”Ehkä vauvakuumeeni korvautui kissakuumeella. Jos näin on, kissan omistaminen on ekoteko. Tässä maailmassa ei ole nimittäin mitään niin epäekologista kuin lapsen hankkiminen.”
Hyvä että sanotte suoraan, kun jokin mättää! Arvostan. Olen osittain täysin samaa mieltä teidän arvostelijoiden kanssa. Mutta pohdin kissa-asiaa pohdin pitkään. Kissan omistaminen ei tosissaan ole mikään ekoteko.
Jos kotiini olisi vuosi sitten tuotu kissanpentu, olisin potkaissut sitä. No en nyt ihan kirjaimellisesti, mutta olisin potkinut sen ulos kotoani. Muistankin naureskelleeni lemmikin omistamisen älyttömyydelle. Eihän niistä ole mitään hyötyä!
Kyllä, ajattelin näin, vaikka itselläni on ollut maailman rakkain Arthur-koira. (Arthur oli muuten rotukoira, hyväsukuinen yorkshirenterrieri, joka kasvoi liian suureksi, pitkäksi, isonenäiseksi, isokorvaiseksi, kyömyselkäiseksi, liian tummaksi selästä, liian vaaleaksi päälaelta. Mutta sillä oli kauniit silmät, lempeä luonne ja rautainen terveys. Arthur eli onnellisena piirun verran alle kahdeksantoistavuotiaaksi.)
Mutta joka tapauksessa, vielä hetki sitten en olisi voinut kuvitellakaan, että meille tulisi lemmikki. Toisaalta, en uskonut, että jatkuva vauvakuumekaan menisi koskaan ohi. Onkohan näillä kahdella yhteyttä? Olen nyt ehkä hyväksynyt sen, että lapsilukumme on tässä. Olen onnellinen näin. Vauvakuumeeni taisi korvautua kissakuumeella. Jos näin on, kissan omistaminen on ekoteko. Ei ole nimittäin mitään niin epäekologista kuin lapsen tuottaminen tähän maailmaan.
Ajatus kissasta tuli yllättäen. Esikoinen toivoi joululahjaksi kissaa. Huomasin ajattelevani, että pirulainen, minäkin haluan kissan.
Automaattisesti ajattelin, että hankkisimme kodittoman kissan. Selasin monta päivää Rekkurescue Ry:n sivuja. Yhdistys majoittaa kotia etsiviä kissoja, joita on tosiaankin paljon, kuten lukijat minulle kommentoivat. Yhdistyksen kautta ei kuitenkaan pääsääntöisesti saa pentukissoja ainoiksi kissoiksi, mikä on hieman ongelma, koska meillä ei ole aikomusta ottaa kahta kissaa. Olin tiiviisti yhteydessä yhteyshenkilöön, joka sanoi, että tarjolla saattaisi olla yksi pentuiän ylittänyt kissa, joka voisi soveltua ainoaksi kissaksi. Varasimme kissan.
Pohdin asiaa muutaman päivän monelta kantilta ja tulin siihen tulokseen, että jos lapsiperheeseen tulee kissa, olisi sen hyvä kuitenkin olla pentu. Ei ole oikein aikuista kissaa kohtaan, että yhtäkkiä ympärillä on kasa häliseviä kääpiötä. Pennun on taatusti helpompaa sopeutua lapsiperheeseen, kuin vain asiallisiin aikuisiin tottuneen aikuiskissan.
Lisäksi etsin netistä tietoa siitä, voiko kissa olla ainoa kissa. Löysin monenlaisia mielipiteitä, jotkut ovat ehdottomasti sitä mieltä, että kissalla pitää olla kissaseuraa. Toiset ovat sitä mieltä, että kissat ovat reviirieläimiä, eivätkä tarvitse laumaa. Löysin myös mielipiteitä, joissa sanottiin että tietyt rodut viihtyvät muita paremmin ainoina kissoina.
Huomasin, että jotkin rodut soveltuvat paremmin lapsiperheeseen, kuin toiset. Kissan hyvinvoinnin ja onnellisuuden kannalta on varmasti parempi, että kissa perusominaisuuksiltaan sopii meille. Rodulle tyypillisen ulkonäön lisäksi jalostuksen tavoitteena on usein myös tietynlainen luonne. Vaikka haluaisin, en pidä todennäköisenä, että ihmisperheemme muokkaisi käytöstään kissan takia. Enemminkin pitäisi löytää kissa, joka nauttii menostamme sellaisena kuin se on.
