Viiksienkasvatustempaus movember sai minut myötätuntoiseksi.
Minäkin haluan karvoituksellani muistuttaa, että miesten tulee pitää huolta terveydestään!
Mutta voihan himpura. Naisten karvoitushan on tabu.
Viimeaikoina on puhuttu paljon siitä, miten äidin suhtautuminen omaan ulkonäköönsä vaikuttaa tyttärenkin minäkuvaan. Moni on tullut siihen tulokseen, että ainakin vähentää liikakiloistaan ja ulkonäöstään nurisemista lastensa kuullen. Ehkä jopa lopettaa sen. Onhan tärkeää näyttää jälkikasvulleen, että hyväksyy ja rakastaa itseään sellaisena kuin on.
(Muistan lukeneeni monta hyvää blogikirjoitusta aiheesta, mutten nyt löydä niitä. Linkatkaa niitä mulle, kiitos!)
En ole ikinä joutunut miettimään minäkuvaani kilojen kautta, olen vain ennemminkin harmitellut niiden puuttumista ja siksi tuntenut itseni erilaiseksi. Mutta muistan ikuisesti, kun yläasteella yksi Ville huusi koko luokan kuullen ”Marialla on viikset!”
Niinpä muuten onkin. On kai ihan normaalia, että kasvoissa kasvaa vähän karvoja, kauniisti sanottuna untuvaa. Koska olen tummahiuksinen, haiveneni ovat ehkä sitten hieman näkyvämmät kuin Elovena-tytöllä.
Eikä tämä ole minua haitannut teinivuosien jälkeen pätkääkään. En siis ajele enkä nypi ”haiveniani”. Enkä muuten häädä kainalo- tai säärikarvojanikaan, ellen ole menossa erityisen fiineihin juhliin paljastavassa asussa.
Kunnes tänä raikkaana Movemberin kuudentena päivänä havahduin.
Ladyshave tai Weet-töhnä kylpyammeen reunalla kertoo lapsellesi tylyn viestin: Kehossasi on epäkohta, jota on syytä hävetä, piilottaa ja kitkeä. Olen kai aika vanhanaikainen feministi, kun vielä 2000-luvulla osoitan mieltä karvoituksellani. Mielestäni vanhanaikaisia ovat kauneuskäsitys ja typerät lehdet, jotka julkaisevat zoomauksia naisjulkkisten ”kainalopuskista”.
Olen ollut onnekas. Kohdalleni ei ole koskaan osunut miestä, joka arvostelisi karvoitustani. Jos niin kävisi, ajaisin pois miehen, en karvojani. Naispuoliset ystäväni sen sijaan jaksavat useinkin kauhistella sääriäni.
Taistelu uusiutuvaa luonnonvaraa, karvoja, vastaan on naurettavan alkeellista. Ainoat jotka sähellyksestä hyötyvät, ovat suuret yritykset. Ne ottavat mielellään kopin euroistasi kun kauppakeskuksen hyllyjen välissä häpeät itseäsi.
Lapseni näkevät sääri- ja kainalokarvani päivittäin. Ja pitävät niitä aivan normaaleina. Toivon, että he säästävät aivokapasiteettinsä muihin murheisiin.
Ja jottei kirjoituksen alkuperäinen aihe unohtuisi, kannustakaa puolisoitanne tutkituttamaan eturauhasensa ja kiveksensä säännöllisesti. Ja jos heillä on sanottavaa karvoistanne, nyppäskää yksi munakarva näytteeksi.
Isänpäivänä olkaa kuitenkin kilttejä. Ja karvaisia.
Share This
6.11.2013
Tämä ei varsinaisesti ole oman itsensä arvostelun lopettamisesta lapsen kuullen, vaan omista ulkonäköpaineista ja niistä luopumisesta. Siitä, kuinka itseään ei kannata vertailla muihin. Olin taas aikani inhonnut itseäni ja päätin haistattaa sille huilut. Se ei kantanut kauaa, mutta aina välillä palautan mieleeni sen. 🙂
13.11.2013
Kiitos linkistä! Huomasin vasta nyt, että jäi vastaamatta. Hyvä kirjoitus!
