Tutkimus: Yleinen kemikaali yhteydessä alentuneeseen vastustuskykyyn enterorokolle

Rakastan sitä, että ympärilläni on ystäviä, joiden kanssa saan pohdiskella minua askaruttavia asioita. Muutama viikko sitten mietimme erään äitiystävän kanssa päämme puhki, mistä voi johtua, että lapsuudessamme vielä harvinanen enterorokko on yhtäkkiä niin yleinen. Pohdimme kaikenlaisia mahdollisia syitä rokotusohjelman muutoksista ravinnon lisäaineisiin ja stressiin.

Uuden tutkimuksen perusteella olimme jokseenkin oikeilla jäljillä. Kiinalaistutkimuksen mukaan perfluorokemikaaleille (PFAS-yhdisteille) altistuminen on yhteydessä alentuneeseen vasta-ainepitoisuuteen enterorokolle. Tutkimuksessa tutkittiin altistumista raskausaikana ja enterorokkovasta-ainepitoisuudet tutkittiin vauvojen ollessa kolmikuisia. Mitä enemmän vauvat olivat altistuneet, sitä vähemmän heillä oli vastustuskykyä enterorokolle. Tutkimukseen voit tutustua tästä.

Tutkimustulos on mielestäni merkittävä, vaikka PFAS-yhdisteille altistumisen on jo ennestäänkin tiedetty vaikuttavan immuunipuolustukseen sitä huonontavasti. Tässä tutkimuksessa tutkittiin nimenomaan vasta-aineita enterorokolle, mutta voiko olla, että näille kemikaaleille altistuminen vaikuttaa vastustuskykyyn myös muuten? Olisiko esimerkiksi vauvojen rota- ja vesirokkorokotteiden, ja vuosittaisten influnssarokotteiden sijaan järkevämpää panostaa näiden kemikaalien välttämiseen?

Sairauksien vastaisen taistelun sijaan minusta olisi tärkeää tutkia ja tukea vastustuskykyä parantavia seikkoja. Tähän voitaisiin puuttua lainsäädännöllä, kertakaikkiaan kieltämällä tiedetysti haitallisten aineiden vähäinenkin käyttö. Nythän yritykset tienaavat niin sairastuttamalla että ”parantamalla” näistä taudeista. Väitän, että kun puhutaan taistelusta jotain vastaan, ollaan jo hävitty koko homma.

PFAS-yhdisteitä on monissa arkisissa asioissa

PFAS-yhdisteitä on esimerkiksi esimerkiksi paistinpannuissa (teflon ja vastaavat pinnoitteet), vettähylkivissä teknisissä vaatteissa (goretex ja vastaavat), likaa hylkivissä huonekalujen ja vaatteiden käsittelyaineissa, suksivoiteissa, lattiavahoissa, hyönteismyrkyissä, kosmetiikassa ja monenlaisissa ruokapakkauksissa. PFAS-yhdisteitä taitaa olla myös monenlaisissa sähkölaitteissa ja johdoissa.

Itse olen tehnyt paljon välttääkseni näitä. Itse pukeudun talvisinkin luonnonkuituihin, jotta välttäisin PFAS-aineet. Lasten ulkovaatteet pesen aina ennen käyttöönottoa. Likaa hylkiviä suihkeita en käytä. Lisäksi meillä on vaihdettu jo vuosia sitten paistinpannut hiiliteräspannuihin, jotka eivät sisällä PFAS-kemikaaleja.

Yksi minua kovasti silti askarruttaa, syömme varsin reilusti luomuvoita, joka on pakattu paperiseen kääreseen. Olen viime aikoina alkanut kuorimaan voipalan pinnalta pois paperiin kosketuksissa olleen voin varmuuden vuoksi. Kysyin Valiolta Twitterissä Luomuvoin pakkauksen kemikaaleista, mutta koska en ole saanut vastausta, haluan elää varman päälle ja välttää mahdollista PFAS-altistumista. Toivottavasti saan vastauksen pian! Haaveeni olisi saada ostaa luomuvoi lasipurkkiin pakattuna.

Nämä ovat siis pieniä tekoja, joilla PFAS-yhdisteille altistumista voi vähentää. Kokonaan emme niitä voi välttää, sillä saamme niitä niin monenlaisista lähteistä. Uskon että tietoinen välttäminen kuitenkin kannattaa, sillä PFAS-kemikaalit kertyvät kehoon.

Vastustuskykyä tukemalla mikrobiomia ja välttämällä stessiä

Omassa arjessa olen tehnyt merkittäviä tekoja välttääkseni omaa ja lasten altistumista haitallisille kemikaaleille. Olen jo vuosien ajan tutkinut aihetta monipuolisesti, yhdistellyt pisteitä tutkimusten välillä ja päätellyt turhan altistumisen ympäristön kemikaalikuormalle olevan haitallista monin tavoin. Vastustuskykymme salaisuudesta olen kirjoittanut muun muassa tässä suositussa tekstissä.

PFAS-yhdisteiden lisäksi pyrin välttämään säilöntäaineita, niin ruuassa, kosmetiikassa ja siivousaineissa. Säilöntäaineita vältän, sillä ne vaikuttavat haitallisesti elimistön luontaiseen mikrobistoon, joka on tärkeä osa immuunipuolustustamme. Meidän mikrobistomme käy jatkuvaa keskustelua ympäristön mikrobien ja immuunipuolustuksemme kanssa. Kuvailen meidän mikrobistoamme rauhanneuvottelijaksi näiden kahden maailman: ulkoisen maailman ja sisäisen maailman välillä.

Mutta mitä haluan vielä lopuksi korostaa on, että vaikka monet ulkoiset tekijät voivat vaikuttaa vastustuskykyyn, niin vielä haitallisempia aineita löytyy omasta kehostamme. Stressi ja stressihormonit on yksi tekijä, jonka tiedetään vaikuttavan erityisen haitallisesti omaan mikrobiomiimme sekä vastustuskykyyn. Joten. Vaikka kemikaalialitstus ei ole hyvä asia, kannattaa silti oppia elämään stressaamatta ympäristön ja sisäilman kemikaaleista. Itse opin tämän taidon vasta DNRS-menetelmän avulla, jossa korostetaan tervettä, ympäristötietoista elämäntapaa (DNRS-menetelmän ansiosta paranin home- ja kemikaaliyliherkkyydestä).

PS: Skeptikoille pieni tarkennus, vaikka kaikki muodostuu kemiallisista aineista, kemikaaleiksi kutsutaan puhekielessä nimenomaan teollisesti valmistettuja kemiallisia aineita. Pus!