Lapsivuodeaika tekee hyvää äidille ja vauvalle – Miksen ymmärtänyt tätä nuorena äitinä?

Kirjoitan tätä sängyssä johon vauvamme syntyi, eli kirjaimellisesti lapsivuoteessa. Missäs muuallakaan, olenhan tuore vauvan äiti!

Vauvamme syntymästä on nyt  melkein kuukausi sitten ja olen viettänyt suurimman osan ajasta tässä entistäkin rakkaammassa sängyssä. Voisin mielelläni jatkaa näin vielä muutaman viikon, sillä tällä kertaa olen päättänyt viettää vauvan kanssa lapsivuodeaikaa.

En ihmettele, jos joku kauhistelee. En itsekään olisi ennen voinut kuvitellakaan makoilevani viikkoja ”vuodepotilaana”. Lapsivuode ja lapsivuodeaika ovat vanhahtavia käsitteitä, joita harvoin enää kuulee käytettävän. Edellisten lasten vauva-aikana en tiennyt mitä lapsivuodeaika on, ja vaikka olisinkin tiennyt, en olisi sellaista malttanut tai halunnut pitää.

Lapsivuodeaika ja sen tarkoitus

Oleellista on, että äiti ei lapsivuodeaikana tee töitä tai kotitöitä. Ei siivoa tai laita ruokaa, vaan keskittyy ainoastaan vauvaan ja itseensä. Tämä vaatii tietenkin perheen tai yhteisön tuen, sillä jonkun pitää tietenkin ruokkia äiti, hoitaa koti ja mahdollisesti isommat lapset.

Monissa kulttuureissa lapsivuodeaika kestää 40 päivää ja se tulee viettää kirjaimellisesti sängyssä. (Yritin eilen selvittää, mistä tuo 40 päivää juontaa juurensa. Valaiskaa jos tiedätte!) Lapsivuodeaikaa vietetään vielä muun muassa Etelä-Amerikassa ja Aasiassa ja joissain Euroopan maissa kuten Kreikassa. Lapsivuodeaikaan saattaa liittyä myös erityinen ruokavalio ja rituaaleja.

Lapsivuodeajan kestoa ei ole Suomessa näin tarkkaan määritelty. Täällä lapsivuodeaikaa ei ilmeisesti ainakaan kansan parissa ole erityisesti vietetty. Ehkäpä karujen olosuhteiden takia kaikkien on pitänyt tehdä töitä – myös vastasynnyttäneiden äitien. Olenkin kuullut paljon tarinoita, joissa äiti synnytti kesken peltotöiden ja jatkoi iltapäivällä hommia vauva kantoliinassa.

Lapsivuodeaikana kuitenkin pidetään Suomessa yleensä neljästä kuuteen viikkoa kestävää ajanjaksoa, jona äidin kohdun pitäisi palautua normaalin kokoiseksi. Lapsivuodeajan tarkoitus on auttaa vauvaa ja äitiä sopeutumaan isoon fyysiseen ja henkiseen muutokseen. Äidille on myös tärkeää palautua synnytyksestä sekä kerätä voimia ja ravinteita ja rautavarastoja, joita uuden elämän luominen on vienyt. On elimistöltä uskomaton suoritus valmistaa kokonaan uusi pieni ihminen!

Entinen minä ei olisi kyennyt viettämään lapsivuodeaikaa, mutten myöskään olisi kokenut sitä tarpeelliseksi. Olen aina palautunut synnytyksistä fyysisesti hyvin nopeasti, joten olisin ajatellut että miksi turhaan maata turhaan sängyssä!

Nyt tällä kertaa kätilöni kertoi, että levolla on oikeasti tarkoitus. Lapsivuodeajan yltäkylläinen lepo voi pienentää riskiä saada erilaisia sukupuolielinten alueen laskeumia myöhemmin elämässä.