Yksi kriteeri oli myös eläinharrastus, lemmikin kouluttaminen. Yhdeksänvuotiaana opetin koiralleni kaikenlaisia temppuja ja käskyjä. Se oli erittäin opettavaista lapselle ja hauskaa ja virikkeitä tarjoavaa koiralle. Kissa-asioita tutkiessani yllätyin siitä, että jotkin kissarodut oppivat temppuja aivan kuin koirat. Nämä tietyt kissarodut nauttivat siitä! Näin jo mielessäni meidän lapset opettamassa temppuja kissalle.
Kaikki meidän perheeseen sopivat ominaisuudet näyttivät tiivistyvän yhteen kissarotuun, bengalinkissaan. Peruutin varauksen löytökissasta. Sanotaan, että bengalinkissa on leikkisä ja lapsirakas. Sille on myös mahdollista opettaa monenlaisia temppuja. Ne ovatkin hieman ”koiramaisia”, monet tulevat paikalle pyydettäessä ja noutavat vaikkapa palloja. Lisäksi bengalin voi opettaa käymään vessassa pöntöllä, mikä on varsin ekologista.
Ekologistahan kissan omistaminen ei ole. On hassua, että meidän perheen ihmiset syövät ilmaston takia lihaa vain yhtenä päivänä viikossa, mutta kissamme syö raakaa lihaa päivittäin. Ehkä voimme hyvittää kissan aiheuttaman hiilijalanjäljen. Lemmikkihän sitoo kotiin, joten ehkä lennämme ulkomaille jopa entistä vähemmän.
Bengalikissanpentu on ollut tänään meillä tasan viikon. Ja olemme niin onnellisia, että saamme antaa kodin juuri tälle hassulle tyypille! En kadu hetkeäkään valintaamme. Kotimme ei olisi ollut yhtään niin sopiva jo pentuiän ohittaneelle löytökissalle, kuin tälle pikkupantterille, joka täällä nyt asustaa.
Kissamme on todella utelias ja sosiaalinen. Tuntuu kuin se kuvittelisi olevan yksi lapsista. Se leikkii päivisin tuntikausia lasten kanssa tai vaan katselee heidän leikkejään. Kun lapset katsovat telkkaria, se kiipeää jommankumman kylkeen, vaikkei muuten olekaan sylikissa. Söpöintä on, kun kissa vahtii lasten unta pää nuokkuen läpi yön.
Niin, en vieläkään tiedä, mitä mieltä olen rotuasiasta. Sen voi nähdä myös siltä kantilta, että roduilla on jalostettuja luonteenpiirteitä. Meidän perheeseemme sopii ehkä maatiaiskissaa paremmin sosiaaliseksi ja lapsiystävälliseksi jalostettu rotukissa. Ei vain meidän omatuntomme hyvinvoinnin, vaan myös kissan oman onnen tähden.
Jalostetuilla eläimillä voi tosiaan aina olla rodulle tyypillisiä sairauksia, mutta maatiaiskissat tai löytökissathan voivat olla lähisukulaisten jälkeläisiä. Esimerkiksi rotukoirani eli rodustaan huolimatta poikkeuksellisen vanhaksi. Rotukissa kannattaa ostaa siksi vastuulliselta kasvattajalta eikä pentutehtailijalta.
Huomasin löytökissasivuilta, että kissa, jonka varasimme on saanut kodin. Toivottavasti oikein hyvän sellaisen. Nyt menen vaanimaan meidän kisua.
Kirjoitan aiheesta lisää vielä paremmalla ajalla!
30.12.2015
Nimimerkki heheh: ”Jatkan vie sen verran, että löytöeläinkodista kissan ottaminen on hyvä vaihtoehto. Se toki auttaa sen yhden kissan tilannetta, joka on aina hienoa. Mutta pursuavien löytöelöintalojen ongelmaa se ei poista, koska kissoja tulee koko ajan lisää.
Perinteisten maatiaiskissojenen pentueen polku on se, että se syntyy ”suunnittelemattomana” (ei teetetä tarkoituksella, mutta koska kissat eivät ole leikattuja niin ei se yllätys ole), annetaan pois kenelle vaan haluavalle, osa hyviin koteihin ja osa niihin, jotka päätyvät hylkäämään kissan. Sitten kissat menevät (jos löytyvät) löytöeläinkotiin, josta joku joko adoptoi ne tai ei adoptoi.
