Katubileissä lasten mielestä parasta oli Prufilus. Kolmikkomme jäi haltioituneena kuuntelemaan Prufiluksen juttuja. Outoja, mutta aika viisaitakin puhuva Prusilus on syntynyt Suomenlinnassa satoja vuosia sitten, joten hän tietää aika paljon Helsingin historiasta. Kunhan palataan lomalta, mennään varmaankin tapaamaan tätä tyyppiä uudelleen. Hän asuu nykyään Lapinlahdessa: Mielikuvitushahmo Prufiluksen sisäisen- ja ulkoisen maailman, erillisyyden ja yhteenkuuluvuuden tasapainoiluun tekemä...
Peppi-tyyli
Lapsena olisin halunnut olla Peppi Pitkätossu, mutta äitini teki minusta Annikan. Minulla oli aina päälläni siistit, silitetyt ja klassisen tyylikkäät vaatteet. Se miltä minusta tuntui että halusin olla, ei näkynyt vaatteistani. Ettei menisi valittamiseksi, myönnän, vaatteeni olivat aina mukavat ja käytännölliset. Monta kertaa olen leikkikoulun naulakoilla nähnyt itkua tuhertavia lapsia (usein tyttöjä), joille äiti on valinnut tyhmät vaatteet....
Rutisevat rutiinit
Maanantai, tiistai, keskiviikko… plaa, plaa, plaa. Varmaankin aika monella muullakin vanhemmalla on viha-rakkaus -suhde rutiinien kanssa. Rakastan rutiineja, koska ne luovat ”rytmiä ja ryhtiä arkeen”. Mutta myönnetään, välillä on hel-ve-tin tylsää mennä joka arkipäivä saman kaavan mukaan. Ilmeisesti lapset ovat samaa mieltä. Näin syysloman kynnyksellä, lukuvuoden ensimmäisen arkirupeaman päätteeksi, ainakin meidän lasten suunnasta, voi...
Tarzan verkkokalvoilla
Olen jo parikin kertaa maininnut blogissani Päivälehti-museon. Siellä on vielä vuoden loppuun asti Takapihan Tarzanit -näyttely, josta meidän lapset ainakin pitävät kovasti. Sadepäivinä menemme usein sinne leikkikoulun jälkeen viettämään aikaa. Minulle siellä on pitkät rivit uusimpia aikakausilehtiä ja lapsille näyttelyalue, jossa voi kiipeillä Tarzanin tyyliin. Tuntuu, että olen turtunut jatkuvasta kuvavirrasta, joka joka päivä...
En tiedä
Millaista olisi elää seitsemäntoista ensimmäistä vuottaan pimeässä, äänieristetyssä kopissa tietämättä maailmasta ja muista ihmisistä? Sitten tuli netti. Perjantai-ilta. Minä meikkasin. Siinä lapsille annetut vihjeet. ”Äiti älä mene minnekään! Älä mene!” poikamme huusi. ”Kuka tänne tulee meidän kanssa?” kuului nyyhkytyksen seasta. Odottelimme lastenvahtia, lapset väsyneinä ja itkuisina, minä itkuisena ja väsyneenä. Ovikello ei soinut. Olin kutsunut lastenvahdin...
Väreilyä ja tuhma arvio
Tänään kävimme syömässä eväät uimarannalla ja sanomassa tytön sanoin ”Heippa uimat!”. Kun raparperipiirakat oli syöty pääsin lempipuuhani pariin… syksyn värejä tutkimaan! Pahoittelen tätä jatkuvaa väripropagandaa, mutta olen täydellisessä hurmoksessa! Kylmät väreet menevät selkää pitkin, kun näen upeita värejä kaikkialla. Jotta saisin lapsetkin mukaan ihastelemaan, kehitin pihaleikin nimeltä etsi lehti. Minä valitsen esimerkkilehden, lasten tehtävä on etsiä...
Puuhääpäivää
Lapset ovat hassuja sekoillessaan sanojen kanssa. Pihan lapsilla on vakiopiilo pihakoivun takana. Laskin kymmeneen, kaikki olivat kadonneet. Kun huhuilin, kuului pusikosta ”Me ollaan täällä aviopiilossa!”. Vai niin. Meille kelpaa vakioliitto. Niinkin vakiintunutta menoa tämä on, että vietämme tänään puuhääpäivää. Merkkipäivän juhliminen taitaa rajoittua aamupusuun, sillä puolisoni on harjoittelemassa miehisiä kriisejä. Näytelmän nimi on Lähes...
Erokipua
Olen viimeaikoina herännyt yhä useammin huomaten, että vieressäni nukkuukin outo tyyppi. Onko hän vielä se oikea? En todellakaan ole enää naimisissa sen miehen kanssa, jonka kanssa sanoin tahdon ja lähdin neljäksikymmeneksikahdeksaksi tunniksi juhlimaan Helsingin yötä. Itsekin olen muuttunut. Nykyään tuskin jaksan valvoa edes leffan alkutekstien yli, kun jo pilkin kumoten teekupin sisällön yöpaidan rinnuksille....