Pitkittynyt syyhy – löydä juurisyy

Pitkittynyt syyhy repii hermoja. Aina ajoittain eri loiset, kuten täit, kihomadot, syyhypunkki tai luteet aiheuttavat laajoja epidemioita. On aikoja jolloin nämä epidemiat aiheuttavat valtavasti stressiä, kun loiset tuntuvat kehittyvän resistenteiksi lääkeaineille.

Yksi ajankoitainen vaiva on syyhypunkki joka aiheuttaa tälläkin hetkellä paljon tartuntoja. Helsingin kaupunki jopa tiedotti asiasta kaikille koululaisille ja päiväkotien asiakkalle.

Jos sinulla on joskus ollut mitään edellä mainituista ”pikku ystävistä”, osaat kuvitella, miltä näiden isäntänä tai emäntänä toimiminen tuntuu. Syyhyn tai kokonaisen loisyhteisön hankkiminen on kokemus, joka menee todella ihon alle, henkisesti kuin myös kirjaimellisesti.

Syyhy varmasti tuntuu siltä, että omat rajat on totaalisesti häpäisty, rikottu, tallottu ja asteltu niiden yli – ihan kirjaimellisesti.

Syyhytartunnan alaisena voi tuntua, että oman elämän kontrolli on viety ja taistelu syyhyä vastaan vie kaikki rahat ja voimavarat.

Syyhy kuin myöskin muut loiset, niiden juurisyyt ja hoito, ovat aihe, josta minulta on kysytty viimeisen parin vuoden aikana paljon yksityisviestein.

Tässä kirjoituksessa avaan mikä juurisyy oman ajatukseni mukaan saa syyhyn jäämään taloksi.

Miksi syyhy tarttuu? Ja toisaalta, miksi syyhy ei tartu kaikkiin?

Syyhy kuten muutkin loiset ovat luonnollinen osa elämäämme. Näin on aina ollut ja tulee aina olemaan. Loiset eivät kerro ihmisen epähygieenisyydestä, vaan siitä että luonto on suuri kokonaisuus, jossa ei ole mitään turhaa, ja että me olemme osa luontoa.

Ihmiselle saattaa helposti yhteiskunnassamme eläessä muodostua harha, että näin ei pitäisi olla. Moni ajatteleekin, että loiset pitäisi saada tuhottua maailmasta kokonaan. Tähän liittyy todennäköisesti tarve kontrolloida todellisuutta ja kontrollin menettämisen pelkoa. Luonnossa on paljon asioita mitä emme pysty ihmisinä kontrolloimaan, mikrobit ja loiset ovat yksi näistä. Niitä ei saa koskaan täysin tuhottua, joten on paljon hyödyllisempää oppia elämän niiden kanssa sopusoinnussa.

Toki voimme yrittää häätää niitä, mutta se ei aina onnistu siinä aikataulussa kuin haluaisimme. Silloin saattaa tuntua jopa pakokauhuiselta miten luonto ottaa meidät valtaansa.

Oma ajatukseni, jota avaan syvällisesti Eroon oireista -kirjassa on, että kaikki fyysiset haasteet saavat alkunsa tietoisuuden ja tiedostamattoman mielen tasolta. Fyysiset haasteet ilmestyvät todellisuuteemme, koska meillä on tunne jo valmiina sisällämme. Haaste tarjoaa tunteelle mahdollisuuden ilmetä. Se, mitä syyhy saa sinut tuntemaan, on kytenyt pinnan alla jo ennen tartuntaa. Kutina, ajatus loisesta, saa tuon tunteen ”manifestoitumaan” todeksi.

Näen, että syyhyn kohdalla pakokauhun ja tunteen rajojen loukkaamisesta voi aiheuttaa vääristynyt uskomus yksilöllisyydestä. Kuvittelemme olevamme erillisiä yksilöitä, kuin siististi muoviin yksittäispakattuja välipalakeksejä. Todellisuudessa jopa omat kehomme ovat mikrobien ja pieneliöiden ekosysteemejä. Omien solujemme lisäksi minuus muodostuu valtavasta määrästä eri mikrobilajien yksilöitä. 

Olemme kadottaneet yhteyden tähän luonnolliseen ykseyteen ja eriytyneet omiin kuvitelmiimme itseydestä ja yksilöllisyydestä. Vaikka todellisuudessa jopa mielemme on osin yhteinen, kollektiivinen. Mitä enemmän yritämme stressin vallassa taistella luontoa ja todellisuutta vastaan, sen tiukemmin se tarraa kiinni imukäpälillään, kärsillään ja kaivaa onteloita pintamme alle.

Siksi oma ajatukseni on, että paljon järkevämpää kuin häätää mikromaailman eliöitä, on luoda kehon ja mielen olosuhteet sellaisiksi, että ne tukevat rikasta mikrobistoa, joka vaikuttaa myös immuunijärjestelmämme toimintaan.

Miksi syyhyepidemia vaivaa juuri nyt?

Kun ymmärtää, että kokemus loistartuntojen taustalla on pelko erillisyydestä, kontrollin menettämisestä ja omien rajojen loukkaamisesta, on todella ymmärrettävää, että syyhyepidemia ilmenee ”koronavuosien” jälkeen.