Eikö parempi olisi systeemi, jossa kissat syntyvät tarkoituksella osaaviin käsiin, saavat vastuuntuntoisten kasvattajien valitsemat kodit, joihin kissa siirtyy maksua vastaan. Silloin, kuten ensimmöisessä kommentissa jo selitin, kissojen ottajia on vähemmän = myös hylkääjiä on vähemmän, jolloin löytökissoja olisi vähemmän.”
30.12.2015
Huokaus. Kirjoituksestasi näkee, että et tiedä kissoista mitään. Mutta ehkä opit ajan kanssa. Kissahan elää helposti 20-vuotiaaksi (kuten omat kissanikin), ja täytyy olla todella kissaihminen, että pystyy sitoutumaan niin pitkäksi aikaa eläimen hoitoon. Toivon todella, että onnistutte. Silloin kuin eläin on shoppailun kohde ja se valitaan ominaisuuksia vertailemalla kuin jokin Guccin laukku, niin silloin on aivan turha edes keskustella inhimillisistä aspekteista. Ei rotukissojen ja maatiaisten välillä niin suuria eroja ole kuin kuvittelet, kaikki ovat yksilöitä. On totta, että ei yksi ihminen pysty maailmaa pelastamaan, mutta olisi ollut kuitenkin yksi lopetettava kissanpentu vähemmän. Liity sinäkin kissojen suojeluyhdistyksiin, katastrofiyhdistyksiin ym. kannattajajäsenenä ja vuosilahjoittajana, niin saat äänesi kuuluviin ja pystyt vaikuttamaan ihmisten asenteisiin koskien kissojen kurjaa kohtelua. Se olisi ekoteko mitä suurimmassa määrin. Itse olen käytännön eläinsuojelutyössä huomannut, että mitä enemmän auttaa ja mitä enemmän näkee ’onnellisia loppuja’ ja kodittomien kissojen kotiutumista hyviin koteihin, niin sitä enemmän myös itse saa. Elämässä kun usein se syvin onni tulee siitä, kun unohtaa ajattelun ’mitä minä itse tästä saan’-ajattelun ja yrittää miettiä ’mitä itse pystyn antamaan’.
30.12.2015
Koirani eli 18-vuotiaaksi, toivottavasti kissamme myös. Miten ihmeessä luulet, että shoppailen kissaa kuten Guccin laukkua? Tietenkin kissoissa on yksilöllisiä eroja!
Oma asenteeni on juurikin sellainen, kuin viestin lopussa kuvailet. ”Mitä itse pystyn antamaan” Lapsellisena on vaan vaikeaa edellyttää samaa pieniltä lapsilta. Joudun realistisesti miettimään, mikä meille on mahdollista. Lapsiperheeseen sopiva rotu on kissankin etu. Ei se, että otamme tänne löytökissan, joka ehkä tarvitsee aivan erityishuomiota. Sitten kun lapset ovat lähteneet pois kotoa, voin ottaa vaikka kolme löytökissaa.
4.1.2016
Sä annat juuri sen tärkeimmän. Lapset oppivat lemmikin kautta välittämään muista elollisista, ja ehkä aikanaan saavat aikaan paljonkin hyvää.
Ekoteko siis;)
4.1.2016
Kiitos, tuossakin on tärkeä pointti.
30.12.2015
Meilläkin on pieni bengalikissa, viisivuotias tässä kuussa ja edelleen yhtä leikkisä kuin pentuna! Bengalit on usein uskomattoman ketteriä ja fiksuja, meidän kisu avaa kaikki ovet ja tietää, ajaako pihaan naapurin vai perheenjäsenen auto. lltaisin se aina kömpii kuopuksen jalkoihin kerälle nukkumaan. Teidän kissa oppii varmasti temppuja, kun sitä vaan jaksaa lempeästi opettaa. Kasvattaja, jolta ostimme pennun, sanoi että moni joka bengalin ottaa ei toiseen rotuun vaihda 🙂
30.12.2015
Voi, ihana kuulla! Olen aivan rakastunut jo nyt!
