Oletko niitä äitejä, jotka kokkaavat perheelle hylkeen maksaa, rasvaista kalaa ja runsaasti aurinkokuivattuja sieniä vähintään seitsemänä päivänä viikossa? Jep. En minäkään. Todennäköisesti meidän perheen lapset eivät siis saa hurjan ravitsevista aamusmoothieista huolimatta tarpeeksi D-vitamiinia ruuasta.
Kesäisin en murehdi ollenkaan D-vitamiinista, koska paras tapa tankata sitä on nakuilu auringossa – sehän meiltä onnistuu. Siksi olenkin myös aika rebel äiti – en käytä koskaan aurinkorasvaa, en itselle enkä lapsille. Ihme ja kumma, edes punatukkainen lapsemme ei ole koskaan palanut.
Mutta nyt aurinko on painunut taas sen verran kauas, että on paras kurkotella vitamiinipurkkia. Ikävä kyllä talviaikaan auringonvalon teho on niin vähäinen, että ahkerinkaan pieni nakuilija ei saa D-vitamiinitasojaan sen avulla ylläpidettyä.
D-vitamiinin puute lapsilla ja vastasyntyneillä
D-vitamiinin riittävä saanti nykysuomalaisella ruokavalikoimalla on todella vaikeaa. Pohjoiset kansat ovat ennen vanhaan syöneet runsaasti D-vitamiinia sisältävää hylkeenmaksaa sekä valtavat määrät kalaa. Ainoastaan rasvainen kala kuuluu nykyruokavalioon, mutta on usein kasvatettua ja siksi vitamiinipitoisuudeltaan köyhää. Raskasmetallien ja muiden ympäristömyrkkyjen takia kalaa ei myöskään tulisi syödä niin paljon, että D-vitamiinintarpeen saisi tyydytetyksi.
Suomalaisten D-vitamiinin eli (seerumin kalsidiolin) keskiarvo vuonna 2012 tehdyssä tutkimuksessa oli 45,3 nmol/l kun puutteena pidetään kalsidiolitasoa 50 nmol/l. Siis suomalaisten keskiarvo oli D-vitamiinin puutos!
Aikuisväestön D-vitamiinipuutokset heijastuvat myös vastasyntyneisiin. Meidän suomalaisten odottavien ja imettävien äitien maidon D-vitamiinitasot ovat liian alhaiset, minkä vuoksi myös vauvat saavat liian vähän D-vitamiinia. Vastasyntyneiden D-vitamiinitasojahan korjataan vauvoille annettavilla ravintolisillä. Itse olen sitä mieltä, että kokonaisvaltaisempi ratkaisu olisi korjata äitien D-vitamiinipuutos. Todennäköisesti vauva pystyy hyödyntämään äidinmaidon kautta tulevan D-vitamiinin paremmin kuin tipat. Tiedän monta tapausta, jossa vauva on saanut nimittäin vatsanväänteitä D-vitamiinitipoista, jolloin äiti on tehnyt päätöksen, että ottaakin itse hieman enemmän D-vitamiinia.
”Jos imettävä äiti saa D-vitamiinia 100 mikrogrammaa vuorokaudessa, hänen oma kalsidiolitasonsa nousee tasolle noin 100 nmol/l ja vastaavasti imeväisen kalsidioli kohoaa yli tason 75 nmol/l.” – Professori Ilkka Paakkari
D-vitamiinin saanti on yhdistetty luun mineraalitiheyteen sekä matalat tasot on yhdistetty ykköstyypin diabetekseen.
Takaisin tippoihin – kukkaro kiittää
Silloin kun lapset olivat vauvoja, käytin niitä perus-D-vitamiinitippoja, joista lapsen naama vääntyi vinkuralle. Kerran erehdyin itsekin maistamaan D-vitamiinitippaa, jonka olin apteekista ostanut. En tule ikinä unohtamaan sitä makua, niin hirmuinen se oli.
Viime vuosina olen siirtynyt tabletteihin ja suihkeitakin olen kokeillut (niiden ehdoton huono puoli on, että pumppupullot ovat hajonneet tai tukkeutuneet jo kauan ennen kuin D-vitamiini on loppu).
