Lasten seksuaalikasvatus, ja kysymys tarvitaanko pienten lasten seksuaalikasvatusta, on noussut aiheena mediassa viime aikoina. Nykyään puhutaan jopa lasten seksuaalikasvatuksesta osana varhaiskasvatusta. Jaoinkin sosiaalisessa mediassa uutisen, jossa tuotiin Kesille, miten jo 0-4 vuotiaille pitäisi alkaa opettaa seksuaalikasvatusta, jossa lapsille kerrotaan että sukupuolia on enemmän kuin kaksi.
Tässä on monia minua ihmetyttäviä seikkoja!
Ensinnäkin, seksuaalisuus on ihmisen voimakkain vietti. Miten ihmeessä olemme ajautuneet niin kauas, että emme luota luontoon ja kuvittelemme, että voisimme jotenkin ”kasvattaa” lapsia tällä elämän osa-alueella.
(Sanoisin, että tärkein asia, mitä voimme tehdä kasvattajina, on itse poisoppia yhteiskunnan ja muiden ihmisten meihin istuttamista seksuaalisuuteen liittyvistä ohjelmoinneista, mutta kerron tästä ajatuksesta lisää toiste.)
Uskon täysin, että kasvaessaan turvallisessa yhteydessä omaan vanhempaansa ja hoivaajiinsa omaksuu omaan kehoon liittyvät asiat ja hyvinvointia edistävän seksuaalisuuden luonnollisena osana omaa kehitystään. Myös Waldorf-pedagogiikan kehittänyt Rudolf Steiner ajatteli näin.
Näitä asioita ei välttämättä silloin tarvitse erikseen opettaa! Seksuaalikasvatus ei ole mielestäni mitään erillistä opettamista vaan kehollista kokemusta. Kokemus siitä, että kehon luonnolliset toiminnot tuottavat nautintoa. Näin ollen seksuaalisuus on täysin luonnollinen osa jokapäiväistä elämää.
Tietoisuus lapsen omaan seksuaalisuuteen kasvaa turvallisen kokemuksellisuuden ja vuorovaikutuksen kautta. Tässä jutussa haluankin nyt jakaa muutamat parhaat vinkkini lapsen seksuaalikasvatukseen liittyen.
Mitä on seksuaalisuus ja seksuaalikasvatus?
Omaan seksuaalisuuteen liittyviä kokemuksia lapsilla on aivan pienestä pitäen.
Esimerkiksi pieni poika saattaa ihmetellä viattoman luottavaisena vanhemmiltaan miksi oma pippeli tuntuu kovalta. Seksuaalisuus-sana on ehkä hieman harhaanjohtava tässä yhteydessä ja moni vanhempi provosoituukin tuosta sanasta, vaikka kyse on todellakin koko elämänmittaisesta matkasta oman kehon ja sen toimintojen kanssa. Ja se on täysin luonnollinen asia! Siinä ei ole mitään likaista tai pahaa. Jos toisen kehorauhaa ja vapautta olla oma itsensä rikotaan, voidaan kylläkin aiheuttaa omana itsensä olemisen kokemukseen ja seksuaalisuuteen suurtakin vahinkoa.
Seksuaalisuus sanana on hyvin monimuotoinen ja jotta seksuaalikasvatuksesta voitaisiin puhua sellaisena mitä sillä tarkoitetaan, pitäisi ymmärtää sanan laajempi merkitys. Väestöliiton sivuilla sanotaan, että se on ihmisen perusominaisuus jota ei voi erottaa muusta ihmisenä olemisesta. Tähän kuuluu sukupuolinen kokemus ja kehitys. Seksuaalisuudella ei siis yks yhteen tarkoiteta seksiä, vaan siihen liittyy vahvasti mielestäni myös oma kehollisuus, aistillisuus, vapaus omasta itsestä ja omana itsenä olemisen kokonaista kokemista. Parempi sana hyvin pienten lasten seksuaalikasvatuksen suhteen voisikin olla esimerkiksi kehotietoisuus. Tämä siksi, ettei syntyisi asiaan kuulumattomia mielikuvia.
