Iltakävely

Tuntuu, että näin olisi ollut ikuisuuden.
Ajatus siitä, että pieninkin lapsista irtaantuu minusta, tuntuu epätodelliselta ja niin kaukaiselta. Mutta tiedän, että joku kaunis päivä en enää olekaan lapsen maailmaa kannatteleva monitoimikone.
Kun esikoinen oli kolmeviikkoinen en voinut kuvitella, että jaksaisin kantaa häntä sinne tänne vielä kymmenen kiloa painavampanakin. Äitiys on parhaimmillaan vahvistava kokemus: niin mielen kuin lihastenkin kannalta.


Tekisi mieli suojella lapsia kaikelta.
(Myös haisevilta suklaamunilta, joita Fazer ei olekaan vetänyt pois kaupoista! Olen jutellut joidenkin kauppiaiden kanssa, eikä kukaan ei ole saanut tietoa poisvedosta!)
En silti laittanut pojalle kypärää kävelylle. Päin vastoin, en millään saanut häntä ottamaan kypärää päästään, kun olimme lähdössä ulos…
Ja tällä kertaa se ei haitannut minua ollenkaan.