Kuukauden ajan olen opetellut olemaan kahden lapsen äidin sijaan kolmen lapsen äiti. Muutos ei tietenkään ole yhtä dramaattinen kuin esikoisen synnyttyä, mutta silti koen muuttuneeni taas ihmisenä. Lapsivuodeajan olen saanut rauhassa tutustua vauvaan ja uuteen itseeni kolmen lapsen äitinä.
Uuden lapsen syntyminen vie vanhemmat väistämättä jonkinlaisen prosessin läpi, jossa miettii paikkaansa maailmassa ja sukupolvien ketjussa. Ja ajassa yleensäkin.
Olen nyt saman ikäinen kuin äitini oli saadessaan minut. Koska sain esikoisen jo lähes vuosikymmenen sitten, järjellä ajateltuna en voi olla enää kovin nuori synnyttäjä.
Vauvan syntymän myötä olen sijoitellut asioita aikajanalle: Minkä ikäinen esikoinen on kun vauva on esikoisen ikäinen? Minkä ikäinen on keskimmäinen kun vauva on kahdeksantoista?
Millaista on elämämme kun tämä pienin on saman ikäinen kuin minä nyt? Missä äitini on silloin? Olenko minä sitten isoäiti? Entä missä tämä perhe, joka on nyt minulle koko elämä, on sadan vuoden päästä? Entä kahdensadan, tai tuhannen?
Vaikka olen yrittänyt lukea vähemmän uutisia, olen huomannut myös ilmastonmutoksesta kertovat uutisotsikot viime viikolta: Hiilidioksidipitoisuus kasvaa, ja se vaikuttaa ravintoomme, maailman vahvimpana pidetty jää on sulanut ja suomalaistutkijan animaatio näyttää miten lämpötilat ovat nousseet ympäri maailman.
En sulje silmiäni, mutta silti kykenen olemaan onnellinen tästä päivästä ja tästä hetkestä.
Kannattaa elää kauniisti ja avoimena muutokselle, kuin perhonen.
Raskauskuva on raskausviikolta 35 ja vauvakuvat on otettu kun vauva oli alle viikon.
Raskauskuvat: Dora Dalila
31.8.2018
Vaikka tietäisin, että huomenna tulee maailmanloppu, istuttaisin tänään omenapuun. Näinhän se menee, sen kuuluukin mennä!! Voi kantaa kortensa kekoon omalta osalta, mutta maailman tulevaisuutta ei voi harteilleen ottaa. Ollaan tässä hetkessä ja kiitollisia, että syli on täynnä. Mukavaa äitiyslomaa sinulle <3
31.8.2018
Olet huikean kaunis nainen. Ei nyt muuta tällä erää:D