Nyt olen siirtynyt taas tippoihin, ja onpa nostalginen olo! Näiden pitäisi olla erittäin hyvin imeytyvässä muodossa. Parasta puoli on riittoisuus: Biomedin D-tipat sisältävät 25 mcg D3-vitamiinia per tippa. Yksi pullo sisältää siis noin 700 tippaa, joten tämä on todella edullinen vaihtoehto pitää huoli perheen D-vitamiinin saannista.
Tipat voi antaa lapselle suoraan suuhun, tai sekoittaa siihen aamusmoothieen.
PS. Joko teillä on aloitettu D-vitamiinilisä tälle talvikaudelle?
21.10.2016
Vielä ei ole aloitettu, mutta ajatuksissa on kyllä ollut. Että pitäis…
21.10.2016
Tippoja vauvalle, suihketta isommille (sen suuttimen voi ottaa irti ja liottaa vedessä taas auki jos tukkeutuu 😉 ) ja kapselit aikuisille. Itse syön 100mikrog mutta annan silti kyllä vauvalle tippoja muutaman kerran viikossa. Ja smoothiet on kyllä meidänkin lasten herkkua!
22.10.2016
Kyllä! Suihkeilla mennään. 🙂
22.10.2016
Mä syön ympäri vuoden d-vitamiinia, johon on lisätty k-vitamiini. Lapsille aloitin jo elokuussa vitskut, että vastustuskyky on parempi koulujen alkaessa syyskuussa. Mun d-vitskut on tippoina ja annoksessa on 2000IU, mitä se sitten onkaan mikrogrammoina. Itse asusta vielä vähän aurikoisemmassa paikassa kuin Suomi ja täällä lääkäri määräsi mulle ympärivuotiseen käyttöön nuo deet, koska olen suomesta ja mun iho on niin vaalea.
Lisäksi käytössä on E-epaa, jota suomesta trokaan :D. Lapset käyttää fermatoitua kalaöljyä.
25.10.2016
Vaalea iho auttaa kehoa muodostamaan d-vitamiinia auringonvalosta helpommin ja nopeammin kuin tumma iho.
23.10.2016
just oli juttua että talvi-aikana kannattaa syödä kananmunia tavallista enenmmän niin saa just sitä mainiosti imeytyvää d-vitaminiinia!
23.10.2016
Hei! Ei liity aiheeseen, mutta voisitko tehdä postauksen, jossa esittelisit teidän nukkekotia? 😀 Vaikuttaa niin ihanalta! Mistä se on peräisin, ketkä sillä leikkii ja mitä leikitään.. Jos haastetta haluat, niin sehän voisi olla vaikka jonkinlainen video-tour ja lapset voisi toimia kertojina 🙂
24.10.2016
Ei ihan liity aiheeseen, mutta olen kiinnostunut maidottomasta ruokavaliosta ja sinullahan on siitä kokemusta… Olen huolissani kalsiumin saannista, mistä sitä saa maidottomassa ruokavaliossa?
Käytätkö soijatuotteita tai muita vastaavia? Oletko huomannut muita vaikutuksia maidottomasta ruokavaliosta kuin muutokset ihon kunnossa?
25.10.2016
Suomalaiset D-vitamiinisuositukset perustuvat pohjoismaisiin ravitsemussuosituksiin NNR 2012. Ne puolestaan perustuvat pohjoisamerikkalaisiin Institute of Medicinen (IOM) suosituksiin, joiden laskelmissa on myöhemmin havaittu kohtalokas tilastollinen virhe. Siten suomalaiset suositukset perustuvat mutkan kautta virheellisiin laskelmiin.
Amerikkalaisen Institute of Medicinen (IOM) suosituksen mukaan D-vitamiinin (kalsidiolin) riittävä pitoisuus veressä on 50 nmol/l. Edelleen IOM toteaa, että hoitotutkimuksien mukaan pohjoisten alueiden väestön valtaosa (97.5%) saavuttaa tämän pitoisuuden päivittäisellä 15 mikrogramman D-vitamiinin saannilla.
