Kiertävä tapaus

 
Havahduin äsken. Huomasin kuuntelevani Pekka Töpöhäntä -kuunnelmaa ihan omassa seurassani lasten nukahdettua jo ties kuinka kauan sitten.
Uni-Matti sai tulla tänään ilman vastarintaa, sillä kävimme iltakävelyllä rantoja kiertelemässä. Jäät on lähteneet, meri on sininen, lumi sulanut, aurinko paistaa vielä seitsemältä! Niin siistiä!
Huomasin tämän kaiken melkein sattumalta.
Muistatteko ne tuloilmaventtiilit? Ne on nyt kaikki asennettu. Ja oikeastaan, se yksi taulu siellä katonrajassa sopii sinne oikein hyvin…
    
(Kuvat kolmevuotiaan ottamat)
Lähellämme on vihdoin lajittelupiste. Siitä innostuneena lähdin pesänrakennusvimmassa viemään ylimäräistä roinaa kierrätykseen. Oloni on tuntunut likaiselta, kun en ole lajitellut purkkien kansia, saati sitten vanhoja, valurautaisa tuloilmaventtiileitä, jossa on jokaisessa rautaa kahden lettupannun verran.
Aina, kun päästän otteen roskapussista, minut valtaa sekunniksi ajatus, että olen varmasti juuri heittänyt joko avaimeni, puhelimeni tai lompakkoni. Mutta kun huomaan kaiken olevan tallella, voin onnittelen itseäni: ”Olenpas taitava”.
Positiivinen asenteeni saa potkua onnistumisen tunteista!