6.11.2013
Tämä ei varsinaisesti ole oman itsensä arvostelun lopettamisesta lapsen kuullen, vaan omista ulkonäköpaineista ja niistä luopumisesta. Siitä, kuinka itseään ei kannata vertailla muihin. Olin taas aikani inhonnut itseäni ja päätin haistattaa sille huilut. Se ei kantanut kauaa, mutta aina välillä palautan mieleeni sen. 🙂
6.11.2013
Olipas kiva ja virkistävä kirjoitus! Niin samaa mieltä, vaikka itse en ihan niin rohkea ole, että kokonaan jättäisin ajelematta, mutta pidempia ”karvajaksoja” kyllä on, hihihiii! Ja niin totta, että naisten karvat on nykyään tabu ja ainakin itse olen sortunut ajelemaan siksi ”kun kaikki muutkin”, vaikka itseäni karvat ei haittaa yhtään. Sain tästä kyllä inspiksen aloittaa oman movemberini myös. 🙂
Hyvää movemberia ja mukavaa isänpäivänviettoa perheeseenne!
7.11.2013
JeS! Hyviä ”karvajaksoja” ja ihanaa isänpäivää! 😀
7.11.2013
Hyvä ja piristävä kirjoitus. Minäkin ajelin epilaattorilla sääikarvojani, mutta tulos oli karmiva: sisäänkasvaneitakarvoja ja punaisia, tulehtuneita läikkiä. Mies kehotti sheivaamaan tai olla kokonaan sheivaamatta. Miehet osaa joskus olla oikeassa. :)! Mutta kyllä sitä itsensä tuntee puhtaammaksi kun joskus muutaman karva nyppii pois ;)!
7.11.2013
Selkeästi hyvä miesvalinta!
7.11.2013
Todella hyvä kirjoitus! Hienoa, mahtavaa! Ihanaa että uskallat olla vapaasti ja näkyvästi sellainen kuin olet! Olen itse usein miettinyt sitä epäkohtaa, että miksi naisten täytyy muuttaa itseään niin paljon? Kaikkea pitäisi olla nyppimässä ja poistamassa ja piilottamassa, peittämässä ja muuttamassa ja häpeämässä. Miksi naisiin kohdistuu paljon suuremmat ulkonäköpaineet? Miehet saavat olla paljon vapaammin!
Ja niin, miten tämä kaikki tosiaan vaikuttaa niihin teini-ikäisiin tyttöihin…
7.11.2013
Kiitos! Teini-ikäisenä ulkonäköpaineiden vaikutukset tulevat näkyviksi, mutta varmaan vaikuttaa jo aiemmim. Ja miten turhaa!
7.11.2013
Itse ehdottomasti ajelen, on paljon siistimpi ja huolitellumpi olo. Tosin nyt kröhm, on tullut tehtyä sitä harvemmin. Mies ei ole valittanut, mutta tunnen oloni naisellisemmaksi ja puhtaammaksikin kun sheivailen. 🙂 Ja jos joku karva eksyisi väärään paikkaan, se saisi äkkilähdön! 😉
8.11.2013
NO mutta tuo ”puhatauden” tunne on niin hölynpölyä. Aargh. Likaiset, karvaiset naiset. Ja puhtoiset siloiset neitsyet. GRRRR.
7.11.2013
…Pitää vielä lisätä, että tuntuu kummalta, hieman jopa vaivauttavalta, puhua asiasta näin. Jännä juttu!
Mitä itseensä tyytyväisenä olemiseen tulee, tietenkin on syytä harkita miten puhuu ja käyttäytyy lasten kuullen. Se ei silti mielestäni tarkoita, etteikö voisi pyrkiä terveellisempiin elämäntapoihin. Kröhm ihan vaan itelleni! 😉
8.11.2013
Apua Maria! Mitä teet uimahalliin tai kylpylään mennessä?
Mun kaveri on vakuuttanut mut siitä, että teininä oli todella noloa mennä karvaisen äidin kanssa uimaan.
12.11.2013
Ei vanhempien tehtävä olekaan mielistellä lapsiaan, vaan kasvattaa.
