti kuuluva kehitysaskel.
Olen pohdiskellut, että itse asiassa monia elämän muutoksia lääkitään aivan turhaan, vaikka näillä on tärkeä viesti ihmiselle. Muutama esimerkki tällaisista elämänvaiheista hampaiden puhkeamisen lisäksi ovat synnytys, kuukautiskivut ja vaihdevuodet. Nämäkään eivät ole sairauksia, vaan elämään kuuluvia vaiheita, joista voi toki tulla ylitsepääsemätöntä tuskaa – varsinkin jos ei ole keinoja kohdata muutosta.
Ehkä myös perinteisesti lapsuuteen liittyvät lastentaudit, kuten vesirokko ovat tällaisia. Sain ajatuksiani tukevia näkemyksiä, kun luin 1900-luvun alkupuolella kirjoitettua kirjaa lastentaudeista ja niihin liittyvästä henkisestä kasvusta. Onkin aika mielenkiintoista, että moninkertainen dosentti, evoluutiobiologi, Markus J Rantala, näytti Katariina Sourin Noitarovio -luennollaan, miten tartuntatautien vähentyminen ja mielenterveysongelmien määrän kasvu korreloivat.
Voiko siis olla niin, että tutut tartuntaudit ovat osa ihmisen henkistä polkua?
Tämän teorian kannattaja oli myös Rudolf Steiner, jonka antroposofisen näkemyksen mukaan lastentaudit olivat tärkeitä kasvattajia. Hänen mukaansa kuumejakson jälkeen lapsi oli henkisesti vireämpi ja vahvempi, kuin hieman uudestisyntynyt. Uskon, että sama pätee hampaiden tuloon.
Kolme syytä buranalle
Takaisin asiaan, eli puhkeaviin hampaisiin. Tiedän, että monet vanhemmat antavat lapsilleen särkylääkettä hampaiden puhkeamisen aikaan. Virallinenkin lääketiede suosittelee välttämään särkylääkeeitä. Miksi lapsia kuitenkin lääkitään, vaikkei kyseessä ole sairaus?
Luulen, että suurin syy on se, että halutaan säästää lasta tuskalta. Minullekin on isovanhempi tokaissut, miksi kidutan lasta, kun en anna sille särkylääkettä. Onhan se hurjaa, että elämän realiteetit alkavat paljastua jo niin pienelle, mutta sellaista elämä on.
Toisaalta uskon, että yksi syy on se, että kiukkuista lasta ei ole niin mukava hoitaa. Läsnäolonsa kanssa kamppaileva, ärtynyt lapsi vaatii syliä ja lohtua – ehkä kykenemättä niitä ottamaan vastaan. Ja se on työlästä. Tyytyväisen vauvan hoitaminen on huomattavasti helpompaa! Uskon, että yksi syy sille että vanhemmat antavat särkylääkettä onkin puhtaasti mukavuudenhalu. Eräs päiväkodissa työskentelevä tuttu vinkkasikin tästä aiheesta. Hän kertoi, että monet vanhemmat antavat lapsille buranaa tai parasetamolia ennen päivähoitoon menoa.
Kolmas tärkeä syy on se, että vanhempi ei kykyne kohtaaman omaa kärsimystään. Silloin vanhempi ei voi myöskään tukea vauvaa kärsimyksessään, vaan mieluummin lääkitsee sen turraksi.
Kohtaa ja kuuntele
Särkylääkkeiden haitoista ympäristölle ja ihmisille tiedetään koko ajan enemmän. Ennen monia särkylääkkeitä pidettiin turvallisina myös raskausaikana otettuna, mutta nykyään tiedetään, että pienetkin määrät lisäävät monenlaisia riskejä. Särkylääkkeille altistuminen raskausaikana on yhdistetty lapsen myöhempiin käytöshäiriöihin, tunne-elämän ongelmiin, ongelmiin puheen kehityksessä, munuaisten ja maksan ongelmiin sekä lisääntymisterveyden häiriöihin.
Eivät lääkkeet ole sen turvallisempia vauvalle silloin kun vauva on ulkona kohdusta. Tutkimuksissa on tutkittu fyysisiä vaikutuksia sekä vaikutuksia kognitiivisiin kykyihin. Tästä voidaan myös päätellä ehkä vaikutuksia henkisiin kykyihin. Ongelma tietenkin on, että henkiselle kasvulle ei ole varsinaista mittaria. Tiedetään, että meditaatio, mindfullnes ja muut läsnäoloharjoitukset muokkaavat myös aivojen toimintaa.
Enkä tällä kirjoituksella sano, että olisin itse ollut mitenkään parempi. En ole aivan varma, mutta olen edellisten vauvojen kanssa saattanut muutaman kerran antaa nestemäistä Buranaa vauvan hampaisiin. Tässä lasten välissä olen kuitenkin oppinut aivan uuden tavan nähdä maailmaa ja nyt näen asian aivan toisin.
Nykyään ihmettelen myös, miksi lasten särkylääkkeet ovat niin herkullisen makuisia. Uskon että lapset saattavat joskus jopa esittää kipeämpää kuin ovat saadakseen mansikan tai banaanin makuista herkkua.
Uskon, että se, miten äiti suhtautuu vauvan hampaiden puhkeamisen aiheuttamaan kärsimykseen heijastuu vauvaan. Vauva peilaa jatkuvasti itseään ja ympäristöä. Jos äiti pysyy tyynenä ja rauhallisena sen ajan kun vauva saa hampaat, omaksuu vauva hyväksyvän tavan kohdata elämään väistämättä kuuluvan kärsimyksen. Ja tämä voi näkyä myöhemmin elämässä resilienssinä, ja kykynä pysyä tyynenä monenlaisissa vastoinkäymisissä.
Äidin läsnäolosta, rauhallisuudesta ja kosketuksesta on itse asiassa tutkitusti apua vauvan kipuun. Sen on todettu olevan yhtä tehokas kuin kemiallinen särkylääke. Parasta on, että kun vauva saa lääkkeen sijaan aitoa lohdutusta, kosketusta ja kohtaamista, tuottaa vauvan oma keho optimaalisen hormonicocktailin, joka lievittää kipua. Tämä kehon itsesyntyinen kivunlievitysmenetelmä on tärkeä mekanismi, joka kannattaa ottaa käyttöön jo pienestä, jotta sen taitaa isompana. Pieni vauva tarvitsee tässä aikuista, mutta aikuisen on sen sijaan oleellista oppia itse lohduttamaan ja puhaltaa itseltään pipit.
En sano, että särkylääkkeitä ei pitäisi ikinä käyttää. Sen sijaan suosittelen aina miettimään ensin, voiko olla että kivulla, säryllä tai kärsimyksellä olisikin viesti kerrottavanaan.
Kuvat Pixabay
4.4.2019
Myös lääkkeet on osa elämää – SELLAISTA ELÄMÄ ON. Ei täällä ikuisesti eletä vaikka kuinka yritetään universumin energialla ja hymyilemällä pärjätä.
Lapsi voi saada kivusta myös traumoja, onko tullut mieleen?
4.4.2019
Ei lapsi saa hampaiden tulon aiheuttamasta kivusta traumoja, vaan siitä että sitä ei kohdata ja lohduteta.
