Kantoreppu vai -liina? Näin meillä kannetaan

Maria Nordin ja kantoliina

 

 

 

Maria Nordin: näin meillä kannetaan

Maria Nordin: näin meillä kannetaan

Kirjoitin Instagramiini näin:

Uskon että moni yleinen terveys- ja mielenterveysongelma on seurausta siitä että arkemme ei anna mahdollisuuksia toteuttaa sitä mihin aivomme ja kehomme on satojen tuhansien vuosien aikana muokkautuneet. Eläintenkin hoidossa pyritään aina tukemaan lajityypillistä käyttäytymistä, ravintoa, elinympäristöä. Miksi ihmisinä suostumme vähempään? Okei tiedän vastauksen, pidämme kantamista raskaana, vauvan vessahätäviestintää hankalana. Haluamme helppoa ja mukavaa elämää. Mutta onko se sen arvoista? Tai edes hyödyllistä ottaen huomioon kaikki negatiiviset seuraamukset?
.
Vaikka minustakin joskus tuntuu että olen yhteiskunnan vanki, seuraavassa hetkessä muistan että mulla on vapaus tehdä monta asiaa aivan toisin. Ei ole pakko täyttää oletuksia. Ja usein ne odotukset on ihan oman pään luomia negatiivisia ajatuskäppyröitä, itseään toteuttavia pahoja ennustuksia.
.
Ennen kuvittelin että selkä ja hartiat tulevat kipeiksi jos kannan vauvaa pitkään. Ja tietenkin ne tulivat. Nyt olen tehnyt empiiristä tutkimusta. Tajusin että se mikä sai selkäni kipeäksi oli katkeroituminen (”Aina minä hoidan tätä vauvaa ja muut vaan hurvittelee”), jos ajattelin näin, tietoisesti tai tiedostamatta, selkä ja niska tuli heti kipeäksi vauvan hoitamisesta. Olin jopa kateellinen niille jotka kantoivat vauvojaan aina kantoliinassa. Nyt olen pari viikkoa lähtenyt aamulla ulos ja kantanut vauvaa koko päivän. Joka askelmalla olen tuntenut vahvan apinaäidin sisälläni, olen tuntenut olevani osa luontoa. Ja selkä ei tosiaan ole tullut kipeäksi! Päin vastoin. Oloni on vahvempi kuin koskaan.
.
Parasta tässä kokeilussa on ollut, että vauva on ilmeisesti saanut päivisin läheisyyskiintiön täyteen. Iltaisin vauva suorastaan vaatii päästä omaan rauhaan, omaan sänkyyn ja nukkuu upeita pitkiä yöunia.
En olisi voinut uskoa tätä todeksi ennen kun kokeilin!

View this post on Instagram

🐒💕 Mä uskon että moni yleinen terveys- ja mielenterveysongelma on seurausta siitä että arkemme ei anna mahdollisuuksia toteuttaa sitä mihin aivomme ja kehomme on satojen tuhansien vuosien aikana muokkautuneet. Eläintenkin hoidossa pyritään aina tukemaan lajityypillistä käyttäytymistä, ravintoa, elinympäristöä. Miksi ihmisinä suostumme vähempään? Okei tiedän vastauksen, pidämme kantamista raskaana, vauvan vessahätäviestintää hankalana. Haluamme helppoa ja mukavaa elämää. Mutta onko se sen arvoista? Tai edes hyödyllistä ottaen huomioon kaikki negatiiviset seuraamukset? . Vaikka minustakin joskus tuntuu että olen yhteiskunnan vanki, seuraavassa hetkessä muistan että mulla on vapaus tehdä monta asiaa aivan toisin. Ei ole pakko täyttää oletuksia. Ja usein ne odotukset on ihan oman pään luomia negatiivisia ajatuskäppyröitä, itseään toteuttavia pahoja ennustuksia. . Ennen kuvittelin että selkä ja hartiat tulevat kipeiksi jos kannan vauvaa pitkään. Ja tietenkin ne tulivat. Nyt olen tehnyt empiiristä tutkimusta. Tajusin että se mikä sai selkäni kipeäksi oli katkeroituminen (”Aina minä hoidan tätä vauvaa ja muut vaan hurvittelee”), jos ajattelin näin, tietoisesti tai tiedostamatta, selkä ja niska tuli heti kipeäksi vauvan hoitamisesta. Olin jopa kateellinen niille jotka kantoivat vauvojaan aina kantoliinassa. Nyt olen pari viikkoa lähtenyt aamulla ulos ja kantanut vauvaa koko päivän. Joka askelmalla olen tuntenut vahvan apinaäidin sisälläni, olen tuntenut olevani osa luontoa. Ja selkä ei tosiaan ole tullut kipeäksi! Päin vastoin. Oloni on vahvempi kuin koskaan. . Parasta tässä kokeilussa on ollut, että vauva on ilmeisesti saanut päivisin läheisyyskiintiön täyteen. Iltaisin vauva suorastaan vaatii päästä omaan rauhaan, omaan sänkyyn ja nukkuu upeita pitkiä yöunia. En olisi voinut uskoa tätä todeksi ennen kun kokeilin! Ps. Myydään hienot vaunut käyttämättöminä. 📷 @slingography