Toinen hyöty on vauvan ja äidin suhteen tukeminen. Vauva ja minä olemme olleet yhtä viimeiset yhdeksän kuukautta. Ja vaikka napanuora katkaistiin (vasta istukan synnyttyä ja sykkeen loputtua), ei yhteys väliltämme katkea heti. On ollut ihanaa vain olla vauvan kanssa ja antaa vauvalle ihan kaikki syli, huomio ja aika, joka minulla on.

Vauva on siis saanut avautua ja tutustua maailmaan todella lempeästi aloittaen paikasta johon se syntyi. Myös minä olen nauttinut siitä, että olen saanut vain olla ja ihailla vauvaa. En tunne, että mitään menisi ohi tai jäisin mistään paitsi. Se on ihanaa! Edellisten kanssa nimittäin tunsin  että kaikki hauskat jutut menevät ohi (suurin osa kavereistani sai vauvoja vasta paljon myöhemmin ja kun esikoiseni oli vauva kaverit bailasi ja matkusteli) ja sen lisäksi tunsin urapainetta: että minun pitäisi näyttää yhteiskunnalle, että hoidan kyllä työt ja vauvat, kaikki samalla.

Nyt olen tutustunut vauvan olemukseen ja eleisiin täydellisessä rauhassa ilman että minun pitää pitää huolta arjestan tai urasta. Myös minulle tärkeän vauvojen vessahätäviestinnän kannalta kuukausi sängyssä on olleet todella arvokasta aikaa. Tunnen vauvan tavat tarkkaan ja vessahätäviestintä onkin onnistunut niin hyvin, että jopa itse olen yllättynyt. Meillä on jo ollut pari vaipatonta yötäkin. Kuukauden aikana ei olla saatu kulumaan edes kahta pientä vaippapakettia. Päivät vauva on kanssani sängyssä ihan ilman vaippaa.

Nuorena äitinä olin liian vaativa ja menin yhteiskunnan odotusten mukana

Länsimaissahan yleensä vaan kannustetaan äitiä palaamaan mahdollisimman nopeasti tavalliseen elämään.  Edellisten vauvojen kanssa minullekin oli tärkeää näyttää, että naisen on mahdollista tehdä töitä ja vauvoja, vieläpä samanaikaisesti. Esikoisen kanssa tein diplomityöni arkkitehtiosastolla, aloitin kirjoittamaan kirjaa vauvojen vessahätäviestinnästä ja tuotin lasten arkkitehtuurikasvatusprojekteja. Toisen lapsen kanssa kuvasin tv-sarjaa, tein edelleen taidekasvatusprojekteja ja rakensin taloa. Nyt jälkeen päin voin sanoa, että olinpa nuori, ja tyhmä.

Tällä hetkellä tuntuu että yhteiskunnassamme ihannoidaan tasa-arvon nimessä äitejä, jotka yhdistävät uran ja perheen, kuten tämä kaupunginjohtaja, joka saa vauvan mutta aikoo jatkaa töitä ja tämä pääministeri, joka sai vauvan ja pitää vain kuuden viikon äitiysloman.

En ole varma, onko nopea töihin tai arkeen palaaminen niin hyödyllistä vauvan tai äidin hyvinvoinnin kannalta, mutta onneksi jokainen saa tehdä miten haluaa. Vaikka työ voi tuntua innostavalta, myös positiiviselta tuntuva stressi on stressiä ja aiheuttaa saman hormonicocktailin, josta on haittaa terveydelle pitkään jatkuessaan.

En enää suorita niin paljon kuin edellisten vauvojen kanssa, vaan haluan antaa mahdollisuuden paljon syvemmälle kokemukselle. Monesti vedotaan siihen, että äiti voi hyvin kun on elämässä muutakin ajateltavaa kuin vauva. Itsekin olisin edellisten kanssa luultavasti tullut hulluksi, jos en olisi saanut tehdä töitä. Uskon, että se oli kuitenkin merkki siitä, että en ollut tasapainossa ajatusteni kanssa. En kerta kaikkiaan osannut pysähtyä, en pääni sisällä enkä fyysisesti. Lapsivuodeajan tarkoitus on pysähtyä näillä molemmilla tavoilla.

