Kävimme alkuviikosta puolitoistavuotisneuvolassa. Kaikki hyvin, kasvukäyrät piirtyivät ”normaaleina” neuvolantädin ruudulle.
Suurin osa neuvolakäynnistä meni nukahtamishommien puimiseen. Täti kysyi tietenkin, onko iltarutiinia? On: yöppärit päälle, iltapala, hampipesu, Pikkukakkosen radio-ohjelma, mamman kootut tuutulaulut nuotin vierestä, puolitoistatuntia taistelua kuopuksen kanssa, yöunet. Joka ilta sama meno.
Minulla on hyvä mielikuvitus, mutta silti en keksi miten muuten voisi laittaa lapsen nukkumaan.
Paitsi että olenhan kolme vuotta todistanut, kuinka naapurit lähtevät yhdeltätoista (yöllä!) itkevän lapsen kanssa kärrykävelylle…
Tähän en haluaisi alistua, joten kokeillaan seuraavaksi neuvolantädin ohjetta siirtää päiväunet rattaista sänkyyn.
Kolmipäiväisen kokeilun jälkeen ei ole näkyvissä helpotusta illalla nukahtamiseen.
Nyt on lisäksi toinen ongelma: päiväunille nukahtaminen.
Neuvolantädin loppupäätelmä oli, että tyttö on hyvin eläväinen ja innostunut kaikesta tekemisestä ja touhusta. Olin samaa mieltä. Kerroin vielä että tyttö on kyllä selvästi menijä, seisoo käsillään ja sitä rataa.
Täti hymyili ja näpytteli jotain koneelle. Ehkä ”Vilkas puolitoistavuotias, äiti väsynyt, ehkä jopa harhainen…” Mutta alla todiste.
Onneksi poika oli rauhallisempi tapaus. Olisinkohan selvinnyt tällaisen esikoisen kanssa?
Nyt pitää mennä, ettei taas pääse tapahtumaan tällaista. Kolme minuuttia vahtimatta ja tikkaat hän on raahannut keittiön toiselta puolelta. Iskän puhelin löydetty…
Share This
16.3.2013
Täällä podetaan samaa nukahtamisongelmaa, tosin ikää vajaa vuosi ja tissille edelleen vaan nukahtaa. Nukahdettiinko teillä myös iltaisin vain tissille kun vielä imetit?
20.3.2013
Mä olen ollut niin syvällä siinä äitiyden mustassa aukossa että en edes muista! Ei, taisi silloin nukahtaa aina iltamaidolle. Oliskohan nämä nukahtamisongelmat alkaneet juuri silloin kun lopetin imettämisen. Ehkä? Hmm.
16.3.2013
Ihana. <3 Meillä aika samanlainen meininki puolitoistavuotiaan kanssa. On yritetty nyt laittaa asuntoa mahdollisimman hämäräksi 1-2h ennen nukkumaanmenoa. Uskon kuitenkin että nukahtaminen helpottuu kun ikää tulee vaan lisää. Ja eihän kaikki aikuisetkaan nukahda heti, niin onhan ymmärrettävää ettei aina pienellekään niin helppoa. Tsemppiä! 🙂
20.3.2013
Ihan totta!
18.3.2013
On teillä ihanat lapset! Nauti niistä! 🙂 Töitä ja kaikkee muuta ehtii aina myöhemminki, muksut on pienii vaan kerran. Ihanat L ja F!
20.3.2013
Kiitos! Mua saa muistuttaa usein tuosta että myöhemminkin ehtii töitä tekemään. Jostain syystä tekisi mieli tehdä kaikki nyt.
20.3.2013
Meillä kyllä nukahdetaan suht helposti, mutta tää puolitoista vee herääkin sitten 3-4 kertaa yössä 🙁 Ootko koittanut lyhentää tai aikaistaa päikkäreitä? Tai myöhäistää nukkumaanmenoa hieman että neiti ehtii väsähtää?
20.3.2013
No nyt kokeilin. Poika nukahti jo puolitoista tuntia sitten. Tässä pitkään valvottamisessa on se ongelma, että me aikuiset väsähdetään ensin!
20.3.2013
Hei!
Pakko jakaa myös vertaistukea. Ihan samaa meininkiä meillä. 1,5 v. kuopis on aivan mahdoton tapaus ja valitettavasti ollut huono nukkuja aina. On todella herkkäuninen, sekä tarvitsee sitä selvästi vähemmän kuin ikätoverit yleensä. Esim. toissailtana nukahti vasta 22.30 ja oli iloisena tikanpoikana hereillä (yöheräilyjen lisäksi tietysti) jo 06:00. Malttoi sutten päivällä nukkua jopa tunnin päiväunet. Esikoinen oli aiban eri planeetalta tässä asiassa. Oli hyvin rytminen ja rauhallinenkin. Enää ei naurata, jos wc-käynnin (n. 1,5 min.) aikana on takka siivottu tuhkasta ja kaksi pakettia muroja levitetty pitkin kämppää. Voinet arvata että pinnasänky ei ole pidätellyt pientä kiipijää enää pitkään aikaan. Itse saan voimaa siitä ajatuksesta, että lapseni on elämästä innoissaan ja tavattoman rohkea ja sinnikäs. 😉 Lääkärin lausunnossa luki; ikäisekseen kookas ja vilkas.
Voimia sinnekin!
20.3.2013
Pinnasänky. Hah hah ha. Sama juttu. Mies pakkasi sen juuri varastoon. Se oli vain vaarallinen.
Hyvä meno teilläkin, hermoja ja asennetta!
20.3.2013
Sanoisin tähänkin ratkaisuksi: AIKA. Meillä on ollut kaikenlaista sätämistä nukkumisten kanssa. 10-kuisena esikoinen heräsi öisin sen 8 kertaa ja päivisin piti kärrytellä keskellä hiljaista metsää, jotta sai päiväunille. Tämä vain pieni esimerkki siitä, mitä meillä on koettu. Ja kuinka vähän tuolloin tiesinkään, mitä on edessä 2-vuotiaana…
Mutta aika on tehnyt tehtävänsä. Kaikessa. Oman asenteen kun saa jotenkin kohdalleen, niin se jo helpottaa. Sitten hetken päästä huomaa, että kurja vaihe onkin mennyt ohi. Tietysti jos oma jaksaminen menee ihan pakkasen puolelle. Ja tämä minun aika-neuvonikin koskee vain perusterveitä lapsia.
Jaksamista! Aika aikansa kutakin ja ennen kuin huomaatkaan, lapset ovat jo isoja ja ongelmat vaihtuneet toisiin 🙂
21.3.2013
Moikka! Yksi vinkki, mikä voisi toimia. Meillä toiminut, kun elämä on kiireistä ja touhua on paljon: Sänkyyn mennessä jutellaan p’ävän tapahtumista. Mitä kaikkea ollaan tehty tänään, aamutouhuista iltaan asti. Siten lapset saa vähän koota päivän tapahtumia, ja ne ei enää jää pyörimään mielessä. Kannattaa kokeilla. Tsemppiä arkeen!
2.4.2013
Meillä nukutettiin Villeä lukemalla, luin hänelle kirjan toisensa jälkeen kunnes poika nukahti (tai minä), välillä meni pari tuntiakin, mutta nyt ei ole enää noita ongelmia, kun Ville on 18v. Tsemppiä, kyllä se joskus nukkuu 🙂