4.4.2019
Lapsi ei saa myöskään traumoja siitä jos pahimpiin hammaskipuihin saa lääkettä.
4.4.2019
Ei kai yksi asia sulje toista pois? Että saa lääkettä ja lohtua? Miettisit vähän miten esität asiat…
7.4.2019
Hei!
Olen suun ja yleis terveydenhuoltoalan ammattilainen. Kipu aistumuksena on aina kiinnostanut minua ja olen käynyt siitö keskusteluja lääketiedettä opiskelevien ystävieni kanssa. Kipu on välttämätön aisti ja ainut tunne johon ihminen ei adaptoidu eli ei siihen ei voi tottua. Se on suojamekanismi, joka syntyy kun kipuhermopäätteeiden ärsytyksestä, jotka lähettävät kipuviestejä selkäytimen kautta aivoihin. Kipu on siis luonnollinen reaktio, mutta yleensä epämiellyttävä tunnekokemus. Kivun pääasiallinen tehtävä on varoittaa vaarasta ja viestiä etteivät kaikki ole kunnossa. Kipua tunnetaan myös tilanteissa kuten synnytyksessä, jossa ei ole mitään vaarallista ja synnytyksestä johtuva kipu onkin hyödyllistä sillä se kertoo että synnytys on alkanut ja nainen hakeutuu itselle turvalliseen ympäristöön. Tässä välissä kerron että hampaiden puhkeaminen ei selitä voimakkaita kipuja. Jos sellaisia ilmenee hampaiden puhkeamisen aikana tulee hakeutua lääkäriin, koska puhkeamiseen ei pitäisi liittyä voimakkaita kipuaistimuksia. Puhkeamiseen liittyvää lievää kipua helpoittaa märän rätin pureskelu tms. Yleensä hampaiden puhkeamiseen liittyvään kipuun ei siis pitäisi tarvita kipulääkkeitä. Hampaiden puhkeamisen iässä lapsella voi olla kuumeisia infektioita, jotka eivät siis johdu hampaiden puhekamisesta vaan yhteensattumasta. Tässä välissä kritisoin sitä, kun tekstissä tulee ilmi että lapsen hampaiden puhkeamista hoidetaan yhä useammin särkylääkeillä vaikka vanhemmat ovat todennäköisesti antaneet lääkkettä lapsen infektio oireisiin (jotka he ovat todennäköisesti rinnastaneet virheellisesti hampaiden puhkeamiseen). Lapsen kokonaisvaltaista oloa voi helpottaa särkylääkkeitä turvallisesti esim. muutamana iltana, mutta voin vakuuttaa että olemme yhdessä terveydenhuoltoalan ammattilaisina sitö mieltä että kivun viimeinen hoitokeino on lääkitseminen. Lohtu, syli, rakkaus auttavat hyvin monesti ja lapsi pärjää ilman lääkettä. Korkea kuume (yli 40) on hengenvaarallinen (entsyymien tuhoutuminen jne) ja sitä täytyy lääkitä. Mutta lievä kuume 37-38 laskeutuu kyllä ilman kipulääkkeitäkin normaalisti.
Kipua on hoidettu kautta aikojen erilaisilla keinoilla esimerkkeinä Loitsut, rohdot, sähköhoito, hydroterapia. Eli on luonnollista että ihminen pyrkii kivusta eroon. Itse otan kiitollisena vastaan tarkoin tutkitut särkylääkkeet, joihin on tarkat annostus ohjeet ja joita on turvallista käyttää kun on oikeasti tarvetta. Lapsen kipua on aina hoidettava ja tottakai lähtökohtaisesti lääkkeettömästi. Kivun hoidon perusta on aina lääkettömyys, mutta joskus lääkettömään hoitoon on yhditettävä kipulääkkeet, jolla poistetaan esimerkiksi lapsen tarpeetonta kärsimystä.
Olen sitä mieltä että kukaan lastaan rakastava vanhempi ei anna ”turhaan” särkylääkettä pelkästään oman mukavuudenhalun parantamiseksi. Vanhempi haluaa aina normaalisti aina lapsen parasta ja kun lapsella on parempi olo niin on myös äidillä ja isällä.
7.4.2019
Kiitos viestistä!
Jos olet kiinnostunut kipuaistimuksesta, kannattaa ehdottomasti tutustua tutkimuksiin meditaation ja läsnäoloharjoitusten vaikutuksesta kipuun. Itsehän nyt kolmannessa synnytyksessä käytin hyväkseni näitä tietoisia menetelmiä ja ero edellisiin oli huima! Sain todella kivuttoman synnytyksen! Toki tuntemukeset olivat intensiivisiä, mutta koska en kokenut pelkoa, ei supistukset tuntuneet kivulta, vaan intensiiviseltä kiristykseltä.
Olen nyt lueskellut paljonkin tutkimuksia hampaiden tuloon ja kyllä siihen niiden mukaan voi liittyä myös yleisoireita, kuten vatsan löysyyttä. Mutta tosiaan, olen saanut tähän kirjoitukseen satoja kommentteja eri kanavissa ja ikävä kyllä tullut ilmi että suurin osa kommentoijista lääkitsee hampaiden tuloa lähes aina, osa myös ilmoittanut lääkitsevänsä ”varmuuden vuoksi”. Olen suorastaan aika huolestunut.
4.4.2019
Mikä kipu lapsella on sinun mielestäsi sellaista, että sitä pitää lääkitä?
4.4.2019
Ei buranalla hoideta mitään sairauksia muutenkaan se on kipulääke. Hampaiden puhkeaminen ei ole sairaus, vaan aiheuttaa kipua johon voidaan antaa buranaa lääkkeeksi. Pikemmin on vaikea oppia uusia taitoja jos joutuu kärvistelemään tarpeettomasti.
4.4.2019
Mä en oikein ymmärrä. Vauvalle voidaan pitää unikoulua, jotta vanhemmat jaksaisi paremmin, mutta ei lääkitä silloin tällöin vauvaa, jos ei vaikka ole nukkunut viikoihin? Eikös huonoihin yöuniin voisi käyttää samaa logiikkaa. Kärsimys nyt vaan on osa elämää.
5.4.2019
Aamen!
4.4.2019
Toivottavasti hoidat lapsesi kipua muillakin keinoilla, kuin läsnäololla. Kylmä, lämmin ja esimerkiksi jonkun pureskelu voi helpottaa kipua.. ja kyllä, kivusta voi tulla elinikäiset traumat. Tarvittaessa miedon kipulääkkeen vähäinen määrä on paikoillaan.
4.4.2019
En oo tainnut koskaan antaa lapsille särkylääkettä hampaisiin, mutta pari yötä sitten oli pakko antaa 5-vuotiaan kasvukipuihin panadolia… Poika kestää kipua todella hyvin, mutta yöllä heräili monta kertaa ja itki jalkoja, eikä hierominen tai lämpö auttanut, joten näin parhaaksi antaa särkylääkettä. Näin kaikki saivat nukkua loppu yön rauhassa.