30.12.2015
Itselläni on kolme pientä lasta ja meillä vanhemmilla vaativat akateemiset urat, mutta hyvin olemme löytökissojen kanssa pärjänneet:-) Kissathan olivat meillä jo paljon ennen lapsia, ja hyvin ovat lapsetkin niihin sopeutuneet. Se on juurikin se elämänasenne, jonka haluan lapsilleni siirtää. Ja opettaa, että eläin on arvokas sellaisenaan ja että se ei ole olemassa minua varten. Kissoissa on kyllä yksilöllisiä eroja ja ne paljastuvat vasta ajan kanssa, samoin kuin mahdolliset sairaudetkin. Silti jokainen kissa vaatii erityishuomiota, kissatkin sairastuvat myös kroonisiin sairauksiin ja se on huomioitava etukäteen. Esim. meidän 19-vuotias on jo vuosia saanut tyroksiinia aamuin illoin. (Maatiaiset ovat muuten tervein ’rotu’, jos ominaisuuksista halutaan puhua). Mutta toivon teille onnea kissan kanssa ja että se täyttää teidän odotuksenne.
30.12.2015
Voi titityy.. tyttäreni kummitädillä on löytökissa. Olimme kylässä, kun kissa oli ollut talossa noin vuoden ja tyttö oli kolmevuotias. Kissa vihaa muita ihmisiä, etenkin lapsia. Emme koskeneet kissaan, vaan se sai olla rauhassa omissa oloissaan. Tyttö katseli tätinsä sängyltä ikkunasta ulos ja lauleli lastenlauluja. Yhtäkkiä kissa syöksyi lapsen päälle, tarrasi päähän kiinni ja puri. Kynnenjäljet 1cm päässä silmästä. Että ota titityy vaan vaikka sata löytökissaa lapsiperheeseesi. Siellä se kissa edelleen elelee, vastaavassa tilanteessa koira olisi todennäköisesti lopetettu välittömästi. Onnittelut Marian perheelle, hyvä pohjatyö ja oikea valinta!
30.12.2015
Karmaiseva tarina! Hui. Ja onneksi kissat ovat yksilöitä, varmasti myös löytökissoissa ihania lapsirakkaita kissoja. Bengalinkissa valitsemalla todennäköisyys vaan todella paljon suurempi. Kaikki bengalit, joista olen kuullut kerrottavan, ovat myös vanhoina erittäin leikkisiä ja lapsirakkaita.
Ja tosiaan, ”Titillä” on myös ollut toisenlainen tilanne. Kissat ovat olleet perheessä, johon vauvat ovat syntyneet. Kissat ovat saaneet hitaasti totutella lapsiin. On aivan eri asia tulla yhtäkkiä perheeseen, jossa on neli- ja kuusivuotiaat lapset.
Ja kiitos onnitteluista! 🙂
31.12.2015
Surullista lukea ihmisten kommentteja kissastanne. Älä selittele päätöstänne enää, vaan nauti ihanasta otuksesta, jonka olette harkiten hankkineet! Eläimet – vaikka eivät olisikaan ekoteko – opettavat parhaimmillaan meille hyviä asioita. Eläintä on opeteltava tulkitsemaan, joten se kasvattaa sosiaalista herkkyyttä. Siitä on kannettava vastuuta, se tarvitsee hoivaa ja huolenpitoa. Eläimet auttavat murheeseen! Lopettakaa hyvät ihmiset kaikki tämä tekopyhä kommentointi: ”en minä ainakaan olisi”. Maria, rakasta sitä kissaa ilman huonoa omaatuntoa!
31.12.2015
Paljon onnea uudesta perheenjäsenestä ja tervetuloa kissojen ilahduttavaan maailmaan 🙂 Itselläni on kaksi persialaispoikaa, jotka ovat kyllä tuoneet käsitykseni kissoista aivan uudelle tasolle. Toinen mirri muunmuassa noutaa palloja, istuu ja hyppää käskystä (ja herkkupalan toivossa) sekä haluaa nukkua selkääni tai päätäni vasten. Myös kissanäyttelyihin olemme poikien kanssa hieman tutustuneet ja saaneetkin niistä kivan harrastuksen. Älä anna mielipiteiden lannistaa, katti on jo hankittu, ja se on varmasti paras lisä juuri teidän perheeseenne <3
3.1.2016
Kiitos! Ihan niin hassua, että yhtäkkiä löytää uuden maailman. Ja paljon epäkohtia olen jo tuolla lemmikkikaupan hyllyjen välissä tuoteselosteista löytänyt.
