Tai siis juhlien jälkeiseen arkeen sopeutumishaaste. Lapsilla ei ollut koulua perjantaina, joten olemme lomailleet torstaista asti ja eläneet kuin pellossa, tehomaatalouspellossa. Astianpesukoneellisia on pesty kymmenen ja ruokaa laitettu jatkuvalla syötöllä. Mistään muusta ei ollakaan sitten stressattu.
Isovelipuoli on ollut vappulomalla kavereineen, joten meillä on ollut useiden päivien ajan kahden lapsen sijaan neljä tai viisi. Mikä ero kahteen lapseen!
Täytyy sanoa, että olin yllättynyt, että tämä elämänvaihe alkoi jo nyt. Tai oikeastaan jo pari vuotta sitten kun poikapuolen kavereita alkoi ravata meillä. Tuntuu hätkähdyttävältä, että minun kotonani saattaa kuljeskella ihmisiä (joo, yli kahdeksanvuotiaita) täysin erilaisista maailmankatsomuksista.
Olen löytänyt iseni (mutten kaukosäädintä) pahoittelemasta meidän ylitsepursuavaa pyykkikoria yhdeksänvuotiaalle nassikalle. Varmuuden vuoksi, jos lapsi olisikin tottunut supersiistiin kotiin… Oletko sinä koskaan häpeillyt jotain kodissanne lastenne kavereiden edessä?
Tämä on aihe, josta pitää kirjoittaa kokonainen postaus, mutta toiste. Nyt on pakko mennä tekemään kaikki ne kotityöt, jotka jäi vappuhumussa tekemättä. Teen ne hiljaisuudessa, jonka ylimääräiset lapset jättivät poistuessaan… Ah!
5.5.2014
Olen hävennyt sotkua ja loukkaantunut kun yksi sanoi ”mä lähen kotii, siel on kivempaa”.
8.5.2014
Voi ei! 😀
5.5.2014
Olen hävennyt sotkua ja loukkaantunut kun yksi sanoi ”mä lähen kotii, siel on kivempaa”.
9.5.2014
Ainainen sotkuhan meilläkin on. Ja vihaan sitä. Kutsumattomat vieraat ovat siinä mielessä inhottavia kun silloin näkee korostettuna ne pyykit, tiskit, roskat ja pölyt…
10.5.2014
No onneks lasteni kavereitten äidit ovat parhaita ystäviäni , joten lapsemme ja me äidit kyläilemme puolin ja toisin arjen kaaoksen keskellä.