Tänä päivänä, tasan kuusi vuotta sitten tein elämäni ensimmäisen positiivisen raskaustestin.
Ajattelin kahta punaista viivaa käsilaukussani ja kävelin lankakauppaan. Ostin kahdeksan kerää vaaleanvihreää luomupuuvillalankaa.
Kotona tulostin kauneimman netistä löytämäni vauvan neulepuvun ohjeen. Loin silmukat tunnustellen jokaista nipistystä vatsanpohjassani. Aloin neuloa.
Tällainen puvusta piti tulla:
Sain neuleen tänään valmiiksi.
Potkupuvun ainoasta lahkeesta tuli mekko kolmivuotiaan kuopuksen nukelle.
Enpä olisi arvannut.
11.1.2015
😀 Lohduttavaa, kiitos! Minäkään en ole käsityöihmisiä…
11.1.2015
😀 Minä olen kyllä äitiyteen asti ollut käsityöihminen! Monta paitaa olen itse neulonut.
11.1.2015
Oi kun mua nauratti!Samoin käynyt monta kertaa ja enää en edes yritä neuloa.
12.1.2015
Ihana! <3 Sait kyllä aamun alkamaan naurulla! 🙂
12.1.2015
Hehe :D. Miekään en ole yhtään neuloja/ompelija mitään muutakaa siihen viittaavaa :).
12.1.2015
Tässä piileekin se järkytys, että minä olen. Olin.
12.1.2015
Mulla on edelleen kaapissa puoliksi neulottu potkupuku, jonka aloitin kun odotin nyt 11 vuotiasta esikoistani 😉 En millään raaski laittaa sitä poiskaan. Ehkä teen sen loppuun sitten kun on lastenlasten aika.
13.1.2015
Kohtalotoveri! Leikkiikö 11-vuotias vielä nukeilla tai pehmoleluilla. Tee se nyt valmiiksi!
7.3.2015
😀 apua, tikahdun nauruun