31.12.2015
Tervetuloa kissaihmiseksi! Mutta Maria, miksi selittelet valintaasi? Päätös oli teidän, Olette kissan hankkineet ja siitä nyt nautitte. Hyvä niin! Kissa tuo teille takuuvarmasti jatkossakin paljon iloa.
Jokainen kissa on elävänä olentona arvokas, olipa se navetassa syntynyt maatiainen tai rekisteröity rotukissa. Molemmat ansaitsevat hyvän hoidon ja omistajansa rakkauden. Kaikki ne voivat olla valloittavia ihmisrakkaita perheenjäseniä, joiden metkuja on välillä ilo seurata ja toisinaan taas ei.
Olen iloinen, että hankitte kissan, sillä kuulutte niihin vastuullisiin kissanomistajiin.
Kissojen holtiton lisääntyminen on ekologisesti ja eettisesti iso ongelma. Valitettavasti asia ei rajoitu puolivilleihin navettakissoihin, sillä myös rotukissojen kasvattajissa on pentutehtailijoita. Mutta olen varma, että hankitte kissamme vastuullisella kasvattajalta. Kissan hankkiminen ei todellakaan ole ekoteko ja myös kissojen rodunjalostus on arveluttavaa, ja suuntaus näyttää olevan aina vain sairaampaan suuntaan.
Kissojen käyttäytyminen voi asiaan perehtymättömiä kauhistuttaa. Täällähän joku kirjoitti lapsen kimppuun hyökänneensä kissasta. Ikävä asenne, että yhden kokemuksen takia kissa olisi hänen mielestään pitänyt lopettaa. Kissat vaanivat ja hyökkäilevät kimppuun. Ne voivat pelätä tai niillä on kipuja, joka voi ilmetä agressiivisena käyttäytymisenä. Ne ovat saalistajia ja voivat olla hyvinkin reviiritietoisia. Joten kannattaa perehtyä siihenkin puoleen.
Paljon onnea uuden perheenjäsen johdosta!
3.1.2016
Kiitos, hyvä viesti!
31.12.2015
Onnea kovasti kissaperheeseen! Olen Ellin kanssa samoilla linjoilla. Eläimet ovat ihanan empaattisia ja koskaan ei tule naurettua niin paljon, kun eläin on perheessä. Se yhdistää, siitä saa hyvän mielen – se tuo onnellisuutta. Kun ottaa rotukissan tai -koiran, on suurempi todennäköisyys, että ”saa mitä tilaa”. t. koiraihminen
3.1.2016
Kiitos! Nyt ainakin kissa on aikalailla luonteeltaan rotukuvauksen kaltainen. Paitsi että tänään tuli uusi piirre. Kissa tuli syliini nukkumaan! Tähän mennessä ei ole malttanut sylissä puolta sekuntiakaan.
31.12.2015
Meillä on viisi kissaa, vain yksi on omasta pentueesta, muut on ”pelastettu” ja yksi otettiin juuri sen takia, koska hyökkäsi lasten päälle. Tämä kissa on ollu meillä nyt 6 vuotta (ikää sillä on 15v) ja kertaakaan se ei ole hyökännyt kenenkään meidän päälle (lapsia 3). Kun lapset ovat sairastelleet ja lääketiede ei osannut enää auttaa, oli kissoista suurta lohtua lapselle. Myös kun koulupäivän jälkeen oli yksinäistä, oli kissat seurana. Jokainen kissamme on silti oma persoona, jokaisesta heistä voisi tehdä oman kissakirjansa.
1.1.2016
Hei. Ehkä siitä syntyy tuo ns. guccilaukku-vertauskuva, kun kuvasit myös koiraasi joka ”joka kasvoi liian suureksi, pitkäksi, isonenäiseksi, isokorvaiseksi, kyömyselkäiseksi, liian tummaksi selästä, liian vaaleaksi päälaelta.” Sekä halusitte myös hankkia kissan ”joululahjaksi”.
En siis ihmettele lainkaan tuohon tuota vertausta. Eläinten kuten ihmistenkään ei tarvitse olla täydellisiä vaan se juuri tekee niistä mielenkiintoisemman.