10.11.2013
Tämä oli kyllä virkistävää luettavaa. Hienoa, että olet valinnut tuollaisen ”karvallisen linjan”.
Mun täytyy kyllä tunnustaa, että en ole yhtä rohkea kuin sinä vaikka järjellä ajatellen kyllä tajuan, että ei ne karvat varmasti ketään haittaa.
En tiedä, haluatko sinä tai kukaan muukaan lukea tällaista ”karvafaktaa” tässä, mutta jos nyt kerron… Eli, mulla on tosi tummia ja vahvoja karvoja ja poistan säännöllisesti kainaloa-ja säärikarvat, tosin talvella säärikarvojen poistoväli voi olla sellaiset 2 viikkoa. Kesällä tosin shortsikeleillä niitä saa olla poistamassa joka toinen pv(olen käyttänyt teriä poistoon) ja siltikin joudun sietämään sitä sänkeä. Ja iho ei tykkää kyllä yhtään, voi sitä kutinaa, kun karvat kasvaa poiston sälkeen takaisin. Käsivarsissakin mulla on tosi näkyviä karvoja, mutta niitä en sentään poista, tosin kyllä kaverit nuorempana ne selvästi huomasi ja niistä jotain sanoikin.
Kesällä tosiaan en vaan voi olla ihmisten ilmoilla karvaisilla jaloilla, kun ihan oikeasti säärikarvani on tosi paksuja ja esim. kun joskus talvella olen ollut niitä poistamatta pidempään, niin joskus n. 1 kk:n kasvatuksen jälkeen ne kasvaa kiharaan(ihan kuin miehen karvat!). Ja kun pakkasilla käytän välihousuja(sukkahousuja/trikoita), niin jos karvat on tosi pitkät, niin niihin oikeasti sattuu, kun ne menee ”monelle mutkalle” esim. sukkahousujen alla.
Kun kerroit tuosta kauneusihanteiden välittämisestä tuleville sukupolville, niin mun äiti on kyllä sellainen, että hän ei ole juuri koskaan poistanut karvoja ja olen kyllä saanut hyvin ”maanläheisen”/luonnollisen suhtautmisen näihin kauneusasioihin kotoa. Mutta kuitenkin, tulin ajatelleeksi, että ymmärään kuitenkin myös sitä toista puolta(musta on ihan ok, jos niitä karvoja kesällä poistelee). Tähän voisin kyllä vielä sanoa, että onneksi Suomessa on neljä vuodenaikaa, niin olen tuolla sheivauksella pärjännyt, muuten kyllä olisi pitänyt turvautua johonkin sokerointiin tms., koska ei ihoni vaan kestä jatkuvaa sheivausta…
Muuten tuosta, kun joku oli sinulle koulussa maininnut ”viiksistäsi”, niin mua kiusattiin kulmakarvoista(!) yläasteella, mulla on siis tosi vahvat ja mustat kulmakarvat myös ja sitä pidettiin jotenkin poikkeavana ja tämä johti siihen, että aloin niitä nyppiä ehkä liiankin innokkaasti. Välilllä tuo harmittaa, koska ei ne ehkä ihan niin tuuheina enää kasva, vaikka olen jatkuvasta nyppimisestä luopunutkin. Kuitenkin, jos joku aikuinen olisi minulle silloin sanonut, että kulmat on ihan hyvät tuuheinakin, niin en olisi niitä kyllä alkanut nyppiä…
Ja anteeksi tällainen avautuminen, mutta näköjään mulla oli tästä aiheesta sanottavaa…:)
10.11.2013
Ja pakko tulla vielä kommentoimaan, kun selasin noita postauksia alaspäin:Aivan ihana uutinen tuo uusi ohjelmasi, vaikuttaa tosi mielenkiintoiselta! Tuntuu, että se voisi olla sellainen ohjelma, jota kaikenikäiset tykkäävät seurata! Hienoa, että sait tuollaisen ohjelman, pidin kovasti siitä, kun olit niin luonnollinen ja oma itsesi Iholla-sarjassa, että sinua oli ilo seurata. 🙂
12.11.2013
Kiitos! Juuri näin, uskon, että ohjelma saa erilaisia ihmisiä telkkarin ääreen.