Neljä vinkkiäni lapsen terveen seksuaalisuuden tukemiseksi:
Seksuaalisuus itsessään on aivan yhtä viaton asia kuin pienten lasten häpeilemättömät kysymykset siitä miten vauvat syntyvät. Jostain syystä asian ympärille vain on kehittynyt paljon häpeää, ja jotkut aikuiset ovat luoneet aiheen oman ympärille oman salaisen ”hys hys” -mentaliteetin. Tärkeintä lapsen terveen itsetunnon kannalta on peilata lapselle luonnollista ja hyväksyvää suhtautumista hänen omaan kehoon ja sen toimintoja kohtaan. Ja pohtia läsnäolevasti niitä kysymyksiä joita lapsen mieleen nousee kussakin ikävaiheessa. Asioista on tärkeää puhua avoimesti siksi, että lapsi itse kasvaa arvostamaan omaa kehoaan ja kokemaan sen luonnollisena asiana. Erityisesti murrosiässä. Muuten häpeä tarttuu lapseenkin ja silloin esimerkiksi omien rajojen tunnistaminen voi hämärtyä kun niitä aletaan tutkia enemmän murrosiässä. Oma koskemattomuus ja rajat kun liittyvät myös vahvasti seksuaalisuuteen.
Omat ”seksuaalikasvatusvinkkini” ovat hieman eri tyyppisiä mitä yleisesti tunnutaan opettavan. Lapsi kasvaa luonnolliseen kehotietoisuuteen turvallisessa yhteydessä vanhempaansa.
Seuraavaksi avaan tarkemmin neljä tärkeää tekijää:
1. Imetys ja nautinnon tavoittaminen
Mielestäni yksi tärkeimpiä tekijöitä lapsen kehoyhteyteen ja turvaan kasvamisessa varhaislapsuudessa on imetys. Imetyksellä on paljon tutkittuja terveyshyötyjä niin äidille kuin lapsellekin. Uskon sen johtuvan pitkälti niistä turvaa luovista kokemuksista joita imetys vahvistaa.
Seksuaalisuuden kannalta tärkeintä on, että äiti löytää nautinnon imetyksestä. Imetykseen voi alkuun liittyä vaikeita ja kipeitäkin haasteita, jos äidin seksuaalisuuteen tai läheisyyteen liittyy haasteita. Esimerkiksi itse luulin esikoisen kanssa, etten pysty imettämään. Voit lukea kirjoitukseni tästä Instagram-postauksestani:
Imetykseen liittyvät haasteet on kuitenkin mahdollista kohdata ja parantaa imetysmatkan myötä. Imetyksen yhteydessä syntyy niin lapselle kuin äidillekin uusia hermoyhteyksiä sekä voimakkaita positiivisia kokemuksia läheisyyden ja yhteyden myötä ruokintaan liittyen.
Rintamaito on optimoitua ravintoa lapselle, jonka naisen keho tuottaa juuri lapsen tarpeiden mukaisesti. Rintaruokinta on luonnollinen läheisyyden muoto joka vahvistaa lapsen turvan tunnetta ja sitä kautta itsetuntoa vanhemmitenkin. Turvan tunne on yksi perustekijä vahvalle itsetunnolle. Ja itsetunto on tärkeä osatekijä omaan terveeseen seksuaalisuuteen liittyen.
Pitkä, nautinnontäyteinen imetys on siis mielestäni sitä kaikista luonnollisinta ja parasta ”seksuaalikasvatusta” mitä voimme lapselle antaa hänen varhaislapsuudessaan. Toki pulloruokittu lapsikin voi kokea parhaimmillaan vanhempaansa hyvin läheistä ja turvallista yhteyttä. Tällöin kannattaa äidin tai vauvan ruokkijan virittäytyä nautinnon aaltopituudelle vauvaa syöttäessä.
Eli jos imetys ei jostain syystä onnistu, ei se tietenkään ole mikään haittatekijä itsessään, mutta puhun itse nyt imetyksestä, koska minulla on siitä itsellä enemmän kokemusta.
2. Vauvojen vessahätäviestintä
Vauvojen vessahätäviestintä on tuhansia vuosia käytössä ollut menetelmä, jonka avulla vanhempi oppii tunnistamaan vauvan vessahädän ja kykenee avustamaan vauvaa vessakäynneissä vastasyntyneestä asti. Olen käyttänyt menetelmää kolmen lapsen kanssa. Vessahätäviestinnän perusajatuksena on, että lapsi on kykenevä viestimään omista tarpeistaan hyvin varhaisesta vaiheesta lähtien.