Mutta tuosta taustakuvauksestasi lemmikin hankinnassa sain kyllä paremman kuvan tarkoitusperistänne. Itsekin olen joskus hieman sortunut tuollaiseen ns. täydellisyyden tavoitteluun hyvistä ja inhimillisistä syistä. Olin taäysin varma että yhtään eläintä elämässäni ei tarvitse tulevaisuudessa kotiaan vaihtaa jos on pysyväksi perheenjäseneksi tullut, joten niistä motiiveista lemmikin tuli olla ”tietynlainen”. Allergiavaarasta johtuen hankin esim. tietynlaisen koiran joka maailman kilteimmäksi osoittautui ja eli kokonaisen koiran elämän. Kuitenkaan tähän ajatteluun ja joihinkin kriteereihin sopimista en enää koskaan jatkossa aio ajatella. Kodittomat eläimet ovat aivan äärimmäisen onnellisia uusista hyvistä kodeistaan ja osoittavat sen monin tavoin. Myöhemmältä iäkkäältä rescue-koiralta olen jopa oppinut jotain elämästä ja sitä on mahdotonta selittää ilman omia kokemuksia <3
Olette tehneet omanlaisenne päätöksen ja on ainakin hyvä että olette tyytyväisiä (hyvin näyttää kotiutuneen) 🙂 Myöhemmässä elämänvaiheessa voitte paremmin arvioida josko haluatte jatkossakin pysyä samalla tiellä vaiko ehkä antaa elämälle mahdollisuuden.
3.1.2016
Voi ei! Tämä: ”joka kasvoi liian suureksi, pitkäksi, isonenäiseksi, isokorvaiseksi, kyömyselkäiseksi, liian tummaksi selästä, liian vaaleaksi päälaelta.” oli siis näyttelytuomarin mielipide. Ei minun, minulle oli aivan sama minkä näköinen koira oli.
Ja kissa otettiin jouluksi kissan takia. Lapsilla on pitkä joululoma ja ollaan oltu koko aika kotona. Kissan ei siis ole tarvinnut olla kuin pikkuhetkiä yksin. Ja muutenkin on ehditty olemaan sen kanssa ihan eri tavalla kuin jos olisi otettu keskelle arkea.
2.1.2016
Hei! Mia puki ajatukseni niin täydellisesti sanoiksi, että oli ihan pakko kommentoida tänne. Minulla on ollut sekä kodittomia hylättyjä kissoja ja myös huolella valittuja ja ns. hyvistä oloista tulleita kissoja. Lähes 40 vuotta kissat ovat kuuluneet elämääni, perhe on kasvanut; lapsia syntynyt, uusia kissoja pelastettu ja myös osa on lähtenyt jo enkeleiksikin. Kaikenlaista on siis koettu; suunnatonta onnea ja myös syvintä viiltävää surua.
Olen itsekin ollut ennen kaikessa täydellisyyden tavoittelija. Tunnistan sinussa itseni, kun luen rationaalisia pohdintojasi koskien mm. kissan valintaa. Minäkin päätin nuorempana asiat vain ns. järkiperusteluin. Mutta elämä on opettanut.
Järkevänä ihmisenä ensimmäiset kissat valitsin tietenkin huolella luonteen ja ulkonäön perusteella, hyvältä kasvattajalta tottakai. Kaikki meni hyvin niidenkin kanssa, ja kaikki kissamme ovat olleet rakastettuja perheenjäseniä. Mutta voin sanoa samoin kuin Mia, että löytöeläinten avulla olen oppinut ymmärtämään elämää aivan eri tavalla. Minunkin kokemukseni on, että mistään ei uskollisempaa ja niin uskomattoman kiitolista eläintä saa kuin sellaisesta, joka on jo joutunut elämän kurjat puolet kokemaan. Löytöeläimen antama rakkaus ja kiintymys on jotain aivan sanoinkuvaamatonta. Enää en minäkään ottaisi muuta kuin löytöeläimen, mutta sitä asiaahan ei voinut nuorena tietää. Olen itse elämänkokemuksen avulla oppinut, että ’ainostaan sydämellään näkee hyvin’, pätee hyvin monessa asiassa.
Mutta kaiken kaikkiaan olen iloinen, että olet löytänyt kissojen ihmeellisen maailman, se antaa teille varmasti tavattoman paljon iloa ja onnea vaikka koko elämänne ajan, jos vain niin itse haluatte!
