Julkisuudessa on viime päivinä kohistu paljon THL:n uudesta kemikaalitutkimuksesta, jossa oli tutkittu kolmen suomalaisperheen virtsanäytteitä.
Tämän tutkimuksen perusteella ei mielestäni kannata vetää mitään kovin pitkälle meneviä johtopäätöksiä. Ensinnäkin tässä tutkimuksessa tutkittiin ainoastaan kolmea vesiliukoista kemikaalia. Markkinoilla on yli 100 000 kemikaalia, eivätkä kaikki niistä suinkaan ole vesiliukoisia. Toiseksi, virtsanäytteestä ei voi tutkia, kuinka paljon elimistöön kertyy kemikaaleja, vaan virtsanäyte kertoo ainoastaan sen, miten paljon kyseisen ihmisen elimistö poistaa kemikaaleja virtsan mukana. Jokaisen ihmisen myrkynpoistojärjestelmä on yksilöllinen.
THL:n tutkimuksen yhtenä koehenkilönä oli maitotilallinen Timo Liimatainen Viitasaarelta. Liimataisella esimerkiksi saattoi olla muita koehenkilöitä parempi myrkynpoistoteho, jonka johdosta hänen virtsastaan löytyi eniten ftalaatteja. Virtsanäyte ei kerro mitään siitä, miten paljon kemikaaleja jää elimistöön. Osa kemikaaleista, joille me nykyihmiset päivittäin altistumme, ei poistu kehostamme, vaan ne kertyvät elimistöömme, muun muassa rasvaisiin kudoksiin. Aineet voivat pysyä siellä vielä vuosikymmeniä altistuksen jälkeenkin.
Mikäli halutaan saada selville, kuinka paljon kemikaaleja on kertynyt ihmisten elimistöön, pitää ottaa näytteitä rasva- ja lihaskudoksista ja analysoida niitä. Pelkkä virtsatesti ei kerro koko totuutta.
Päivi Ingrid Siren,
MCS-potilas ja tietokirjailija