A post shared by Maria Nordin (@marianordin.fi) on

Esikoisen ja keskimmäisen kanssa minulla oli käytössä kantovälineitä, mutta kantaminen ei silti tullut ensisijaiseksi liikkumistavaksi. Ehkä välineet olivat huonot, käytössäni oli tuolloin kantoreppu ja trikooliina. Suurempi syy taisi olla se, että olin itse niin kuormittunut, että kantaminen tuntui liian raskaalta.

Tämän kolmannen kanssa olen käyttänyt rattaita vain muutamia kertoja ja kantamisesta on tullut se ensisijainen tapa kulkea. Tällä kertaa käytössäni on ollut Tula Free to Grow -kantoreppu, Fidella -rengasliina ja ystävältäni Meriltä lainaan saatuja kantoliinoja.

Tosi moni on kysynyt minulta, mikä olisi paras, jos aikoo hankkia vain yhden kantovälineen. Heitän aina vastakysymyksen: Millainen tarve sinulla on?

Nimittäin kaikilla kantovälineillä on hyviä ja huonoja puolia ja toiset soveltvat paremmin toisenlaiseen ja toiset toisenlaiseen käyttöön.

Kantoreppu

 

 

Tulan kukkakuvioiden kantoreppu

Tula kukkakuvioinen kantoreppu

Tulan kukkakuvioinen kantoreppu

 

Tulan kukkakuvioinen kantoreppu on ollut käytössä ihan vauvan ensimmäisestä viikosta alkaen. Tämän repun saa säädettyä monenkokoiselle vauvalle. Meillä vauva oli jos syntyessään sen kokoinen ja jäntevä, että vauvaa pystyi jo hyvin kantamaan repussa heti parin päivän eikäisestä.

Reppu on aika nopea laittaa, mutta se pitää tietty säätää jokaiselle kantajalle erikseen. Säätö käy nopeasti.

Itse olen käyttänyt reppua kantovälineistä eniten. Reppu sopii sellaisille lyhyille ja keskipitkille matkoille.

Reppu ei yllättäen ole kuitenkaan ihan niin ergonominen kuin kantoliina (poislukien trikooliina). Repussa paino tulee olkainten levyiselle alueelle harteille ja alavatsalle. Synnytyksen jälkeen repun alaremmin puristus voi aiheuttaa painetta lantionpohjan lihaksiin. Itse huomaan, että repussa kantaminen rasittaa hieman jalkoja, ehkä juuri tuon lantion alueen puristuksen takia.

Repussa saa juuri ja juuri imetettyä. Ja vauva on selkeästi nauttinut kovasti repussa olemisesta. Tosin välillä mietin, että painaako repun reuna vauvan polvitaipeita. Vauva on oppinut jo rauhoittumaan kun näkee minun pukevan reppua.

Rengasliina

Rengasliina

Rengasliinan halusin suorastaan siksi että se on niin kaunis. Rengasliina on nopea laittaa, joten se hyvä sellaisiin lyhyisiin kantopätkiin ja erityisesti kotioloihin.

Rengasliina on meillä käytössä erityisesti kun laitan ruokaa. Rengasliinassa vauva on hieman sivummalla lonkalla, joten vauva näkee sieltä hyvin. Vauvamme rakastaa rengasliinassa oloa.

Rengasliinaa on helppo säätää niin, että vauva yltää tisuun. Usein laitan rengasliinan myös silloin kun tiedän että vauva on väsynyt ja nukahtaa pian. Kun vauva nukahtaa, on helppo köllähtää sänkyyn ja nukkua vauva sylissä tai sitten laittaa vauva omaan sänkyyn päiväunille.