4.4.2019
Ihana, viisas Maria! Mahtavaa, että tuot rohkeasti esille näkemyksiäsi. Tunnistan kaikki nuo syyt antaa lääkettä sekä itsessä että muissa. Hammassärkyyn emme ole antaneet särkylääkettä, mutta näin syvällisesti en ole asiaa ajatellut sen merkityksestä. Muutoin lapsen ollessa kipeä valinnan antaa särkylääkettä tekee usein silloin kun oma jaksaminen on kovimmilla. Tunnistan siis oman kärsimyksen sietämisen tai sietämättömyyden vaikuttavan valintaan. Voi olla, että jossain tilanteissa hellyys ja läsnäolo olisivat olleet riittäviä kivunlievityksenä. Hienoa, että herätät ihmiset ajattelemaan asiaa myös tästä näkökulmasta.
4.4.2019
Voi luoja miten käsittämättömiä juttuja…. Viisaudella ei ole näiden kanssa mitään tekemistä.
4.4.2019
Itseasiassa toistuvat kivun kokemukset herkistävät hermosoluja kivulle eli jatkuva kipu pahentaa kipua. Ja vastaavasti jatkuva kipuun liittyvä stressi saa hpa-akselin toiminnan lisääntymään eli stressi pahentaa stressiä. Mielenkiintoinen ajatuksenjuoksu, että Burana ja syli olisivat toisensa poissulkevat tekijät. Tällä logiikalla oikeastaan minkä tahansa kivun ja esimerkiksi myös kurituksen saisi perusteltua, koska eihän se lapsi muuten opi olemaan, sellaista elämä on.
4.4.2019
Kiinnostava kirjoitus! Kiitos tästä! 🙂
Minulla on monta lasta ja en ole käyttänyt kuumeenalennus/kipulääkkeitä heille, koska tiedän, että ne eivät ole keholle terveellisiä, vaan rasittavat elimistöä monin tavoin. Kuume auttaa kehoa tutkimusten mukaan toipumaan paremmin infektioista. Lapsillani ei ole ollut usein kipuja, mutta joitakin kertoja on toki ollut ja tarvittaessa olen käyttänyt klassisen homeopatian periaatteiden mukaisesti homeopaattista lääkitystä ja se on auttanutkin hyvin ja nopeasti. Aine valitaan yksilöllisesti, mutta hampaitten tuloon liittyviin kipuihin on useimmiten sopinut & auttanut Chamomilla C 200 valmiste.
Muutenkin olen pyrkinyt hoitamaan ja ravitsemaan lapseni aina mahdollisimman luonnonmukaisesti ja näin heidän elimistönsä eivät ole turhaan rasittuneet kemikaaleista, joilla on aina omat haittavaikutuksensa ja riskinsä. Joissakin tapauksissa voisin tietenkin harkita käyttää ns. normikipulääkkeitäkin lapsilleni, mutta onneksi olemme pärjänneet mainiosti luonnonmukaisella tyylilläkin. Teini-ikäiset lapsenikaan eivät ole pyydelleet kemiallisia lääkkeitä, koska he ovat tottuneet hyvin perheemme luonnonmukaiseen tyyliin ja huomanneet sen edut. Hommat hoituvat näinkin. 🙂
4.4.2019
Minkä tutkimuksen mukaan kuume auttaa kehoa toipumaan? Lähde, kiitos.
26.4.2019
Loistava aihe! Minulla ei ole lapsia, mutta pyrin itse välttämään turhia lääkkeitä. Jos saisin lapsia, haluaisin opettaa heitä kohtaamaan elämää sen omilla ehdoilla, hammaskipuineen kaikkineen. Tosi kova kipu ja infektiot ovat eriasia ja joskus lääkitseminen on tarpeen, mutta hampaiden tulo pitäisi yleensä olla siedettävissä ilman lääkkeitä. Itselläni on tällä hetkellä jonotus viisaudenhampaiden poistoon ja ne aiheuttavat ikävää tunnetta, joskus päänsärkyä, mutta en ole käyttänyt kipulääkkeitä. Luulen, että voi olla henkisen kehityksen kannalta haitallista, jos äiti yrittää aina muokata realiteetteja lapselle mieluisiksi ilman että lapsi joutuisi ne kohtaamaan ja käsittelemään. Lapsi voi oppia vaatimaan, että olosuhteiden tulee muuttua, mutta ei opi itse sopeutumaan vallitseviin realiteeteihin. Lievä kipu tuskin traumatisoi, mutta elämä ilman kipua on harhoissa elämistä.
Esim. Mielenterveys – ja päihdeongelmien keskeisin tekijä on se ettei siedetä elämää sellaisenaan. Kipu on opettavaista.
4.4.2019
Todellakin annan särkylääkettä pahimpaan kipuun. Aika julmaa ajatella, ettei pieni tarvitse muuta helpotusta kuin sylin! Syli on henkistä puolta varten, mutta kivulle se ei välttämättä tee mitään. Tietenkään aikojen alussa ei ole ollut särkylääkkeitä tai muutakaan lääketiedettä, mutta silloin myös kuoltiin helpommin pieniin tulehduksen. Hankalaa aina verrata entisaikoihin. Eikö vanhemman tehtävä ole kasvattaa lapsista henkisesti sekä fyysisesti terveitä rakkauden ja rajojen kautta, ei kivun ja kärsimyksen kautta? Itse en ainakaan pienen lapsen kipua pysty arvioimaan ennen sanallista kommunikaatiota. Kovan kivun tunnistan ja sen lääkitsen, sekä sylittelen.
4.4.2019
Onko sinulla jotain tutkimusnäyttöä noilla väitteille?
Toisaalta tekisi mieli tehdä lastensuojeluilmoitus, sen kun voi (ja oikeastaan pitää) tehdä jos herää huoli lasten hyvinvoinnista. Ja se tässä kyllä herää.
4.4.2019
Mietin samaa… tee ihmeessä! Tässä nyt puhutaan vain hampaiden puhkeamiskivusta, mutta itseäni ainakin mietityttää, jos samaa toteutetaan lasten kipujen kanssa yleisestikin. Ei lasten tulisi joutua sietämään kipua turhaan.
5.4.2019
No hohhoijaa nyt. Kummasta tulee lapselle suuremmat traumat: hammaskivusta, vai siitä että äiti on pelokas ja stressaantunut pitkän aikaa kun sososiaalityöntekijät pörräävät ovella ja pahimpana pelkona takaraivossa on huostaanotto? Epävarmuus (sekä oma että äidin) on ehdottomasti tässä suurempi paha.
Ja se, että Maria ei anna hammaskipuun (siis asiaan, jonka joka ikinen normaalisti kehittyvä vauva on ihmisten kehityshistorian aikana käynyt läpi) lääkettä* ei todellakaan terkoita, etteikö hän lääkitse silloin kun sille on aihetta. Päin vastoin, minulle tulee tästä kuva että Maria on erinomaisen empaattinen äiti, joka kuuntelee lasta ja opettaa tälle itsetuntemusta.
*Kipulääkkeet, etenkään kehittyvälle lapselle, eivät ole ongelmattomia. Esimerkiksi parasetamoli raskauden aikana näyttäisi aikaistavan lasten puberteettiä (1) ja vaikuttavan tyttöjen hedelmällisyyteen (2.) ja vaikuttavat myös poikien hedelmällisyyteen. Ibuprofeeni niin ikään vaikuttaa tyttöjen hedelmällisyyteen raskausaikana (3).
