Metsäretki ruuhkaisessa Nuuksiossa

13010229_10154188301123442_215339002_o 13054810_10154188301418442_1958421444_o
Ihan nolottaa myöntää, mutta olin ensimmäistä kertaa Nuuksiossa retkellä. Olemme kyllä käyneet Suomen luontokeskus Haltiassa, mutta eilen ajoimme ensimmäistä kertaa sen ohi kansallispuiston parkkipaikalle.
Lauantai osoittautui loistavaksi retkeilypäiväksi, aurinko paistoi, mutta viisituntisen ylämäki-alamäki-kävelyn jälkeen ei kuitenkaan ollut liian hiki.
Valitsimme reitiksi Haukankierroksen, joka on sinisellä merkitty neljän kilometrin pituinen kiertolenkki. Lisäksi poikkesimme noin kilometrin verran tulentekopaikalle. Jokaisella lapsella pitäisi tosiaankin olla mahdollisuus päästä metsään ainakin kerran jokaisen vuodenaikaan.
IMG_407612999614_10154188326023442_307097985_o
Nyt ihmettelimme vihreisiin mustikanvarpuihin ilmestyneitä pullukoita nuppuja, sammalta, jäkälää, naavaa, pulleamahaista sammakkoa ja lepattavaa sitruunaperhosta.
Asumme Helsingin kantakaupungissa, joten olen tottunut ihmisiin. Mutta kun tulimme retkeltä jalat muusina takaisin kotinurkille, naureskelin, että täällähän on melkein yhtä paljon lauantaikävelijöitä kuin Nuuksiossa.
13054435_10154188301553442_972611327_oIMG_4065  13054492_10154188301238442_1849209700_o
Nuuksion poluilla minut siis yllätti väenpaljous. Eikä se haitannut yhtään!
Tulentekopaikan vieressä oli iso partioryhmä tekemässä kynttilöitä (Kyllä, tekemässä kynttilöitä keskellä metsää. Partiolaisten pitää vissiin tehdä kaikki vaikean kautta). Tulen ääressä istui ainakin kolme perhettä. Rattaille sopivalla osuudella vastaan tuli kaksi pyörätuolia ja ainakin kahdetkymmenet lastenrattaat. Pitkospuilla annoimme tietä eläkeikää lähestyvälle miesporukalle, joka puhui kansainvälisestä bisneksestä ja sijoittamisesta. Kaksikymppisiä lenkkeilijöitä pinkeissä kompressiosäärystimissä meni ohitsemme monta paria.
Kielistä luontopolulla kuulin kanssaretkeilijöiden puhuvan ainakin espanjaa, ranskaa, ruotsia, saksaa, venäjää ja jotain kieltä, jota en tunnistanut.
IMG_406713035468_10154188301313442_937503655_o
Olen ihastunut Nuuksioon. Ja ihmisten luontointoon. Ihana huomata, että metsä saa ihmiset liikkeelle!
Meidän jengi suuntaa ehdottomasti pian uudelleen retkelle. Ehkäpä sammakko on silloin jo laskenut kutunsa. Eilen tuntui, että en olisi jaksanut senttiäkään pidempään, mutta nyt mietin, että olisiko puolet pidempi 8 kilometrin reitti kuitenkin mahdollinen neli- ja kuusivuotiaan kanssa.
Otin muuten nuotiosta talteen muutaman hiilen.
Arvaatko, mistä aion kirjoittaa seuraavaksi?
 

9 Comments

  1. Jenna
    17.4.2016

    Suunnatkaapa Vartiosaareen seuraavalla retkellänne 🙂

    Vastaa
  2. Jenna
    17.4.2016

    Suunnatkaapa seuraavalla retkellänne Vartiosaareen ☺

    Vastaa
  3. Terhi
    17.4.2016

    Metsä on ihan ylivoimaisesti paras paikka nollata aivot, rauhoittua,jäsennellä asioita, tuntea rauhaa. Suomessa hoidetaan metsät hienosti; avohakkuita tehdään mutta uudet taimet laitetaan heti kasvamaan. Taimikot raivataan ja nuoret metsät harvennetaan My favorite place ❤ ja mitähän hiilestä, varmaan nähdään upeaa taidetta ?

    Vastaa
  4. Nimetön
    18.4.2016

    Asumme omakotialossa keskellä metsää. Siksi käajatuksesi lapsista, metsästä ja vuodenajoista sai hymyn huulille 🙂
    Me käymme retkellä kaupungissa. Saa siis kai sanoa, että jokaisen lapsen olisi hhvä päästä näkemään kaupunki sen kaikissa vuodenajoissa.
    ***
    Hyvää partioviikkoa niille Nuuksion metsässä askarreille partiolaisille!
    Ja tietysti kaikille muillekin (sini)huivikauloille!

    Vastaa
  5. Nimetön
    18.4.2016

    Omalla autolla luontoon….miten ekologista..huoks

    Vastaa
    1. Maria
      20.4.2016

      Niin. Meidän lapset istuu autossa onneksi todella harvoin. Ironista että ne, jotka asuvat luonnon keskellä menevät kouluun, kauppaan ja töihin joka päivä autolla.

      Vastaa
      1. Nimetön
        20.4.2016

        Eiköhän Nuuksioonkin bussit kulje…

  6. Jenski
    18.4.2016

    Hei Maria!
    Olisitko sattunut kuvaamaan metsässä olleita partiolaisia? Voisi olla mukavaa nähdä leiriltä kuvia.
    t. Yhden pienen partiolainen äiti

    Vastaa
    1. Maria
      19.4.2016

      Ai kun hauska sattuma! Olen niin ”ujo” ottamaan kuvia. Minun blogiani seuranneet varmasti ovat huomanneet, että en koskaan kuvaa edes tuttaviani. Valokuvien ottaminen on mielestäni niin kiusallista.
      Mutta katseltiin tarkkaan partiolaisten puuhia. Hauskaa näytti olevan. 😀

      Vastaa

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.

Scroll to top