Korona-ajan uutisointi sai aikaan pelon siitä, että muut ihmiset ovat uhka. Kuka vaan voi tartuttaa mitä vaan. Ja toisaalta luotiin myös vahva häpeä ja syyllisyys siitä, että saatan tartuttaa toiselle jotain, mikä on toiselle liikaa. Lisäksi kaikki toimenpiteet, turvavälejä ja hengityssuojaimia myöten korostivat ajatusta erillisyydestä. Myös henkistä erillisyyttä luotiin. Jälkeenpäin on todettu, että uutisointi polarisoi kansaa kahteen leiriin.

Sekin on hassu sattuma, että nyt ivermektiini, josta puhuttiin paljon koronan hoidossa on taas pinnalla. Ivermektiinin sanotaan myös toimivan syyhyyn. Ivermektiiniä saa syyhyyn vain lääkärin reseptillä.

Ehkä mielemme ja kykymme luoda todellisuutta on voimakkaampi kuin itse ymmärrämmekään.

Miksi syyhy ei lähde? Voiko syyhy hävitä itsestään?

Eikö ole ihmeellistä ja epäloogista, että jotkut saavat tartunnan herkästi, ja toisiin syyhy (tai mikä vaan muu ”tarttuva” tauti) ei tunnu tarttuvan, vaikka altistuisi sille oikein kunnolla?

Joidenkin kohdalla tartuntaa ei tapahdu, ja toiset voivat kamppailla piinaavan syyhytartunnan kanssa kuukausia tai jopa vuosia. Jos syyhypunkkeja ei saa mitenkään häädettyä, kannattaa pohtia seuraavia ajatuksia.

Kuka tahansa voi saada loisia, mutta olen varma siitä, että mitä enemmän loiset triggeröivät – eli ärsyttävät isäntää, sitä herkemmin ne tarttuvat ja sitä enemmän ne kukoistavat ja lisääntyvät. Ja mitä korkeammat isännän stressitasot ovat, sitä pienempi ärsyke vaaditaan triggeröimään.

Stressi vaikuttaa madaltavasti immuunivasteeseen ja syyhyn lääkeaineresistenssiä käsittelevässä Helsingin yliopistolla tehdyssä tutkielmassa sanotaankin asiasta näin:

Taudinkuvan, kutinan ja ihottuman vaikeusasteen tiedetään vahvasti korreloivan immuniteettiin, mahdollisesti Th2-tyypin immuunivasteeseen.

– Jutta Kankaanpää Lääketieteen kandidaatti Helsingin yliopisto

Eli, mitä enemmän stressiä, sitä hankalampi syyhy on.

Tätä oli eräässä tutkimuksessa selvitetty myös lampailla ja huomattu, että mitä stresssaantuneempia lampaat ovat sen helpommin ne saavat loisia. Se on luonnollista, koska stressaantuneena immuunijärjestelmämme heikentyy. Olemme alttiimpia stressaantuneena myös syyhytartunnoille.

Loisten luonnollinen leviämismekanismi perustuu monesti tähän isäntäeläimen häiritsemiseen levitäkseen.

Käytetään esimerkkinä kihomatoa: se, että kihomato saa valojen sammuttua aikaan kutkuttavan tunteen peräaukolla saa ihmisen raapimaan peppuaan. Ja kun ihminen raapii peppuaan, munat leviävät. Jos ihminen on täysin zen, eli tyyneyden tilassa, ei matosen tanssit pyllyreiällä aiheuta minkäänlaista reaktiota. Madon munat menevät hukkaan ja populaatio vähitellen kuolee sukupuuttoon, sillä kierto perustuu siihen, että munat pääsevät ruuansulatuskanavaan.

Sama pätee syyhyyn, mitä herkempi iho on, sitä herkemmin sitä raapii ja kun ihoa raapii, sitä huonommin se suojaa tunkeilijalta.

Mitä enemmän loistartunta saa triggeröityä pakokauhua, stressiä, ahdistusta tai kontrollin tarvetta niin sitä sitkeämmin ne monesti jäävät. Varsinkin jos loiset jäävät kierteeksi niin se voi kertoa, että stressin vuoksi immuunijärjestelmä on heikompi.

Myös ajatukset vaikuttavat: Jos syyhy tai muu loinen huolestuttaa, tämä tuottaa stressiä ja heikentää puolustustusjärjestelmää, ja mitä heikompi puolustusjärjestelmä on, sitä sitkeämmin vaiva pysyy. Ja siinäpä on meillä varsinainen noidankehä.

Koen, että syyhyepidemia laajenee sitä enemmän mitä enemmän annamme siihen liittyvälle hädälle ja stressille valtaa. Ja mitä enemmän siihen liittyy häpeää, sen varmemmin se takertuu. Häpeä toimii tiedostamattomasta käsin, ja näin syyhykin toimii. Ihmiselle näkymättömissä.

Pitääkö kaikki vaatteet pestä, jos on syyhy? Milloin syyhy siivous?