(1) https://www.eurekalert.org/pub_releases/2018-10/au-pdp102318.php
(2) https://www.eurekalert.org/pub_releases/2018-01/sfe-tpd010218.php
(3) https://www.eurekalert.org/pub_releases/2018-02/esoh-iit013018.php
Toki tässä puhutaan raskausaikana otetuista lääkkeistä, valitettavasti tutkimustietoa on verrattain vähän vauva-ajan lääkinnän vaikutuksista. Mutta on aivan hölmöä kuvitella etteikö näistä voisi olla haittaa kehittyvälle lapsellekin. Parasetamolihan vaikuttaa väliaikaisesti myös aikuisten kykyyn tuntea empatiaa (4); mitähän se tekee kehittyville aivoille?
(4) https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/27217114
Kaikki tämä tulee punnita tilanteen mukaan; joskus nämä verrattain pienet riskit ja vaikutukset ovat se pienempi paha. Mutta traumatisoituuko lapsi hammaskivusta, etenkin kun äiti on vastaanottaivainen lapsen kivuille ja tarpeille? Vaikea uskoa että näin olisi.
10.4.2019
Turhaa sosiaalityöntekijöiden resussien haaskaamista, heillä on myös ”oikeita” hommia.
Itellä mm. vahvat menkkakivut johon liittyy myös pahoinvointii ja heikotusta. Siihen ei edes auta särkylääkkeet ja oon testannut eri merkkejä ja ekstrasuuria määriä. Piparmintusta löysin onneksi avun..
4.4.2019
Minuakin jäi vaivaamaan kun todettiin että ”useissa tutkimuksissa” sitä ja tätä. Lähdeviitteissä kaipailen. Jokainen vanhempi on haavoittuvainen ja voi saada tästäkin kirjoituksesta ihan turhaan syyllisyyden taakan etenkin kun tutkimuksiin ja viime vuosituhannen alun kirjallisuuteen vedotaan.
5.4.2019
Tutkimuksia löytyy tosiaan paljon! Laitan niitä tähän kirjoituksen lopuksi kun ehdin. Yhdessä kommentissa tuli jo pitkä lista tutkimuksia, joissa todettu särkylääkkeiden mm. olevan yhteydessä tyttöjen aikaisempaan puberteettiin ja lisääntymisongelmiin.
5.4.2019
Onkohan nyt hieman ylireagointia lasu-ilmoituksella uhkailu? Olen melko varma että ketään, myöskään Maria, ei pidä lastaan tahallaan kivuissa, jos lapsi oikeasti on niin kipeä että pelkkä lohdutus ei enää riitä. Lasu-ilmoitus ei myöskään todennäköisesti johda mihinkään, koska ensimmäisellä käyntikerralla varmasti todetaan puolin ja toisin että Nordinit ovat varsin rakastava ja huolehtiva perhe. Itselläni kokemusta lasusta.
Maria kirjoitti blogitekstin, en tiedä oletko lukenut sitä loppuun saakka, mutta ainakin minun mielestäni se oli ihan asiallinen, ei liian fanaattinen tai tuomitseva kirjoitus. Enemmän sitä tyyliä että jokainen tekee kuten parhaaksi näkee kun lasta sattuu, mutta että voisiko ne pienemmät kivut kuitenkin hoitaa myös ilman lääkkeitä. Minulla on kolme lasta. Yksi erityisherkkä, joka varsin helposti tuntee kovaakin kipua. Kaksi ei niin herkkää. Kipu on niin yksilökohtaista, ja tapauskohtaista. Pieneen kipuun tosiaan ei minunkaan mielestä kannata antaa särkylääkettä, se kyllä menee ohi ja helpottaa kun lohduttaa lasta. Jos kipu yltyy, tai on jo heti alkuunsa tosi tuskallista, niin silloin tietenkin pitää antaa särkylääke. Jos kivun takia yö on pelkkää heräilyä ja itkua, johtuu kipu sitten hampaiden puhkeamisesta tai vaikka kuumeesta tai pääkivusta, niin itse annan särkylääkkeen, koska on kaikkien etu saada yö nukuttua mahdollisimman hyvin. Päivällä voi sitten miettiä kaksi kertaa että onko särkylääke tarpeen.
Itse olen enemmän huolissani siitä että kuinka innoissaan lapset ottavat lääkkeen, ja kuinka he pyytävät sellaista, koska onha nuo lasten särkylääkkeet (esim. Pamol F ja Pinex) kuin karkkia söisi, löytyy mansikan makuista ja banaanin makuista. Olen joskus jopa leikilläni sanonut puolisolleni että siinä koukutetaan tulevaisuuden lääkeriippuvaisia hyvillä karkkilääkkeillä. Onneksi nyt jo lapsista 2/3 saavat syödä buranaa, niissä maku onkin jo tyypillisen paha. Onneksi jopa 4v:kin osaa nielaista pillerin veden mukana.
Pointtini tässä on se, että eiköhän meistä jokainen tee juuri parhaaksi näkemällään tavalla. Pieneen kipuun saattaa riittää pelkkä lohdutus, isoon selvästi haittaavaan kipuun särkylääke lisäksi. Edelleen, ainakin itse uskon myös Marian toimivan näin. En usko hampaidenpuhkeamiskivun olevan niin kivuliasta että siihen välttämättä tarvii lääkettä, ja eiköhän jokainen äiti ole oman lapsensa paras asiantuntija, tietää minkä verran lapsi sietää kipua ja koska tarvitaan järeämpää apua. Että ehkä tuollaisi lasu-ilmoitusjuttuja voi nyt kahdesti miettiä, tuskin tässä on kyse mistään niin vakavasta. Vaikka onhan se helppoa heittää täällä somessa nimettömänä vaikka mitä.
4.4.2019
Kyllähän vauvojen henkinen kasvu on pirun tärkeää ja milläs sitä paremmin toteuttaisi kuin olla hoitamatta kipua. Myös vanhemman pinnan venytys luo otollisia kehitysvaiheita läheiseen ihmissuhteeseen. Ennen lääketieteen kehitystä ihmisillä ei ollutkaan mielenterveyden ongelmia kun hammassärky piti ajatukset olennaisessa. Voi niitä henkisen kasvun onnen aikoja. Vauvoille ei muuten pidä antaa ibuprofeiinia (Buranaa). Parasetamol on sopivampi kipulääke.
4.4.2019
Toivottavasti tiedät, että lapsen kivun tahallinen lääkitsemättä jättäminen voidaan tuomita heitteillejättönä. Toivottavasti kaikilla olisi uskallusta tehdä lastansuojeluilmoitus vauvasta tai pienestä lapsesta, jonka annetaan kärsiä hyvin vuoksi. Tätä voi verrata jopa lapsen pahoinpitelemiseen. Lapsilla ei käytetä voimakkaita ja merkittäviä sivuvaikutuksia sisältäviä kipulääkkeitä.
Perustelet nyt mielipidettäsi tunteisiin vetoamalla ja populistisilla esimerkeillä. Tutkimusten mukaan toistuva kipu kuitenkin madaltaa lapsen kipukynnystä, muokkaa keskushermostoa epäsuotuisasti ja lisää sairastavuutta. Lapsen sietokyky ei siis kehity kipua kokemalla. Samoin kipu voi viedä voimaa muilta kehitystehtäviltä, kuten motoriselta ja emotionaaliselta kehitykseltä. Kipulääkitys ei sulje pois esimerkiksi lapsen lohduttamista, mikä on myös tärkeää.