2.1.2016
”Lisäksi bengalin voi opettaa käymään vessassa pöntöllä, mikä on varsin ekologista.”
Meillä on maatiaiskissa, joka käy pöntöllä..
Mutta kaunis kissa, paljon yhteisiä vuosia teille! 🙂
3.1.2016
Vau, hauska kuulla! Onnistuiko vessakoulutus helposti?
4.1.2016
Meillä vei kokonaisuudessaan ehkä reilut 2 kuukautta, että ei ollut enää mitään vaikeuksia pöntön käytössä. Jos Litter Kwitterillä opettelee, niin vaatiihan se pitkäjänteisyyttä ja paljon siivoamista alussa, kun hiekkaa/pellettejä tms. harjoitusvaiheessa käytettävää kuiviketta lentelee ympäriinsä. Koko kissan iästä tuo pari kuukautta on kuitenkin lyhyt aika ja vaiva. Ja jatkossa täytyy aina muistaa jättää pöntön kansi ja vessan ovi kissalle auki 😉
4.1.2016
Opettelitteko siis sen Litter Kwitterin kanssa? Meidän kissa on todella, todella kiinnostunut pöntöstä. Hyppäsipä tänä aamuna jo sinne huuhteluun… Onneksi sain kiinni.
5.1.2016
Juu me opeteltiin Litter Kwitterillä ja siskoni opetti aikanaan oman bengalinsa pöntölle samalla vekottimella, eli melko hyvät taitaa olla onnistumismahdollisuudet.
2.1.2016
Ei Maria voi kissoista kaikkea tietää eikä myöskään kirjoittaa tekstiä, johon kaikki olisivat tyytyväisiä. Saivartelijoita riittää aina. Antakaa nyt hieman siimaa ja annetaan perheen olla tyytyväisiä uuteen asukkiin. Surullista, miten ihmisillä riittää mielipiteitä yhdestä kissasta niin puolesta kuin vastaan?
2.1.2016
Heh, poikkesi vaan niin paljon Marian normaalista ’luomulinjasta’. Pisti varmaan sen vuoksi niin monella silmään. Mikäs siinä, hyvä että löytyi täydellinen yksilö!
3.1.2016
No kyllä todella poikkesi! Itsekin aivan ymmälläni. Ei oikeastaan se, että otimme rotukissan, vaan että otimme yleensäkin kissan. Se ei ole ekologista.
4.1.2016
Olen vasta hiljattain löytänyt blogisi ja olen hämmentynyt näiden asiattomien viestien määrästä. Johtuneekohan se siitä että blogisi toimii Kaksplussan alustalla? Jaksat kuitenkin vastata aina positiivisesti ja asiallisesti kommentteihin. Hyvää uutta vuotta perheellenne ja kaikkea hyvää!
4.1.2016
Jos olisit vähän pitempään seurannut tätä blogia, olisit kyllä huomannut että suurin osa Marian kirjoituksista koskee luonnonmukaista, ekologista elämäntapaa. Eli tavalla tai toisella turhan kulutuksen karsimista ja epäeettisten valintojen välttämistä. Ja puhtaiden luonnontuotteiden käyttämistä, välttäen pitkälle jalostettuja, prosessoituja tuotteita.
Varmaan siksi kissa, jonka ihminen on itse jalostanut omien kauneusihanteidensa mukaisesti, herättää luomublogin lukijoissa kysymyksiä.
Ekologia ja evoluutiobiologia liittyvät tiiviisti toisiinsa. Ihmisen vaikutus ekologisiin systeemeihin on yleensä voimakkaasti hyödyntävä, jopa tuhoava. Esimerkiksi eläinjalostuksessa geenivalinnat määrittää ihminen omien tarpeidensa mukaisesti, sekarotuisen eläimen geneettisen rakenteen on luonnonvalinta (evoluutio) aikaansaanut, ja sekarotuinen eläin on aina perimältään kestävin, sopeutuvin ja tervein yksilö. Monilla jalostetuilla kotieläinroduilla on pahoja terveysongelmia; synnytysvaikeuksia, lonkkavikoja, liian pitkät takkuuntuvat turkit, perinnölliset sairaidet ym. Mutta tätä toimintaa voi sitten näköjään hyvillä mielin tukea, kun vain ilmoittaa, että kissan omistaminen ei ole ekoteko.