Sanoisin, että maalaisjärki käteen. En usko, että maaninen siivoaminen on tarpeen. Kaikkia vaatteita tuskin tarvitsee pestä, vaan ne, joita on käyttänyt tartunnan aikoihin.

Itse koen, että jopa tärkeämpää, kuin fyysinen siivous ja ylihygienia, on tehdä siivous mielen ja tunteiden tasolla.

On siis tultava tietoiseksi siitä, mitkä on ne omat juurisyyt, eli ajatukset ja tunteet, mitkä saavat syyhyn asettumaan itseen tiukemmin kuin joihinkin toisiin.

Ja löydettävä rauha asian kanssa. Silloin loiset yleensä katoavat kokemukseni mukaan kuin itsestään.

Syyhy ja häpeä

Tässä ystäväni Timon tarina syyhyepidemiasta ja sen antamista ajatuksista, tunteista ja oivalluksista.

”Sain ekan syyhyni 2004. Polttava kutina otti hermoille. Kävin työterveyslääkärissä ja homeopaatilla. Oli kuulemma ihottumaa ja stressiä. Sitten tartutin sen kaverille, jonka kaveri tiesi mistä polttava kutina syntyi. Oli helpotus saada hoidettua syyhy pois Nix-voiteella.

Sain uuden tartunnan vuonna 2008 ja nyt se ei sitten lähtenytkään enää millään pois. Vaikka kuinka monesti laitoin Nix-voidetta ja laitoin kaikki vaatteet useaksi päiväksi muovipusseihin, jotta punkit kuolevat. Hermot olivat kovilla, kun hävetti ja teki mieli eristäytyä kaikista ihmisistä.

Minulle tuli itsetuhoinen ajatus päättää päiväni, jos en saa syyhyä hoidettua millään. Sitten ymmärsin, että on helpompaa kertoa kaikille ja kohdata se jäätävä häpeä, kuin tappaa itsensä.

Vanhainkodille töihin mennessä olin aika hermona siitä, jos tartutan koko osaston. Tunnen ystävän jolla kävi niin. Ihotautilääkäri totesi vaivan olevan ennemmin jo korvien välissä, kun minulla ei ollut näyttää yhtään käytävää tai näppyä ihossani. Silloin ne kutinat loppuivat, mutta tuntui, että uusiutumisen pelkäämiseen meni kuukausitolkulla aikaa.

2020 sain taas oireita työpaikaltani lastensuojelusta ja meni kauan, että työpaikan nuori tartuttaja löytyi. Olin jo luopunut toivosta, että Ivermektiini-pilleritkään auttaisivat siihen minun kohdallani ja rahaa kului.

Tiesin, että joku nuorista on tartuttaja ja olo helpottui, kun tartuttaja todettiin ja hoidettiin pillereillä, mutta siihen meni lähes vuosi ennen kuin nuoren käsivarret olivat täynnä näppyjä ja asiaan havahduttiin. Tarkistelin lasten sormia mutta punkin käytäviä ei vain tullut esiin ja vesirakkoja ei löytynyt keltään.

Tajusin myöhemmin, että massiivinen häpeän kokemus tulee suoraan kiintymyssuhdetraumastani, joka on välttelevä ja se johtuu turvattomuudesta ja rakkaudettomuudesta lapsuudessani. Syyhyn saastuttamana olin täysin pulassa, kun pelkäsin etten voi lähestyä turvallisesti ketään toista ihmistä tartuttamatta häntä ja se tuntui todella pahalta minussa traumastani johtuen. Jokin kumma taika minussa on ollut, että tuon kanssa olen saanut karmaani kohdata.”

Miten hoitaa syyhy kotona? Ja mielessä.

Syyhyepidemian äärellä onkin mielestäni hyvä pysähtyä ja rauhoittua pohtimaan mikä on se perimmäinen tunne jonka nämä pienet otukset sinussa herättävät, stressin ja paniikin sijasta.

Työkaluja syyhyn aiheuttaman stressin ja tunnetason juurisyiden hoitoon:

• Free to Heal®-menetelmä (tätä suosittelen todella lämpimästi)Menetelmää harjoittaessa syyhyyn, kannattaa keskittyä teemoihin kuten: Millaista kosketusta olen kokenut lapsena? Millainen on kokemus omista rajoistani? Miltä tuntuu olla osa luontoa? Onko minulla tarve kontrolloida ympäristöä?
• Voimahengitys (löytyy ilmaiseksi YouTubesta)
• Iho ja itsetunto -meditaatio (tämä meditaatio on suunniteltu kaikkii ihoon liittyviin haasteisiin)
• Tulevaisuus järvenä -meditaatio (tämä meditaatio vahvistaa yhteyttä ja luottamusta luontoon)
• + muut meditatiiviset tarinat, jotka löydät Kaikki meditaatiot -paketistani.

Syyhyyn on olemassa myös hyviä luonnollisia hoitokeinoja joita kannattaa kokeilla. Kerron niistä lisää seuraavassa kirjoituksessani. 

Oletko paininut syyhyn kanssa?
Miltä se on tuntunut?

Ja mitä ajatuksia tämä kirjoitus herätti?