Tiedostan, että vaikka napanuora on katkaistu, vaikuttaa minun mielentilani edelleen erittäin voimakkaasti vauvaan. Vauva-aikana koetun stressin vaikutukset voivatkin näkyä koko loppu elämän. Stressin tiedetään vaikuttavan muun muassa vauvan kognitiivisiin kykyihin, immuniteetin muodostumiseen sekä mikrobistoon. Niinpä on ehdottoman tärkeää välttää stressiä lapsivuodeaikana. Ja siksi onkin tärkeää pysähtyä, vaikka työ tuntuisi kuinka innostavalta.

On ihan älytöntä, että yhteiskuntamme ajaa meitä haluamaan kaiken: mahtavan uran ja perheen ja sitten ihmetellään, miksi äidit ovat uupuneempia kuin koskaan.

Lapsivuodeaika käytännössä

Täytyy myöntää etten ole ollut niin tiukka kuin kiinalaiset lapsivuodeajan suhteen. Siellä anoppi tai isoäiti perineisesti vahtii, että äiti pysyy sängyssä 40 päivää. Ensimmäisen päivän synnytyksen jälkeen minäkin makasin todella kokonaan sängyssä, mutta toisesta päivästä eteen päin olen käynyt pienillä kävelylenkeillä. Pieniä ulkoiluja ja muutamia asiointeja lukuunottamatta olen kyllä viettänyt kuukauden ajan suurimman osan päivästä vauvan kanssa sängyssä.

Olen oppinut, että lapsen kasvattamiseen tarvitaan kylä, mutta niin tarvitaan myös imettävän äidin ruokkimiseen. Ajatukseni oli valmistella pakkaseen lapsivuodeajan ruokia jo raskausaikana, mutta se jäi haaveeksi, sillä pakastimemme on täynnä luomumansikoita. Puolisoni Reino ei ole koskaan laittanut ruokaa niin usein kuin viimeisen kuukauden aikana. Kun hän on ollut pois, valmiita ruokia ovat meille tuoneet ystäväni, äitini ja naapurit. Lisäksi olen tilannut illalliskasseja ateriapalvelusta.

Siivooja on käynyt kahden viikon välein. Lisäksi äitini on käynyt useina päivinä (eilen jopa kahdesti) siivoamassa keittiön, joka tuntuu olevan kodin kipupiste ja aina sotkussa.

Isompia lapsia ovat vieneet kouluun naapurit ja harrastuksiin isovanhemmat sekä harrastuskavereiden vanhemmat. Eivätkä isommat lapset ole jääneet ilman huomiota: minun ja vauvan viereen sänkyyn mahtuu ihan hyvin halimaan myös muutama isompikin.

View this post on Instagram

🍿🍿🍿💕Lauantai, kulho poppareita ja Avara luonto. Haluaisin et joku kysyis multa jossain montako lasta mulla on. En oo niin varma oonko vielä sisäistänyt että niitä 3.

A post shared by Maria Nordin (@marianordin.freetoheal) on Aug 25, 2018 at 9:34am PDT

Loppuun vielä kiitollisuushehkutus: Olen niin kiitollinen että minun ja vauvan on ollut mahdollista viettää tällaista leppoisaa lapsivuodeaikaa. Mutta toisaalta, jos tämä onnistuu paljon alhaisemman elintason maissa, niin olisihan se outoa, jos täällä hyvinvointivaltiossa olisi mahdottomuus saada hoivaa ehkä suurimman elämänmullistuksen aikana. Suosittelen jokaista vauvan äitiä pohtimaan, miten voisi saada hoivaa. Ehkä pyytämällä puolisolta, tutuilta ja sukulaisilta tai sitten yrittäjille maksamalla, jos se on taloudellisesti mahdollista. Ulkomailla on myös postpartum-doulia, jotka tarjoavat lapsivuodeajan palveluita. Sellaisia saisi olla Suomessakin.