”Ei lapsi mitään manikyyrejä tarvitse!” voi moni ajatella. Tuumin minäkin niin, kunnes muistin, millaiset omat sormeni olivat lapsena. Olin aikamoinen rämäpää luonnonlapsi. En aina jaksanut katsoa, mihin käteni tungin. Jossain vaiheessa, ehkä viisivuotiaana, alkoivat kynsinauhani repsottaa ja tulehtua. Aina oli joku sormi käyttökiellossa tulipunaisena sykkivän tulehduksen takia. Miten inhottavalta tuntui, kun sormen päältä lähti pitkiä, venyviä ihokielekkeitä, jotka...
Home
Hyvinvointia uudesta näkökulmasta