4.4.2019
En usko että hammasten tekokipu on kuitenkaan tällainen jatkuva, krooninen kipu. Ja nimenomaan se, että kipua tai kärsimystä ei kohdata, sen kanssa ei olla läsnä vaan lääkitään turraksi (särkylääke ei itse asiassa edes varsinaisesti poista kipua, vaan sen tuntemuksen) voi nimenomaan aihetuttaa niitä vakavampia seurauksia.
4.4.2019
Esikoiseni teki hampaita pitkään. Ensimmäinen puhkesi vasta vuoden iässä ja loput tulivat rytinällä. Sitä voisi kutsua jo krooniseksi kivuksi.
4.4.2019
Haluaisin kovasti tietää tutkimuksista väitteeseesi pohjautuen. En kertakaikkisesti jaksa uskoa, että löytyy luotettava näyttöön pohjautuva tutkimus siitä, että kivuntunteen poistaminen särkylääkkeillä on haitallista.
Millä ihmeellä särkylääke poistaisikaan itse kipua, kun kivun aiheuttaa puhkeavan hampaan tekemä trauma kudokseen ja hermo päätteisiin. Tällä logiikalla särkylääkkeen pitäisi uudelleenkorjata hajonneet hermopäät ja kudokset, jotta itse kipu poistuisi. Eihän sellaista ole tässä maailmassa edes olemassa, pisteet sille joka keksii.
4.4.2019
Mitä muuta se kipu sitten on jos ei nimenomaan tuntemus? Kokoo nyt ittes.
5.4.2019
Minun kokemus särkylääkkeistä on se, että niistä menee keho ihan turraksi ja kieli kuivuu suuhun. En ole sen jälkeen halunnut särkylääkettä ottaa. Lapset olen hoitanut luonnonmukaisilla kivunlievitys menetelmillä jos semmoiseen on tullut tarvetta, joskus olen koittanut särkylääkettä antaa niin eihän sitä saa alas lapsen kurkusta. Kauheat itkupotkuhuuto raivarit siitä ja oksentaa sitten jos sitä jollain kepulikonstilla saa sinne suuhuun. Näkyy olevan aika paljon tunteita herttävä kirjoitus, mutta eiköhän jokainen tee niinkuin hyväksi kokee itsensä ja lapsen parhaaksi. Minusta on mukava lukea tämmösiä kirjotuksia missä tehdään asioita myös eri tavalla. Minullakin on paljon lääkäreitä lähipiirissä ja he kyllä antaisi sitä särkylääkettä joka asiaan, käypähoito suositukset. Mutta ei he oo tehny lastensuojelu ilmoitusta siitä että kieltäydyn särkylääkkeen syöttämisestä lapsilleni. 🙂
4.4.2019
Surullista luettavaa. Lastasi kiusaat aivan suotta.
4.4.2019
Vanhoina ns. hyvinä aikoina ihmiset kuolivat Suomessa ja muissakin pohjoismaissa 40-50 – vuotiaita, alikehittyneissä maissa edelleenkin. Kipulääkitys pitää ihmiset toimintakykyisinä ja on merkittävin yksittäinen asia, minkä avulla ihmiset säilyttävät työ- ja toimintakykynsä pitkään ja huomattavan paljon pidempään kuin takavuosikymmeninä. Vakavat mielisairaudet ovat vähentyneet huomattavasti viime vuosikymmenien aikana, sen sijaan lievemmät ovat kasvaneet. Kipu on traumaattinen kokemus eikä se lisää turvallisuuden tuntua eikä millään muotoa edesauta henkisessä kasvussa.
4.4.2019
Hyviä ajatuksia ja mielestäni erittäin tärkeä pointti tuo että nimenomaan se läsnäolo ja läheisyys ovat tärkeitä. En ehkä olisi ihan kovin jyrkkä tässä asiassa kuitenkaan, mielestäni suht kovaan kipuun on ihan perusteltua antaa sitä kemiallistakin apua, kunhan annetaan vain sen verran mitä oikeasti tarvitsee, tässäkin asiassa voidaan mennä niin ääripäihin. Itselläni ei ole kokemusta lapsen hammas eikä muustakaan kivuista, nyt 2v ei ole oikeastaan koskaan itkenyt hampaita tai ollut kipeänä, joitain pieniä kipuitkuja toki joskus ollut. Mutta jos lapseni olisi kunnolla kipeänä, varmasti turvautuisin osittain myös lääkkeelliseen apuun henkisen tuen ja turvan ohella. Uskon ja toivon että kaikki ajattelevat näissä asioissa lapsensa parasta!
4.4.2019
Hei Maria!
Kiitos kirjoituksestasi, joka näyttää aiheuttavan jonkin verran henkistä tuskaa ja osin asiattomia kommentteja. Olet mielestäni blogissasi oikeilla jäljillä monessa asiassa.
Kipulääkkeet eivät kuulu lasten tai aikuistenkaan normaaliin elämään. Ne eivät suinkaan ole vaarattomia (vaikka neuvolassa toisin väitetään) ja lapsen pienen kehon kuormittaminen lääkeaineilla vauvasta asti on enemmän vastuutonta kuin kipulääkkeen antamatta jättäminen hampaiden puhkeamiseen. Kivun lievittämiseen löytyy lukuisia muita, tehokkaita mutta vaarattomia keinoja, jos siihen on tarvetta; homeopatiaa, rentouttavaa vauvahierontaa, eteerisiä öljyjä, läsnäoloa, iholla olemista, joka tutkitusti rauhoittaa lievittäen siten myös kipuja, jne. Vauvalle tärkeintä on vanhemman lohdutus ja läsnäolo. Huomioikaa, että puhun nyt elämään luonnollisesti kuuluvasta epämukavuudesta, en äärimmäisestä kivusta.
Itselläni on monta lääkkeetöntä synnytystä takana ja olen huomannut, että se on minulle hyväksi. Olemme tietysti erilaisia, en ole halunnut kivunlievitystä, koska uskon luonnolliseen synnytykseen. En ole tarvinnut kipulääkkeitä juurihoidetun ja tulehtuneen hampaan poiston jälkeen enkä suonikohjuleikkauksen jälkeen, vaikka sitä pidettiin itsestäänselvyytenä ja itsekin kuvittelin nuorempana, että ilman niitä ei noissa tilanteissa pärjää. Osaltaan uskon tämän johtuvan siitä, että en pelkää kipua. Ja nämä kokemukset ovat edelleen vahvistaneet minua siinä, kipua ei tarvitse pelätä, vaikka meidät siihen yleensä opetetaan (vauvasta asti). Kipu on myös kaveri ja yrittää kertoa jotain, kuten Maria kirjoitit.
