Filosofi minussa heräsi Marimekko-kohun myötä!
En ole nukkunut kunnolla kolmeen yöhön. Tytöllä on myös tulossa uusi poskihammas. En kuitenkaan voi syyttää häntä silmäpusseistani tälla kertaa. Hän vain keskeyttää syvälliset pohdintani.
En ole nukkunut, koska olen ajatellut tätä ja tätä kaikkea liian intensiivisesti. Kohun perimmäinen syy, teoksen synty, ja taiteen etiikka on kiinnostanut minua jo vaihto-oppilasvuodestani asti. Asuin silloin Barcelonassa ja opiskelin taiteen ja arkkitehtuurin filosofian kursseilla.
Mikä sattuma minun kannalta, että kohuun johtanut kassi löytyi juuri Barcelonasta. Sattumaa sekin, että kaksi tätipuoltani ovat tekstiilisuunnittelijoita. Pitääkin kysyä heiltä, ovatko sattumalta törmäneet Hetkiä-kuosiin…
Viimeisin käänne tarinassahan on, että kankaan voittajaksi julistanut raati ei tiennyt kuosin syntyneen kuvan pohjalta. Loppujen lopuksi kohu on ollut hyvä asia. Yksi askel taakse, kaksi eteen. Toivottavasti teoksen syntyprosessin merkityksestä puhutaan tämän jälkeen enemmän kouluissa.
Hölmöintä hommassa on ollut keskustelun vähyys. Ilmeisesti moni kollegani on tekijän kaveri tai tuttu. Mielestäni tämän ei pitäisi olla este keskustelulle taiteen arvoista. Kuvitellaan, että keskustelu on joko syyttämistä tai puolustamista, kun voidaan yhtä hyvin puhua ilmiöstä. Eli siitä, onko teoksen syntytavalla merkitystä.
Kohusta inspiroituneena tein kolmen minuutin (oli niin kylmä!) kaupunkiluonnoksen, urban sketchin.
Otsikon kerma tulee tietenkin siitä, että poika sai synttärilahjaksi jäätelökoneen. Kokeilimme tänään ensimmäistä kertaa jäätelön valmistusta kapineella. Saimme aikaiseksi kylmässä kaakaossa lilluvaa jäähilettä. Lapset olivat liikuttavan ylpeitä luomuksestamme.
Joivat lientä lautasilta. Sulkivat silmänsä ja huokaisivat, ”parasta jäätelöä ikinä”.
Share This