Rengasliina on ihan ehdoton ja olen tykännyt siitä tosi paljon. Rengasliinan huono puoli on että paino tulee toispuoleisesti ja se rajoittaa hieman käden liikerataa. Eli pieni ruuanlaitto onnistuu, mutta siivous tai pyykkien ripustaminen kantoliinalla ei ole niin mukavaa.

Kantoliina

 

Kantoliina

 

Oikeaoppiset kantoliinahörhöt suosivat nimenomaan aitoja, pitkiä, laadukkaita jopa käsin kudottuja kantoliinoja. Tällaiset laadukkaat kantoliinat ovat aika hintaviakin. Silti ihmiset ovat hurahtaneet niihin täysin!

Ja nyt vähitellen alan ymmärtää. Nimittäin laadukas kantoliina on selvästi ergonomisin, sillä paino jakautuu tasaisesti ylävartalolle. Kantoliinan voi sitoa lukemattomilla tavoilla eteen, taakse tai lonkalle.

Kantoliinan materiaali vaikuttaa paljon sen ominaisuuksiin. Näin talvella on tietenkin ihana, että kantoliina myös lämmittää. Kantoliinan miinus on se, että sen sitominen vie ainakin aloittelijalta pidempään kuin repun. Kantoliina on kuitenkin ehdoton kantoväline paljon tai pitkiä matkoja kantavalle.

Kantoliina, Maria NordinKantoliina, Maria NordinMaria Nordin ja kantoliina

 

Kantamisen plussat:

Kantamisessa parasta on se, että vauva saa olla ihan lähellä. Kantamisen tiedetään myös vaikuttavan lapsen kehitykseen. Alkuperäiskansat kantavat lastaan paljon. Itse olen varma, että kantaminen vaikuttaa myös lapsen motoriikkaan ja tasapainoonkin, kun vauva tottuu erilaiseen liikkeeseen.

Talvella parasta kantamisessa on se, että itse pärjää vähemmällä vaatteilla ja jos kantovälineen pukee takin alle ja hommaa vieläpä kantotakkiin, ei vauvalle tarvitse pukea ulkovaatteita ollenkaan. Lämpimät töppöset ja pipo ovat tietty tärkeät kannettavalle vauvalle.

 

En nyt ehdi kirjoittamaan enempää, mutta vastaan tosi mielelläni kysymyksiin kantamisesta! 

Kantoliina, Maria Nordin

Kuvat Slingography / Meri Pistokoski

TULA-kantoreppu ja Fidella-rengasliina saatu Ipanaisesta, muut liinat on lainassa kuvaajalta.

11 Comments

  1. Nimetön
    12.12.2018

    Trikooliinahan on myös yhtä ergonominen kuin kudottu liina, ja pienillä oikein hyvä vaihtoehto myös. Se kyllä käy aika pian lapsen painon lisääntyessä liian joustavaksi ja epämukavaksi kantovälineeksi. Mutta siksi tämä kommentti, ettei kenellekään jää fiilistä, että trikooliina olisi epäergonominen ja esim huono hankinta. Sillä on usein helppo aloittaa, kun käytettynä saa edullisesti. 😊

    Vastaa
    1. Maria
      12.12.2018

      Joo, trikooliina on tosi hyvä pienen vauvan kanssa! Itse en esikoisen kanssa vaan tajunnut, että se ei käy montaa kuukautta vauvan kantamiseen.

      Vastaa
  2. Nimetön
    12.12.2018

    Meillä kannettiin trikooliinalla lonkalla vielä reilusti yli vuoden ikäisiä. Liina piti vain käytännössä oppia solmimaan oikeaan kireyteen. Tietysti trikooliinan piti jo alkujaan olla laadukas ja napakka peli.
    Ylipäätään pitkässä liinassa hankalimmaksi koin sen, että se piti sitoa jo kotona lähtiessä. Sitä ei voinut sitoa enää autosta noustessa parkkihallissa, sillä liinan pitkät päät viistivät jo maata.

    Reppuna minulla oli, nykyään vähän vähemmän mainostettu, Patapum. En olisi voinut tyytyväisempi olla!

    Talvella kantaessa on syytä olla tietoinen liukkaan alustan vaaroista. Siinä missä vaunujen tuöntäjä liukastuu ihan itse vaan, kantaja ja kannettava voivat olla todellisessa yhteisessä vaarassa.
    Ilman kunnon nastakenkiä ei siis ole kantajalla talvella ulos asiaa!