Vauvojen vessahätäviestintä on lempeä vaistoihin ja varhaiseen vuorovaikutukseen perustuva menetelmä. Vauvojen vessahätäviestintä tukee vauvan luontaista kehitystä. Kaikkein tärkeintä tässä menetelmässä on se, että lapsi saa tehdä tarpeensa luonnollisesti ja hän kokee tulevansa tarpeissaan ymmärretyksi ja kuulluksi. Tällöin myös vanhempi oppii lukemaan lapsensa hyvin hienovaraisiakin viestejä jolloin vuorovaikutus ja yhteys vahvistuu. Tämä on erittäin hyvä pohja lapsen terveiden rajojen syntymiselle.
Olisitko ajatellut, että kun viet pienen vauvasi pissalle, sekin on lasten seksuaalikasvatusta!
Vauva on syntymästään asti tietoinen kehontoiminnoistaan ja kykenee ilmaisemaan vessahädän. Vauvan luontaiset viestit tulevat kuulluiksi ja tarpeet tyydytetyksi mukavalla tavalla. Terveet rajat syntyvät siitä kun vanhempi kunnioittaa niitä. Vessahätäviestinnässä opetellaan ymmärtämään omaa lasta hyvin pienestä asti.
Pissaaminen on esimerkiksi ensimmäisiä tunneilmaisun muotoja joita meillä ihmisinä on. Kun opimme olemaan läsnä ja kuuntelemaan lastamme tässä jo hyvin varhain, vahvistamme hänen luottamusta elämään ja omien tarpeiden tärkeään kuuntelun taitoon. Tämän pohjalle uskon muodostuvan luonnollisesti hyvä yhteys omaan kehoon ja seksuaalisuuteen myös myöhemmin.
Kun vauva kokee alusta asti, että sukuelimet, nautinto ja turvallinen yhteys ja vuorovaikutus kuuluvat samaan kokemukseen, näitä vastaavat hermoverkot myös kytkeytyvät yhteen neuroplastisuuden periaatteiden mukaan. Silloin luomme aivan uudenlaisen rakkauden kulttuurin <3
Olen luonut Vaipaton vauva-verkkokurssin, jonka on käynyt jo 800 kurssilaista. Voit tutustua kurssiin sekä vauvojen vessahätäviestintään tästä.
3. Lapsen helliminen
Luonnollinen ja läheinen suhde omaan lapseen hellyyden, hieronnan, suukottelun ja silittelyn kautta auttaa lasta vauvasta asti hahmottamaan oman kehonsa rajat. Hän kasvaa aistimaan ja kokemaan kehomielihyvää täysin luonnollisena osana elämää iloisena, viattomana ja leikkisänä asiana. Juuri sellaisena kuin aidosti rakastavien ihmisten välinen hellyydenosoitus nimenomaan onkin. Kunnioittavaa ja rakastavaa.
Lapsi oppii kokemaan oman kehon turvapaikkana ja kokemaan sen omaksi luonnolliseksi, elämänmittaiseksi kodiksi. Hän oppii asuttamaan kehoaan läheisyyden myötä turvassa. Hän on kotonaan itsessään saadessaan olla hyväksytty muiden kanssa. On turvallista antaa ja ottaa vastaan hellyyttä. Erityisen tärkeää hellyydenosoituksissa vanhempien on kuitenkin tärkeää myös muistaa lapsen rajat.
4. Lapsen rajojen kunnioittaminen – hyvinvointia ja terveyttä aikuisuuteen
Lapsilla on omat rajansa ja tahtonsa pienestä pitäen. Tulee ikävaiheita jolloin äidin tai isän hellyydenosoitukset eivät ole enää toivottuja. Minusta niitä on tärkeää kunnioittaa. Moni vanhempi purkaa omaa hellyydenkaipuutaan lapseen halatessaan ja pussatessaan häntä. Hellyydenosoitukset pitäisi kuitenkin aina olla ensisijaisesti lapsen omilla ehdoilla tapahtuvia. Jos jokin näyttää lapselle olevan epämiellyttävää tai epätoivottua, sitä tulee kunnioittaa. Jos lapsi ei tunne oloaan mukavaksi hellyydenosoituksissa on tärkeää kunnioittaa ensisijaisesti hänen rajojaan.
