Ihan nolottaa myöntää, mutta olin ensimmäistä kertaa Nuuksiossa retkellä. Olemme kyllä käyneet Suomen luontokeskus Haltiassa, mutta eilen ajoimme ensimmäistä kertaa sen ohi kansallispuiston parkkipaikalle.
Lauantai osoittautui loistavaksi retkeilypäiväksi, aurinko paistoi, mutta viisituntisen ylämäki-alamäki-kävelyn jälkeen ei kuitenkaan ollut liian hiki.
Valitsimme reitiksi Haukankierroksen, joka on sinisellä merkitty neljän kilometrin pituinen kiertolenkki. Lisäksi poikkesimme noin kilometrin verran tulentekopaikalle. Jokaisella lapsella pitäisi tosiaankin olla mahdollisuus päästä metsään ainakin kerran jokaisen vuodenaikaan.
Nyt ihmettelimme vihreisiin mustikanvarpuihin ilmestyneitä pullukoita nuppuja, sammalta, jäkälää, naavaa, pulleamahaista sammakkoa ja lepattavaa sitruunaperhosta.
Asumme Helsingin kantakaupungissa, joten olen tottunut ihmisiin. Mutta kun tulimme retkeltä jalat muusina takaisin kotinurkille, naureskelin, että täällähän on melkein yhtä paljon lauantaikävelijöitä kuin Nuuksiossa.
Nuuksion poluilla minut siis yllätti väenpaljous. Eikä se haitannut yhtään!
Tulentekopaikan vieressä oli iso partioryhmä tekemässä kynttilöitä (Kyllä, tekemässä kynttilöitä keskellä metsää. Partiolaisten pitää vissiin tehdä kaikki vaikean kautta). Tulen ääressä istui ainakin kolme perhettä. Rattaille sopivalla osuudella vastaan tuli kaksi pyörätuolia ja ainakin kahdetkymmenet lastenrattaat. Pitkospuilla annoimme tietä eläkeikää lähestyvälle miesporukalle, joka puhui kansainvälisestä bisneksestä ja sijoittamisesta. Kaksikymppisiä lenkkeilijöitä pinkeissä kompressiosäärystimissä meni ohitsemme monta paria.
Kielistä luontopolulla kuulin kanssaretkeilijöiden puhuvan ainakin espanjaa, ranskaa, ruotsia, saksaa, venäjää ja jotain kieltä, jota en tunnistanut.
Olen ihastunut Nuuksioon. Ja ihmisten luontointoon. Ihana huomata, että metsä saa ihmiset liikkeelle!
Meidän jengi suuntaa ehdottomasti pian uudelleen retkelle. Ehkäpä sammakko on silloin jo laskenut kutunsa. Eilen tuntui, että en olisi jaksanut senttiäkään pidempään, mutta nyt mietin, että olisiko puolet pidempi 8 kilometrin reitti kuitenkin mahdollinen neli- ja kuusivuotiaan kanssa.
Otin muuten nuotiosta talteen muutaman hiilen.
Arvaatko, mistä aion kirjoittaa seuraavaksi?
Share This
17.4.2016
Suunnatkaapa Vartiosaareen seuraavalla retkellänne 🙂
17.4.2016
Suunnatkaapa seuraavalla retkellänne Vartiosaareen ☺
17.4.2016
Metsä on ihan ylivoimaisesti paras paikka nollata aivot, rauhoittua,jäsennellä asioita, tuntea rauhaa. Suomessa hoidetaan metsät hienosti; avohakkuita tehdään mutta uudet taimet laitetaan heti kasvamaan. Taimikot raivataan ja nuoret metsät harvennetaan My favorite place ❤ ja mitähän hiilestä, varmaan nähdään upeaa taidetta ?
18.4.2016
Asumme omakotialossa keskellä metsää. Siksi käajatuksesi lapsista, metsästä ja vuodenajoista sai hymyn huulille 🙂
Me käymme retkellä kaupungissa. Saa siis kai sanoa, että jokaisen lapsen olisi hhvä päästä näkemään kaupunki sen kaikissa vuodenajoissa.
***
Hyvää partioviikkoa niille Nuuksion metsässä askarreille partiolaisille!
Ja tietysti kaikille muillekin (sini)huivikauloille!
18.4.2016
Omalla autolla luontoon….miten ekologista..huoks
20.4.2016
Niin. Meidän lapset istuu autossa onneksi todella harvoin. Ironista että ne, jotka asuvat luonnon keskellä menevät kouluun, kauppaan ja töihin joka päivä autolla.
20.4.2016
Eiköhän Nuuksioonkin bussit kulje…
18.4.2016
Hei Maria!
Olisitko sattunut kuvaamaan metsässä olleita partiolaisia? Voisi olla mukavaa nähdä leiriltä kuvia.
t. Yhden pienen partiolainen äiti
19.4.2016
Ai kun hauska sattuma! Olen niin ”ujo” ottamaan kuvia. Minun blogiani seuranneet varmasti ovat huomanneet, että en koskaan kuvaa edes tuttaviani. Valokuvien ottaminen on mielestäni niin kiusallista.
Mutta katseltiin tarkkaan partiolaisten puuhia. Hauskaa näytti olevan. 😀