En tiedä

Millaista olisi elää seitsemäntoista ensimmäistä vuottaan pimeässä, äänieristetyssä kopissa tietämättä maailmasta ja muista ihmisistä?
Sitten tuli netti.
kaspar_banneri3
Perjantai-ilta. Minä meikkasin. Siinä lapsille annetut vihjeet.
”Äiti älä mene minnekään! Älä mene!” poikamme huusi. ”Kuka tänne tulee meidän kanssa?” kuului nyyhkytyksen seasta.
Odottelimme lastenvahtia, lapset väsyneinä ja itkuisina, minä itkuisena ja väsyneenä.
Ovikello ei soinut.
Olin kutsunut lastenvahdin vahingossa lauantaiksi.
Lauantaina meikkasin uudelleen.

12444688875_e5f86bac64_b
Kuva: Q-Teatteri

Ja hihkuin. Olin tulostanut liput Q-teatterin Kaspar Hauser -esitykseen jo aamukuudelta. Heti luettuani ylistävän arvion päivän Hesarista.
Esitys oli tuskallisen loistava.
Nauroin ja itkin ytäaikaa.
Kuvat on otettu ennen esitystä.
1513188_286100564870525_2063509073_n 27d46daf1f40719ee4b7d1c417d93c08
Näytelmä onnistui piirtämään täydellisen kuvan sukupolvestani.
Muistatteko miten ihanaa oli ennen nettiä?
Vitut ajasta ja paikasta.
Mitäkö haluan? En tiedä.
Esityksen jälkeen pesin meikit pois.
Kaspar_hauser
Wikipediasta voi lukea Kaspar Hauserin elämäntarinan, joka on siis aivan tosi.
Nyt pitää hetki hengitellä.

2 Comments

  1. Karkki
    16.2.2014

    Etkö päässyt pe Tavalle?

    Vastaa
    1. maria
      16.2.2014

      En! Odottelin sitä lastenhoitajaa. En tiedä, kuka sekoili, oltiinkin sovittu lauantaista.
      Mutta onni onnettomuudessa. Päästiin Reinon kanssa kahdestaan ulos teatteriin ja syömään. Oli täydellinen ilta!
      Menittekö te? Oli ollut tosi hyvä keikka ja paljon yleisöä.

      Vastaa

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.

Scroll to top