    Vastaa
    1. Maria
      12.12.2018

      Joo, varmasti trikooliinan laadulla on paljon väliä.
      Ja turvallisuuden kanssa kotioloissakin saa olla hyvin tarkkana. Kun vauva on näkökentän edessä voi lattialla lojuviin tavaroihin kompastua helposti.

      Vastaa
  3. Mikäneuvoksi
    12.12.2018

    Haluaisin kantaa vauvaa(ikää reilu 2 kk) enemmänkin, mutta vauva ei yksinkertaisesti viihdy kantovälineissä joita minulla on. Minulta löytyy manduca reppu ja fidellan rengasliina. Etenkin siinä liinassa vauva ei viihdy. Olen totuttanut alusta saakka pienistä hetkistä aloittaen ja mielestäni rauhallisesti vauvan tahtiin. Olen katsellut läpi ohjeita netistä että laittaisin vauvan varmasti oikein jne. Mutta en keksi mikä siinä on ongelma. Sylissä vauva kyllä haluaa olla ja viihtyy kannettavana, mutta ei välineissä mikä vähän harmittaa ja väsyttää 😕

    Vastaa
    1. Maria
      13.12.2018

      Hmm, tuohon en osaa sanoa mitään. Ehkä joku muu osaisi vastata tähän?

      Vastaa
  4. Suviliina
    12.12.2018

    Hei ja kiitos hyvästä kirjoituksesta. Jäin miettimään, että oletko kantanut ihan vastasyntyneestä saakka? Pysty- vai kehtoasennossa? Onko niin, ett pystyasento on ergonomisempi myös ihan pienellä? Onko ihan pienen vauvan jalat kantoliinassa harallaan vai koukussa? Oletko kantanut (teidän isompia lapsia aikoinaan) kesähelteillä? Onnistuuko vai tuleeko liian kuuma vauvalle / kantajalle? Kiitos vastauksista!

    Vastaa
    1. MT
      13.12.2018

      Kantamista suositellaan aina pystyasennossa, ns. ”sammakkoasennossa” eli jalat koukussa ja selkä pyöreänä. Kehtoasentoa ei suositella ollenkaan. Vastasyntyneestä saakka kannattaa kantaa, vauva tottuu kantamiseen ja saa olla lähellä, mikä on luonnollisempaa vauvalle kuin vauvuissa oleminen.

      Ihan pienen jalat ovat aika koukussa, lähes vatsaa vasten. Facebookin kantoväline keskustelufoorumilta löytyy hyviä havainnekuvia 😊

      Kesähelteilläkin voi kantaa, pystyy hyvin tarkkailemaan vauvan kuumuutta kun on lähellä (vauvuissa ei aina hahmota miten kuuma vauvalla on). Liinan materiaalia kannattaa kesälle miettiä, villaliinassa voi tulla kuuma kun taas pellava on ihanan viileä materiaali.

      Vastaa
    2. marianordinoma
      13.12.2018

      Joo, ihan parin päivän ikäisestä olen kantanut. Isompia kannoin makuuasennossa trikooliinassa, mutta tämä on ollut pystyasennossa repussa. Jalat on harallaan koukussa. Repulla ei tullut niin kuuma, mutta kantoliina voi lämmittää ehkä enemmän, mutta liinan materiaali tosiaan vaikuttaa myös. Ja iso lapsi lämmittää enemmän kuin pieni…

      Vastaa
  5. Tiitu
    14.12.2018

    Minulla on kokemusta kolmen lapsen kantamisesta liinalla ja manducalla. tuossa yllä joku ihmetteli ettei saa lastaan viihtymään kantovehkeessä: minun keskimmäinen lapsi alkoi viihtyä kantorepussa vasta isompana vauvana. Hän ei samalla tapaa viihtynyt kantovehkeessä kuin esikoinen ja kuopus vaikka yhtälailla hänelle tätä tarjosin. Isompana vauvana manducaa tuli kyllä hänenkin kanssaan käytettyä mutta ei hän siitä siinä määrin nauttinut kuin muut lapseni. Lapset on erilaisia. Mutta hän viihtyi hyvin rattaissa, toisin kuin esikoinen jolle ne ei kelvanneet juuri lainkaan. Syy tähän jäi arvoitukseksi minulle.

    Vastaa
  6. Nanna
    20.12.2018

    Hei Maria! Saako Sopon sielunsiskojen palasaippuaa tai sitä aurinkoista enää mistään? Tuleeko Safkanetiin lisää?

    En tiedä, millä sitä jatkossa hiuksensa pesisi, jos ei saa. 😮

    Vastaa

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.

Scroll to top