Uskon, että lääkkeetön mallini on auttanut lapsianikin. Meillä hampaita ei ole pahemmin kipuiltu eikä yksikään 12 lapsesta ole sairastanut vauvana ’koliikkia’. Olemmeko sitten poikkeuksellisen kivuton perhe? Tuohon en osaa vastata, kun on vain oma kokemus. Voin vain sanoa, etten ole koskaan keskittynyt kipuun. Särkylääke ei oikein koskaan ole ollut vaihtoehto mihinkään. Niitä ei juuri ole mennyt myöhemminkään, vaikkei niitä ole meillä kielletty ja hätävarana kaapista löytyy Buranaa. Puhun teineille särkylääkkeiden haitallisuudesta ja tuon esille muita keinoja hoitaa esimerkiksi päänsärkyä.
Maria, on ihanaa lukea kirjoituksiasi, koska sinusta huokuu syvällinen ymmärrys, se, että luotat itseesi äitinä ja se on parasta, mitä lapsesi voivat saada. Rakastat heitä pitkäjänteisesti, ohjaat kivun yli, näytät selviytymiskeinot. Tiedät, mikä on heille parasta. Vauva aistii ympäristöstä sen kaiken ja se tallentuu suoraan alitajuntaan vahvistaviksi uskomuksiksi. Ja vauva-ajoista juontavat juurensa myös vanhempien tunteista imetyt haitalliset uskomukset. Se tekee kipeää, mutta jokaisen olisi hyvä katsoa peiliin ja prosessoida näitä asioita. Mitä haluaa lapsissaan ilmentää. Mitä itse ilmentää perintönä omilta vanhemmiltaan? Voiko sitä muuttaa? Sitä voi. Nyt meni tosi syvälle, mutta elämä on minulle tällaista, syvää, kaikella juurensa.
Ymmärrän edellisen pohjalta senkin, että tämä aihe kolahtaa ja nostattaa tunteita. Moni äiti on tänä päivänä hukassa ja oppinut itse kipulääkkeiden tutuksi. Ja ehkä ajattelee tarjoavansa Panadolissa lapselleen parasta? Jokainen tekee, niin kuin parhaaksi näkee, ehdottomuutta ei ole, enkä sitä hae. Mutta tämä on minun tarinani. Maria, valoa ja voimaa sinulle!
5.4.2019
Kiitos! Todella, varmasti äiti joka hoitaa vauvan pienintäkin kipua ajattelee varmasti tekevänsä sen lapsensa parhaaksi.
5.4.2019
Hienoa jos itse on valinnut kärsivänsä kivuista, mutta lapsi tai saatika pieni vauva kun ei voi valita kärsiikö vai ei, niin on epäreilua miettiä asiaa niin, että kun minkäkin kestän niin saa lapsikin kestää.
Ja kyse ei ole todellakaan hukassa olemisesta. Se, että annat kipulääkettä kipuun ei tarkoita sitä, etteikö silloin voisi olla läsnä ja lohduttaa. Eihän se kipu katoa heti kun lääkkeen saa vaan sitten kun on hetken vaikuttanut. Lapselle myös uni on erittäin tärkeää ja siksi on täysin lapsen kiusaamista antaa vauvan kärsiä kovista kivuista jonka takia yleensä tulee unettomia öitä.
Katza et ole yli-ihminen vaikka itse kestätkin kivut, etkä todellakaan sen parempi äiti tai vähemmän hukassa kun ne jotka kipulääkettä antaa.
4.4.2019
Mielenkiintoinen teksti!
Ikäväkseni luin kommentit perään.. Tekstissä on hyvää pohdintaa, milloin lääkitä ja milloin ei, ja silti se kääntyy joidenkin silmissä siihen, ettei lapsen kipua koskaan lääkittäisi. Asiat kääntyvät liian usein netin keskusteluissa mustavalkoisiksi eikä toista kunnioittavalla keskustelutyylillä näytä olevan enää tilaa. Itse lastensuojelussa työskennellessäni olen havainnut läsnäolon haasteita vanhemmuudessa ja ilahduttaa, että siitä keskustellaan. Useasti keskustelu mahdollistaa uusia näkökulmia ja oppimista, joko itsestään tai keskusteltavasta aiheesta, eikä sitä voi koskaan tapahtua liikaa.
4.4.2019
Varmasti sitten tiedät, että lääkitsemätön vauvan kipu nostaa verenpainetta, pulssitasoa, hengitystiheyttä huonontaen hapettumista, aiheuttaa stressireaktion joka saattaa nostaa samalla verensokereita, huonontaa syömistä, vaikuttaa ruumiinlämpöön jne? Vastasyntyneiden osastollakin arvioidaan eleiden ja olemuksen perusteella kipua muutaman tunnin välein, jotta lapsen kipua hoidetaan tehokkaasti ja vältetään elimistön ylikuormittuminen, joka on helposti estettävissä esim sillä panadolilla. Ymmärretään, kuinka kokonaisvaltaisesti vauvan vitaaleihin ja vointiin kipu vaikuttaa. Buranan haittavaikutukset raskausaikana perustuvat taas siihen, että ibuprofeeni sulkee vastasyntyneen ductuksen, joka on ehdottoman tärkeä olla auki sikiöaikana, mutta jonka on ehdottoman tärkeää mennä syntymän jälkeen ensinpäivinä kiinni, tähän esim keskosilla käytetään juuri ibuprofeenia. Pari panadol-annosta silloin tällöin on täysin perusteltua ja kuuluu hyvään kivunhoitoon yhdessä läheisyyden yms kanssa, mikäli vauva tuskaiselta vaikuttaa (imo).
4.4.2019
Täysin käsittämätöntä ajattelua etenkin pikkulasten kohdalla. Viattomia kärsijöitä sinun ajatustesi tähden. Ei tietenkään lääkitseminen sulje pois syliä ja läheisyyttä. Tästä on jo monta hyvää kommenttia edellä. Mietin kuitenkin vielä paria asiaa.
Miksi 1900-luvun alun lähde on mielestäsi uskottavampi kuin 2000-luvun alun tiede? Vain ja ainoastaan, koska se vahvistaa sitä, mitä haluat uskoa! Jos hakisit jotain ”alkuperäistä”, lähteenä olisi pitänyt olla ajanlaskumme alku tai ehkä luolamiesaika. 100 vuotta vanhojen lähteiden käyttö ei millään tavalla ole relevanttia.
Osoita syy-seuraussuhde tartuntatautien vähentymisen ja mielenterveysongelmien kasvun välillä. Eiköhän ole kyse kuitenkin muusta kuin siitä, että ensimmäinen aiheuttaa jälkimmäisen: esim parantunut diagnostiikka mielenterveysongelmissa.
Miten kipujen lääkitsemättömyys auttaa henkistä kasvua? Tottakai päänsäryn taustalla on hyvä miettiä, olisiko syylle jotain tehtävissä, mutta todellakin lääkitsen itseäni kuukautiskivuissa, koska muuten makaisin vessan lattialla ja oksentaisin kivusta vuorokauden joka kuukausi. Ei, kipulääkkeet eivät vie kipua läheskään kokonaan pois, mutta pystyn sentään menemään töihin. Voisi olla työnantajalla jotain sanomista, jos ilmoittaisin olevani sairaana säännöllisesti neljän viikon välein. Voisin itse asiassa täysin säännöllisellä kierrolla ilmoittaa ko. päivät ennakkoon koko vuodeksi. Itse kyllä koen lähinnä ketutuksen kasvavan, mitä enemmän kipua on. Mistään kuukautiskipujen aiheuttamasta henkisestä kasvusta ei ole merkkejä näkynyt 25 vuodessa, vain ja ainoastaan negatiivisten tunteiden lisääntymistä ko. kipujen vuoksi.