4.1.2016
Tähän täytyy sen verran kommentoida, että vapaana juoksentelevat ”roduttomat” maatiaiskissat voivat olla läheistä sukua keskenään. Niiden myötä syntyneitä perinnöllisille sairauksille alttiita kissoja ei luonto korjaa pois. Mutta olen myös samaa mieltä kanssasi. Omasta mielestäni rodunjalostus on arvelluttavaa. Siksi olinkin tyytyväinen yorkshire-koiraani, joka epäonnistui täysin rotumääritelmässä, mutta oli huipputerve pitkän elämänsä ajan. Olen tavannut monta sairaampaa sekarotuista koiraa.
Tämä ei liity lainkaan rotuasiaan, mutta nyt lemmikin omistajana havahduin siihen, miten suuri merkitys hyvällä sisäilmalla on myös lemmikin terveyden kannalta. Vanha koirani eli juurikin tässä asunnossa jossa on poikkeuksellisen hyvä sisäilma, jossa perheemme nyt asuu. Uusien tutkimusten mukaan homealtistus ”kytkee päälle” tiettyjä geenejä. Todennäköisesti myös lemmikeillä. Olen kuullut hurjia tarinoita lemmikkien sairastumisista hometaloissa. Ja itseasiassa eläinlääketiede onkin tunnistanut homeen aiheutamat terveysriskit pidempään kuin ihmislääketiede.
4.1.2016
Mun juttuja saa kritisoidakin, en loukkaannu!
Ja muuten olen kyllä todella kiitollinen kaikille kommentoijille, koko blogin historian aikana olen tainnut poistaa vain kaksi todella epäasiallista kommenttia. Kop, kop, koputan puista työpöytääni…
5.1.2016
Tähän kissa-asiaan täytyy vielä lisätä oma kokemus…
Otimme kissan kotieläinpihasta jossa oli ylimääräinen pentue; oikein herttainen ja ihmisrakas yksilö kyseessä, oikein hurmuripentu! Mitä kissanpentu siellä oli kokenut, sitä ei voi tietää, mutta ihmisvilinässä ja lasten vapaassa käsittelyssä luultavasti jotain traumatisoivaa. Kissan kasvettua aikuiseksi se sai kohtauksia, joissa hyökkäsi lapsen kimppuun purren ja raapien kun lapsi sai kikatuskohtauksen tms piti normaalista poikkeavaa ääntä- tämä kolme kertaa, minkä jälkeen kissa lopetettiin. Ymmärrän pointin löytökissojen ottamisen tärkeydestä, mutta pienten lasten talouksiin en itse sellaista riskien takia ottaisi, sanovat muut mitä tahansa.
12.1.2016
Mitenkäs ihmeessä tuo kotieläinpihasta otettu kissa liittyy löytökissoihin? Nuo kotieläinpihat ja vastaavathan juuri tehtailee noita kissapentueita jatkuvasti saadakseen sitä kautta lisää kävijöitä. Eli olette ottaneet kissan joltain tehtailijalta, ette mistään vastuullisesta löytöeläinpaikasta, jossa kissojen luonteet kartoitetaan jne (eikä tosiaan anneta lasten käsitellä kissoja ilman valvontaa). Joten tuo sun esimerkki kertoo ainoastaan siitä, ettei pidä ottaa kissaa mistään hämärästä paikasta (ja sitä vastaanhan kaikki tässä kommentoineet olikin).
10.6.2016
[…] tai lyhyellä harkinta-ajalla. Me teimme molemmat mokat. Ostimme kissan hetken mielijohteesta, kun lapsi pyysi sellaista […]
17.3.2018
[…] kissaa. Pohdimme löytökissan ottamista, mutta tulimme siihen tulokseen, että lapsiperheeseen olisi parempi ottaa pentu, jotta se tottuisi lapsiin pienestä […]
17.3.2018
[…] kissaa. Pohdimme löytökissan ottamista, mutta tulimme siihen tulokseen, että lapsiperheeseen olisi parempi ottaa pentu, jotta se tottuisi lapsiin pienestä […]
27.6.2020
[…] rotukissan hankkimalla tietää varmemmin, mitä saa. Tällaista pohti myös esimerkiksi Maria Nordin hankkiessaan kissaa […]
29.10.2022
[…] Lue lisää […]