Kanadalaiset tilastotieteilijät ovat kuitenkin nyt osoittaneet IOM-laskelman virheelliseksi. Kun IOM:n käyttämät tutkimukset analysoitiin uudestaan ja korjattiin havaittu tilastotieteellinen virhe, osoittautui, että 15 mikrogramman D-vitamiinin päiväsaannilla väestön kalsidioli ylittää varmuudella vain tason 27 nmol/l. Kirjoittajat toteavat, että D-vitamiinin liian pienellä päiväsaannin suosituksella on vakavia kansanterveydellisiä ja hoidollisia seuraamuksia ja että suositus tulee arvioida uudestaan.
http://www.terveyskirjasto.fi/terveysportti/uutissorvi_uusi.uutissivu?p_uutis_id=17852&p_palsta_id=4
25.10.2016
THL:n väittämät D-vitamiinin saantisuositukset perustuvat liian matalien viitearvojen käyttöön. THL pitää jo 50 nmol/l tasoa ”hyvänä” D-vitamiinitasona, vaikka kansainvälisesti D-vitamiinitutkijat ja suomalaiset lääkärit pitävät optimaalisen D-vitamiinitason alarajana 80 nmol/l. Myös prospektiivisten tutkimusten meta-analyysit eli koostetutkimukset puoltavat tätä korkeampaa tasoa.
D-vitamiinin lähde ihmiselle on aurinko. Olemme lähtöisin päiväntasaajalta, jossa tämä on mahdollista läpi vuoden. Suomessa auringonvaloa on riittävästi D-vitamiinin valmistukseen vain huhti-toukokuun vaihteesta elokuun loppuun eli kun UVB-indeksi on vähintään 3, kello 10-16 välisenä aikana, vähintään kädet ja jalat paljaina 30 minuuttia päivittäin. Joskus lähes koko kesä on niin pilvinen, kylmä tai sateinen, että pelkästään auringosta on vaikea saada riittävästi D-vitamiinia. Talvella UVB-indeksi on nolla.
Ruuan merkitys D-vitamiinin lähteenä on vähäinen. Suomalainen saa virallisterveellisestä ruokavaliosta, runsaasti kalaa ja suositusten määrän D-vitaminoituja maitotaloustuotteita sekä teollisia rasvoja alle 10µg D-vitamiinia päivää kohti. Suomessa syödään pääosin kasvatettua kalaa, jossa ei ole D-vitamiinia, johtuen kalan rehusta, joka ei sisällä D-vitamiinia. Suomessa kaksikolmasosaa syötävästä kalasta on kasvatettua Norjan lohta tai Suomalaista kirjolohta. Kasvatettujen kalojen D-vitamiinipitoisuudet ovat vain neljäsosa villiin kalaan verrattuna eli n. 2µg / 100 grammaa kalaa ja pannussa paistettuna tästä määrästä häviää vielä noin puolet eli jäljelle jää 1µg / 100 grammaa kalaa. Toiseksi eniten syödään pakasteseitä, jossa D-vitamiinia on 1µg / 100 grammaa kalaa. Myös suurin osa siiasta on kasvatettua, jossa on D-vitamiinia n. 5µg / 100 grammaa kalaa. Villin kalan lajien välillä vaihtelua esiintyy paljon, keskiarvon ollessa n.8µg / 100 grammaa kalaa.
D-vitamiinia pitää syödä niin paljon, jotta veren D-vitamiinipitoisuus nousee luonnolliselle (kesäauringon nostamalle) tasolle, joka on keskimäärin 100-150 nmol/l. Lukuisten tutkimusten valossa tämä tarkoittaa vähintään 50µg D-vitamiinia päivässä. Yleensä 100µg ja jopa enemmänkin, jos on isokokoinen ihminen. Ylipainoisilla on tutkimuksissa usein keskimäärin hiukan alhaisempi D-vitamiinipitoisuus veressä kuin normaalipainoisilla, ja pitoisuus nousee D-vitamiinilisää otettaessa heikommin kuin normaalipainoisilla.
