Äitipuolitoista

Huomenta! Kaikki muut nukkuvat vielä, joten minulle aukeni täydellinen hetki viimeistellä tämä kirjoitus.
Olen äitipuolitoista. Tämän vahvistaa laskutoimitus, jonka suoritimme mökillä ihanan ja näsäviisaan poikapuoleni kanssa. Päätelmä kuului lapsen (omasta mielestään nuori) suusta jotenkin näin: ”Maria oli tavallinen nainen. Sitten hänestä tuli minun äitipuoli. Kun pikkuveli syntyi Mariasta tuli myös kokonainen äiti. Puoli plus yksi on puolitoista!”
Poikapuoleni on koululainen. Saamme nauttia hänen seurastaan enimmäkseen lomilla. Muulloin ruokapöydässämme on tyhjä tuoli ja paljon puhetta hänestä. ”Mmm, kaali-papupataa, isoveljen lempiruokaa! Muistatko kuinka hän syö reippaasti lautasen tyhjäjksi?”. Toisaalta joskus kuullaan täydellinen isoveli-imitaatio kaksivuotiaan suusta: ”Ma(r)ia, mun pitäisi nyt pelata lego indii äxällä.”
Ennen en tiennyt mitään lapsista. Muistan ensimmäisen kerran kahden poikapuolen kanssa: Odottelimme Reinoa kahvilassa bänditreeneistä. Poikapuoli halusi syödä porkkanaraastetta ja keittoa. Jouduin kysymään viereisessä pöydässä istuvalta äidiltä, saako tuollainen alle metrin mittainen kapistus syödä oikeaa ruokaa. ”…ja hampaatkin on niin pienet?”
Poikapuoli ei muista aikaa ennen minua. Eikä hän ole tainnut kuulla satuja ilkeästä äitipuolestakaan, sillä suhteemme on ollut alusta asti ihmeellisen mutkaton ja jatkuvasti hauskempi. Toisaalta olen ottanut äitipuoleuden hyvin vakavasti. Se on kunniatehtävä.
Välillä tuntuu, että olen ollut parempi äitipuoli kuin äiti. Viikonloppu tai viikko kerrallaan kun jaksaa keskittyä lapseen täysillä. Kun poikapuoli oli pieni keksin aivan ihmeellisiä hassuja juttuja hänelle joka päivä.
Vaikeimmat hetket äitipuoleudessa, ja elämässäkin, koin kun toivottua kokonaista lasta ei kuulunut vaikka kuinka odotettiin. Tuntui epäreilulta olla vain puolikas äiti. Elämä tuntui epäreilulta, vajavaiselta, tarkoituksettomalta.
Mökillä saunassa pohdimme kenellä on kenenkin varpaat, hymykuopat tai silmät. Poikapuoli ihmetteli, että hän ei ole perinyt minulta mitään. Reino totesi, ettet poika tiedäkään kuinka paljon olet perinyt Marialta.
Niin, periä voi paljon muutakin kuin varpaat tai kulmakarvat. Käyttäytymistapoja, asenteita, huumoria ja lettureseptin. Se me kahdestaan poikapuolen kanssa opeteltiin ihan kädestä pitäen.
Veljekset