5.4.2019
Luulenpa ettei Maria ole itse kokenut koskaan suurta kipua, tai sitten hän tosiaan saa siitä jollain sadistisella tasolla nautintoa ja tyydytystä. Itse tiedän myös mitä on oksentaa muutama päivä jäätävissä kuukautiskivuissa, oksentaa myös migreenin ja päänsäryn vuoksi, potea jäätävää hammassärkyä, syynä poikittain oleva viisaudenhammas joka aiheuttaa myös leukalukon. Nämä kaikki siis Marian mielestä on täysin elämään kuuluvia kipuja jotka pitäisi vain kestää. Oikealla annostuksella pää ei lääkkeistä sekaisin mene. Burana ja Panadol on vieläpä lievimmät mahdolliset särkylääkkeet. Ja on täysin eri asia lääkitä lapsen aitoa kipua, kuin viedä sairas lapsi lääkittynä päiväkotiin. En itse mainitsisi ko. asioista edes samassa postauksessa.
4.4.2019
Onko sinusta sitten ok että vauva jättää kivun takia syömättä tai nukkumatta? Hampaiden tekeminen saattaa kestää kerrallaan jopa viikkoja, koska hampaita voi kerralla tulla useitakin. Mielestäni tuollainen pienen viattoman vauvan turha kiduttaminen on sairasta! Hiton sairasta ja sadistista!
5.4.2019
Hmm,viikkotolkullako syötät lääkkeitä pienellesi ?Mulla ei kyllä tullut mieleenkään lääkitä lasta hampaiden tulon takia,se nyt oli ihan luonnollinen asia että niitä puhkee. Eivätkä todellakaan mitenkään erikoisesti kärsineet asiasta.
12.4.2019
Väitinkö näin? Kerroin hampaiden tulon kestävän useita viikkojakin. Missä mainitsin lääkinneeni lapseni viikkotolkulla? Et ilmeisesti ymmärrä lukemaasi??? Lääkitsen lasta kun hän on kivulias. Ymmärrän myös naisia jotka haluavat synnyttää lääkkeiden kanssa, itse en näin tehnyt, mutten moiti toisia siitä jos lääkkeitä haluavat. Kuolema kuuluu myös elämään. Onko Maria sitä mieltä, että kuolevalle ei saisi kipuihin antaa lääkettä? Terveydenhoidon ammattilaisena näen kuoleman TUSKAA. Toki kai tuolla hipillä on selitys tähänkin asiaan…
4.4.2019
http://sic.fimea.fi/4_2012/lapsen_kipukokemus_pyritaan_estamaan?fbclid=IwAR3TG0GQL0RlHWwe-HxaEZBY-Je35Qtu3aEyAWuVPhc45vt9bPoxMX_mo30
Kannattaa lukea yllä olevan linkin takaa löytyvä artikkeli lasten kivunhoidosta ja hoitamattoman kivun seurauksista. Itse ”paransit” itsesi yliherkkyydestä kaikelle. Miksi et ollut valmis ottamaan mahdollisuutta henkiseen kasvuun? Olet ihminen joka saa hyvän olon tunnetta siitä, että pystyt päättämään milloin lapseesi saa sattua.
5.4.2019
Parantumisessa oli nimenomaan kyse läsnäolon oppimisesta, samasta asiasta kuin on kyse siinä että hampaiden tullessa kohdataan tilanne ja ollaan läsnä, eikä vain lääkitä lasta turraksi.
5.4.2019
”Luulen, että suurin syy on se, että halutaan säästää lasta tuskalta. Minullekin on isovanhempi tokaissut, miksi kidutan lasta, kun en anna sille särkylääkettä. Onhan se hurjaa, että elämän realiteetit alkavat paljastua jo niin pienelle, mutta sellaista elämä on.”
Olen pahoillani, mielestäni tämä kuulostaa masentuneen ihmisen ajatusmaailmalta.
Onko mahdollista, että podet synnytyksen jälkeistä masennusta?
Kaikkea hyvää sinulle ja perheellesi.
5.4.2019
Kipua voi hoitaa monin tavoin, myös näin, helpottamalla oloa. Lisäksi käsittääkseni imetät, voin olla aivan varma että kun lapsi syventyy imemiseen on hammaskipukin poissa.
Tämmöinen teksi saa aikaan ihmisissä vihaa, mutta hienoa että uskallat kirjoittaa tästäkin näkökulmasta. Olen itsekkin huolissani kuinka kaikki kipu ja sairastelu, jotka on osa elämää on täysin demonisoitu ja vanhemmat eivät osaa enää maalaisjärjellä hoitaa lapsiaan, eli helpottaa heidän oloa muuten kun lääkärin ohjeilla/lääkkeillä.
Meillä on aina hoidettu luonnollisin keinoin, minulla on vain positiiviset muistot sairastelusta kun äiti hoivasi. Esim kylmät kuumat kääreet, kylvyt, yrtit, savi, rauhoittavat teet, parantava ruoka, lepo, uni, aika,… . Se ei sulje pois että joksus lääkärinkin apu on tarpeen ja sitä käytetään mutta en nää mitään väärää etsiä hellempiä tapoja hoitaa.
Kiitos teksistä!
5.4.2019
Teksti oli niin täynnä suuria ristiriitoja ettei mitään rajaa.
Ensin sanot kärsimyksen olevan kiinni kantajastaan, mutta samalla hengenvedolla se onkin sitten äidin vika jos tämä stressaa ja hössöttää ympärillä jonka takia vauva omaksuu tuon ajattelutavan.
Se että joku normaali ihminen haluaa lääkitä lastaan koska ei tahdo nähdä tämän kärsivän ei todellakaan tarkoita että tämä on mukavuudenhaluinen eikä halua kiukuttelevaa lasta pilaamaan päiväänsä. Minkä takia pitää vielä liioitella sanomalla että se lapsi ”lääkitään turraksi”.
Käy tosiaan sääliksi vauvaasi jos et tätä lääkitsee noin älyttömistä syistä. Sylin ja hoivan tarjoaminen on henkiseen tuskaan ja lääke puolestaan fyysiseen. En sano että jokaisen pikkuhaaverin jälkeen on vedettävä lääkepullo esiin, mutta tuo hampaidentulo on todella kivuliasta. Et varmaan muista aikaa jolloin itelläsi on ollut niin kipeä hammas ettei mikään onnistu – tahtoisit vain itkeä tai hypätä katolta.
Tarpeeton kivun pitkittäminen sekä hoitamatta jättäminen on heitteillejättö. Lisäksi puhut jatkuvasti kahdesta eri ääripäästä, eli joko lääkitset etkä ole läsnä tai jätät lääkitsemättä ja olet vuoden äiti/isä. Kuten moni sanoi, lääkitys ei poissulje hellimistä.
Aivan älytön ajattelutapa.
Lisäksi jos ne muutamat vanhemmat ovat lapsen lääkinneet ennen päivähoitoon menoa niin miksi on ajateltava että se tehtiin jotta lapsi ei kiukuttelisi ja olisi vaivaksi? Ehkä pitäisi ajatella että lapsen olisi helpompi olla ja pystyisi tekemään muuta kuin kärsimään kipua. Huomaa ettet osaa lainkaan ajatella asioita lapsen kannalta. Surullista.