D-vitamiinin puutos on osallisena lukuisiin eri sairauksiin (mm. I- ja II-tyypin diabetes, luuston- ja lihasten heikkous, hengitystieinfektiot, MS-tauti, neurologiset sairaudet, psyykkiset sairaudet, verenpainetauti, reumataudit jne…), jotka Suomessa ovat erittäin yleisiä verrattuna päiväntasaajalla asuviin ihmisiin. Pelkästään luuston, hampaiden, nivelten ja lihasten hyvinvoinnin kannalta suositeltava veren D-vitamiinipitoisuus on vähintään 80 nmol/l ja kokonaisterveyden kannalta 100-150 nmol/l.
Suomessa alle 1-vuotias saa tippapullosta D-vitamiinia 10µg / vrk ja korvikkeesta (1dl korviketta sisältää 1,1 – 1,3µg D-vitamiinia) 10-20µg/vrk. Eli yhteensä alle 1-vuotias saa D-vitamiinia 20-30µg / vrk, riippuen paljonko korviketta menee. Ja tämä riittää alle 1-vuotiaalle.
D-vitamiinin tarve kasvaa painon ja iän mukaan. EFSA:n turvallinen D-vitamiinin saanti päivässä on yli 1-vuotiaalle 50µg päivässä ja yli 10-vuotiaalle 100µg päivässä.
Virallisia suosituksia korkeampia D-vitamiinitasoja puoltavia tutkimuksia tulee jatkuvasti, viikoittain. Suomessa ravitsemusneuvottelukunnan (VRN) matalat (10µg/päivä) D-vitamiinisuositukset näyttävät yhä fossiilisemmilta. Ne riittävät vastasyntyneelle sekä kissoille ja pienille koirille.
Meillä virallinen taho (THL, VRN, viralliset ravitsemusprofessorit, viralliset ravitsemusterapeutit, monet lääkärit jne…) jatkuvasti mediassa toistavat iänikuista mantraansa 10µg / vrk annoksesta, jota ei saa ylittää. Se on epäeettistä ja väärää. Sama jos hoitaisi päänsärkyä jalkarasvalla. Ainoastaan vastasyntyneet saavuttavat tällä annoksella veren D-vitamiinipitoisuuden 50 nmol/l, jonka tiedetään estävän riisitaudin. Muilla veren D-vitamiinipitoisuus jää selvästi alle 50 nmol/l, joka heikentää kokonaisterveyttä.
Nykypäivän lääkärin pitäisi ymmärtää, että veren D-vitamiinipitoisuuden määritys kuuluu tärkeänä osana potilaan hoitoon ja sairauksien diagnosointiin, siinä missä muutkin ravitsemukselliset puutteet.
Eli jos ette syö D-vitamiinilisää, aloittakaa nyt. Mutta ÄLÄ osta apteekista, koska siellä D-vitamiini on ylihinnoiteltu.
26.10.2016
Itse nappailen päivittäin 40mikrogrammaa deetä ja lisäksi Piimax+C tabletteja. Lueskelin just eilen Lähiömutsin vanhempia postauksia, joissa käsiteltiin näitä vitskuasioita ja hän oli myös alkanut verikokeissa selvitettyjen puutostilojen pohjalta ottamaan jo raskauden aikana tuon 100mikrogrammaa päivässä ja hänellehän oltiin neuvolassa ehdotettu vauvan synnyttyä, että ottaisikin itse mieluummin sen suositellun 10mikrogrammaa ja antaisi sitten vauvalle vitskut tipoista; siis ei mitään järjen hiventä tuossa, jos kuitenkin äiti on itse selvittänyt, että vauva saa maidostakin tarpeeksi sitä deetä.
Minusta jokaisen odottavan äidin pitäisi saada ilmaiseksi kattavat verikokeet niin vitamiinien kuin rautavarastojenkin tutkimiseksi eikä se tietysti pahitteeksi olisi muillekaan vaikka kerran vuodessa käydä tarkastuttamassa noita mahdollisia puutostiloja.
27.10.2016
Ei liity postaukseen, mutta pystytkö syödä homejuustoa? 😀
27.10.2016
En koska INHOAN sitä!
30.10.2016
Kiitos tästä ja erityisesti edellisille asiallisista kommenteista! Iso aihe, josta oppii aina lisää. Meillä suihke moniravintovalmisteen rinnalla lokakuusta alkaen.