Yykaakoo, lorem ipsum. Osaanko enää kirjoittaa mökkiviikon jälkeen?
Todistusaineistoa lomasta on niukasti, sillä jätimme puhelimet, kamerat ja tietokoneet kaupunkiin. Itikanpistoiksi vaihtuneet vesirokkonäppylät ja metsänraikkaat ajatukset riittäköön näytöksi siitä, että jossain on oltu.
Viimeksi kävimme mökillä viisi vuotta sitten (niin kiire on ollut olevinaan). Muistan sen automatkan: kolmesataaviisikymmentä kilometriä pidimme toisiamme kädestä. Auton cd-soittimessa pyöri Carlton and the Shoes -orkesterin rakkauslauluja. Mukana ei tainnut olla juuri muuta kuin ruokaa ja rakkautta.
Tällä kertaa oli toisenlaista. Takapenkille pakattiin kolme erikokoista turvaistuinta ja jokaiseen istuimeen asennettiin omanlaisensa, ihmeellinen ja kultaakin arvokkaampi kapistus. Juuri ennen auton starttaamista muistin potan, joka tungettiin tavaravuoren koloseen.
Automatka erosi edellisestä siinäkin, että pullakahvien ja pussailun sijasta pysähdyimme huoltoasemille siivoamaan matkapahoinvoinnin tuotoksia, ostamaan pillimehuja, ja lopulta laittamaan yleisön pyynnöstä Eemeli-kuunnelman soimaan. Loppumatka etupenkillä hyräiltiin. Reino ajoi ja minä pidin vauvaa kädestä.
Me tässä
metässä
Perillä löysimme juuri sen, mitä lomalta voi toivoa: rantasaunan ja laiturin, ongesta karanneita ahvenia, viinilasillisia takkatulen ääressä, vesipyssysotia, hiljaisia souturetkiä, muurinpohjalettuja ja nuotiomakkaroita.
Kokijoina olivat viisi yksittäistä ihmistä, sisarusparvi, rakastunut pariskunta ja hullunkurinen perhe.
Esimerkki: Kävelen laituria saunaan. Tunnen olevani yksi ja silti osa metsää, järveä ja taivasta. Näen majassa leikkivät lapset. Vanhemmat sisarukset vahtivat pienintä. Mietin mitä kaikkea he tulevat kokemaan yhdessä.
Saunan ovella ojennan puolisolleni ämpärillisen järvivettä ja tulitikut. Lämmitämme saunan ja vakoilemme lapsia saunan ikkunasta. Pohdimme keitä ovat nuo ihmeelliset tyypit, jotka eivät viimeksi kuuluneet lomavarustukseen? Auringon hipoessa järven pintaa yksi perhe saunoo, ui, saunoo ja ui.
Luonon keskellä voi yhtäkkiä huomata rakastavansa suurella intohimolla jokaikistä kiveä, käpyä, männynneulasta. Ihan kaikkea. Erikseen ja yhdessä.
”Deep in the heart of the forest, there’s love. True love.”
Share This
28.6.2012
Kiitos ihanasta rapsasta. Osaat todella kirjoittaa värikkäästi ja tunteita herättävästi.
28.6.2012
Kiitos ihanasta rapsasta. Osaat todella kirjoittaa värikkäästi ja tunteita herättävästi.
28.6.2012
Hui meni ihan kylmät väreet kun luin tän kirjoituksen.Ihana!
Itse tällä hetkellä esikoistamme odottaessa, pelottaa juuri ne tulevat erilaiset mökkireissut, joissa se kaikki tämänhetkinen muuttuu joksikin muuksi kun ruoan ja rakkauden lisäksi on se kolmas. Mutta ilmeisesti pelko on turhaa 🙂
28.6.2012
Kiitos Maria ihanasta blogista <3 Onko teillä siis kolme lasta vai käsitinkö väärin? Olin aiemmin saanut kuvan vain kahdesta (Fidel & Luna) siksi ihmettelen 😀
28.6.2012
Ihanasti kirjoitettu!!!
28.6.2012
Ihanaa! 😀 Mäkin jäin pohtimaan tuota kolmea turvaistuinta. Luulin, että teillä on vain Fidel ja pikkuvauva. 🙂
28.6.2012
Niin osuva ja ihana kirjoitus.
Sä osaat Maria kirjoittaa niin kauniisti 🙂
Elämä muuttuu todellakin, kun tulee lapsia. Mutta siltikin niin ihanalla ja eri tavalla lapsen silmin koettavaksi & elettäväksi. Meidän kaikkien äitien ja isien vaan pitäisi muistaa, että vaikka pienten lasten kanssa on välillä rankkaa niin osaisi nauttia siitä ainutkertaisesta ajasta, jolloin lapset ovat pieniä….ja tallentaa kaikki ihanat asiat sydämen sopukoihin… Voimia elämääsi ja jatkahan blogin kirjoittelua, seuraajia sille varmasti on 🙂
29.6.2012
Kyllä ne mökkireissut ja kaikki muutkin reissut muuttuu paljon ihanammaksi lasten kanssa koettuna 🙂 Miten paljon enemmän pystyykään näkemään ja kokemaan lasten silmin katsottuna. Ja voi itsekin palata lapsuuden mökkeilytunnelmiin, niihin rakkaisiin muistoihin, jollaisia toivottavasti omille lapsille jää nyt <3
Nim. miten paljon odotankaan tulevaa Ruotsin risteilyä ja muumipeikon kohtaamista kun tiedän miten paljon esikoinen sitä odottaa 😀
29.6.2012
Reinolla on yksi lapsi edellisestä liitosta. Hänkin kuuluu perheeseen vai eikö teidän mielestänne edellisen liiton lapset kuulu?
1.7.2012
Mielenkiintoinen ja ihana blogi Maria, kiitos! Tiina, varmastikin kaikki ovat sitä mieltä, että lapset edellisestä liitosta kuuluvat perheeseen! Jotkut, minä mukaan lukien, emme vain tienneet että Reinolla on jo yksi lapsi. Se ei tullut Iholla-sarjassa esille, eikä sen olisi kuulunutkaan tulla. Hyvää kesää Maria sinulle ja perheellesi!
2.7.2012
Kuuluu kuuluu mutta tarviiko 8 vuotias turvaistuinta..
3.7.2012
Voi tarvia koroketta tai muuta.
5.7.2012
alle 120cm muistaakseni tarvii istuimen/korokkeen 🙂
Kiitos Maria, jälleen mukavasta kirjoituksesta. Muistiini on jäänyt yön yli levännyt pulla. Siksi jaksan aina tulla lukemaan yleistäviä oivalluksiasi arjesta, joita lapset värittävät. Vahingossa tai tahallaan 😀