Ystäväni lapsi ei halunnut poskipusuja enää tietyssä ikävaiheessa. Halaukset kyllä kelpasivat edelleen ja olivat lapselle mieluisia. Ystäväni erehtyi välillä tottumuksesta antamaan poskipusuja rakkaalle lapseen, mutta lapsi loukkaantui aina niistä. Hän koki ettei äiti kunnioita hänen toivettaan. Mielestäni ystäväni suhtautui lapseensa oikein kun pahoitteli erehdystään ja opetteli kunnioittamana lapsensa rajoja vaikka mielellään olisikin jatkanut suukkojen antamista. Lapsen rajat olivat kuitenkin tärkeimmät.
Yhteiskunnassamme emme useinkaan kunnioita toistemme tai lastemme rajoja. Se opettaa lasta kasvamaan siihen ettei hän itsekään niitä osaa kunnioittaa. Silloin kasvaa sukupolvi sukupolvensa perään ihmisiä jotka tekevät asioita mitkä eivät tunnu itselle oikeilta vain siksi, että niin ”kuuluu” tehdä.
Tämä kaikki heijastuu myös omaan seksuaalisuuteen. Jos emme ole oppineet pienestä asti, että rajojamme kunnioitetaan, emme osaa niitä vanhemmiten kunnioittaa itsekään.
Kun omia rajoja ei osaa pitää mielen tasolla, pitää kehon vetää rajat. Esimerkiksi nainen, joka rikkoo omia rajojaan saattaa oireilla esimerkiksi toistuvin hiivatulehduksin, virtsatieinfektioin tai vulvodynian kautta. Tai kehollinen läheisyys voi muodostua niin epämiellyttäväksi, että nainen kokee haluttomuutta tai yhdyntävaikeuksia. Näihin haasteisiin suosittelen lämpimästi Free to Heal -menetelmää.
Tunnistamme ja opimme rajamme niitä ilmaisemalla, mutta jos ne toistuvasti mitätöidään, vaihtoehdoksi jää vain sopeutua. Tai lopulta voi oppia myös käyttämään muita hyväkseen rikkomalla omia rajojaan, eli esimerkiksi tarjota seksiä rahaa, mainetta tai hyödykettä vastaan. Siksi mielestäni tärkeintä seksuaalikasvatusta osaltaan on kunnioittaa lastemme rajoja kun he niitä ilmaisevat. Sekä kiittää heitä siitä, että he tuovat rajansa ilmi jotta voimme ja saamme niitä kunnioittaa. Omien rajojen tunnistaminen kun on todella arvokasta. Tämä vahvistaa lapsen itsetuntoa ja tervettä suhdetta kehoon ja seksuaalisuuteen kaikkinensa.
Pieni lapsi ei tarvitse erillistä lasten seksuaalikasvatusta
Minusta tehokkain ja aidoin lasten seksuaalikasvatus on siis sitä kokemusta jota jaamme yhdessä lapsen kanssa. Se on kehoyhteyden vahvistamista ja kokemusta siitä, että omat tarpeet tulevat kuulluksi ja ne ovat tärkeitä. Merkittävin asia lapsen terveelle suhteelle omaan itseen ja seksuaalisuuteen on turvallinen ja kohtaava kasvuympäristö jossa arvostetaan lasta omana aitona ihanana yksilönä ja hänellä on turvallista ilmaista rajojaan ja tarpeitaan.
Rakkaudella,
Maria
PS. Ja vaikka et tätä pyytänytkään, tässä vielä viides vinkki. Vanhemman omien seksuaalisuuteen, läheisyyteen ja vuorovaikutukseen liittyvien haasteiden kohtaaminen. Siihen loistava apu ovat esimerkiksi Meditatiiviset tarinani, kuten Kauniit kuukautiset, Nautinto ja Rakkauden parantava voima. Lisäksi Sopo Yoni -muna sekä sen mukana tuleva harjoitusäänite ovat loistavia, kun haluat löytää paremman kehoyhteyden.
Lasten seksuaalikasvatus