6.4.2019
Vauva ja äiti ovat niin tiukassa symbioosissa, että äidin mielentila vaikuttaa vahvasti myös vauvaan. Kun äiti lohduttaa, on rauhallinen, läsnä, hyväksyvä ja rakastava on se parempi kuin mikään kemiallinen kipulääke. Tietenkin on vaikeaa olla läsnä ja tiedostaa tunteitaan ja tuntemuksiaan, jos ei ole sitä koskaan tehnyt. Mutta tämä on taito, jota voi harjoitella ja joka on saatavilla ihan kaikille, ihan ilmaiseksi.
5.4.2019
Lapsena kasvukipujani ei lääkitty, saatoin valvoa lähes koko yön ja aamulla kouluun. Teininä kuukautiskipuihin ei saanut lääkettä, koulussa istuminen, saati oppiminen oli vaikeaa. En kokenut kipua hyödylliseksi silloin, enkä nyt. Lähinnä kärsin äitini lääkettömästä hömpötyksestä. Kärsivää lasta on velvollisuus auttaa.
6.4.2019
Onpa harmillista. Minäkin uskon, että kärsivää lasta tulee auttaa.
5.4.2019
Voi jesus mitä puppua. En jaksanut edes lukea loppuun.
6.4.2019
Jälleen kerran mahtava kirjoitus vaikeasta ja keskustelua herättävästä aiheesta. Itse kanssa olen nykyään sitä mieltä, että kipu on seuraus ja kehon viestin tuoja itselle. Sen kieltäminen ja loputon vastustaminen johtaa vain suurempaan hätään ja vahinkoon myöhemmin.
Meillä myös isovanhemmat on ostaneet kaapit täyteen suppoja ja ihmetellään että ”miksi et auta lastasi, kun häneen sattuu!?” No, siksi että tiedän että hän pärjää, koska…
Olen huomannut itsestäni, että kun käyttää harvoin särkylääkettä, niin silloin kun jotain sattuu tai todella sitä tarvitsee, niin pienikin määrä on todella tehokas. Samoin lasten kanssa. Meillä lapset ovat valitettavasti kärsineet elämänsä ensimmäisinä vuosina erinäisistä rakenteellisista vaivoista, joita osaa on jouduttu leikkaamaankin ja silloin olen voinut onnitella meitä vanhempia, pihisteltyämme niitä särkylääkkeitä, kun teho-osastolla ollaan ihmetelty kun vähänkin auttaa paljon ja paraneminen ollut nopeampaa.
Lääke on nykyään lähes aina synteettinen kemikaali ja voi olla monasti haitallisempi lapsen hauraalle elimistölle, etenkin suolistolle, kuin itse sairaus tai vamma.
Olen myös samaa mieltä, että kivun voimakkuus on usein kärsijästä kiinni. Koettelemus on etenkin lapselle hirveä, jos vanhemmat dramatisoivat ja panikoivat ympärillä. Vaan jos ottaa ihan rauhallisesti ja tukee lasta ja kuuntelee aidosti pienenkin vauvan tunteita ja ”puhetta”. On mukana hänen koettelemuksessaan voi tuki olla parempi kuin mikään purkista löydetty.
6.4.2019
Ihan pihalla tää muija… ei oo todellista…
7.4.2019
Terveydenhuollon puolellahan ollaan nykyään sitä mieltä että lasten kipu on alihoidettua. Jos on kipuja niin niitä täytyy hoitaa, joskus siihen riittää läheisyys mutta lääkkeitä kannattaa myös antaa. Toki selvitettävä kivun syy eikä hoideta vain oireita. Mutta järki käteen näissä asioissa.
8.5.2019
jotenkin tuntuu aika pelottavalta, kun joka kipuun vedetään nykyään särkylääkettä… monesti ihmiset vain ajattelevat sen olevan ihmepilleri, ilman harmainta aavistusta miten se elimistössä vaikuttaa ja mitä haittaa siitä voi olla.
itse usein kuukautisten aikana annan kivun tulla ja kärsin hieman sen pari päivää. tosin kivut ei mulla ole varmastikaan pahimmasta päästä. kuukautisten jälkeen on jotenkin sellainen uudesti syntynyt olo kun on käynyt sen läpi ja jotenkin kipu ei enää edes tunnu niin pahalta, kun tiedostaa mistä se johtuu.
17.8.2019
Meillä hampaiden puhkeaminen on ollut pitkä ja kivulias. Luulenpa, että olemme sieltä vaikeimmasta ääripäästä tämän asian osalta. Ensimmäisten etuhampaiden puhkeaminen oli kivuliasta joitakin viikkoja per hammas,seuraavat etuhampaat kestivät sitten kauemmin, mutta ensimmäiset poskihampaat kestivätkin sitten 3,5kk. Heti tämän jälkeen alkoivat tulla alakulmahampaat, joista toisen puhkeaminen kesti 4kk. Hampaat nousemisen saattoi nähdä ikenen läpi. Tuttuni, joka on hammasterveydenhuollon ammattilainen kertoi, että siroleukaisilla hampaiden puhkeaminen voi kestää kauemmin. Toisaalta hän on myös kertonut, että ihmisten purentaongelmat ovat lisääntyneet.
Meidän tapauksessa on ollut pakko turvautua lääkkeisiin, vaikka olemmekin pyrkineet siihen, että lääkkeitä annetaan vain kun on ihan pakko. Hampaiden puhkeamisen vaikeudesta johtuen, olen paljon lueskellut aiheeseen liittyen ja pohdiskellut sen merkitystä ihmisen kehityksessä muutoinkin. Olen esimerkiksi pohtinut liittyykö 9-11 kk:n iässä koettu eroahdistus juurikin tuntemuksiin hampaiden puhkeamiseen. Olen miettinyt myös, onko kaikilla lapsilla hampaisiin liittyvää oirehdintaa, mutta sitä ei vain osata ehkä liittää hampaisiin, koska varmaan suuremmalla osalla oirehdinta ei ole niin voimaksta kuin meillä. Olen pohtinut mobilisoiko hampaiden tulo lasta liikkumaan ja ylipäätään tutustumaan erilaisiin ruokiin, mikä kenties on hyödyttänyt ihmisen evolutionaalista kehitystä.
Itse jatkoin imetystäkin pidempään sen vuoksi, että koin sen olevan yksi kivunlievityksen keinoista. Vaikka lapsi syökin tissiä todella paljon suhteessa ikäään ja se on välillä väsyttävää, ajattelen, että siitä on kuitenkin hyötyä myöhempää meidän välistä vuorovaikutusta ajatellen. Olenkin pohtinut, onko hampaiden tulolla myös se merkitys, että se tavallaan kannustaa äitiä jatkamaan imetystä, mikä tarjoaa puolestaan monia muita sosiaalisia ja terveydellisiä hyötyjä puolin ja toisin. MIstä sana maitohampaat ylipäätään tulee – tuleeko se siitä, että maitohampaat tehdään äidinmaidon voimalla? Tässä vain pieni osa ajatuksistani aiheeseen liittyen. 🙂